Kävimme eilen Venlan kanssa messukeskuksessa I love me -messuilla. Hauskaa oli!

Messuilla tuli juteltua Venlan kanssa meikkaamisesta ja ihonhoidosta. Toki sivuamme aihetta muutenkin silloin tällöin, onhan asia jo tapetilla kuutosluokkalaisten keskuudessa.

Venla suunnitteli meille messuohjelman, johon kuului hiusmuoti- ja muotinäytös. Hän halusi myös käydä pikameikissä Jane Iredalen messuosastolla ja sai ihanan pikakampauksen Ribellan osastolla*.

Aino:

Joku saattaa ihmetellä, miksi vein 12-vuotiaan lapsen kauneus- ja muotimessuille. Olen saanut viime aikoina muutamia tylsiä kommentteja blogiini tekemistä kosmetiikka-arvioista.

Otin Venlan messukaveriksi, koska hän itse halusi messuille. Myönnän, että hieman hämmästyin sitä, koska hän ei vielä käytä meikkiä, eikä ole mitenkään intohimoisen kiinnostunut vaatteista tai hiusten laittamisesta.

Venla kuitenkin täyttää pian 13, ja jossain vaiheessa nämä asiat saattavat tulla ajankohtaisiksi. Siksi lähdin hyvillä mielin messuille yhdessä oman tyttöni kanssa -  parhaassa seurassa. 

Olen käyttänyt meikkiä yläasteelta asti. Meikkaaminen alkoi iho-ongelmien myötä murrosiässä: halusin saada puberteetin tuomat finnit piiloon. Myöhemmin kuvioihin tulivat myös ripsivärit, huulipunat ja muut korostusvärit, ja meikkaaminen alkoi olla huonojen puolien peittämisen lisäksi hyvien puolien korostamista.

Jossain vaiheessa murehdin, lisääkö meikki akneongelmaani, eli aiheuttaako meikkivoiteen tai puuterin käyttö lisää finnejä. Ihotautilääkärini kuitenkin lohdutti minua sanomalla, että näin ei ole, kunhan meikit puhdistaa kunnolla pois. Päin vastoin, meikki pikemminkin voi suojata herkkää ihoa esimerkiksi talven viimassa tai kesällä voimakkaassa auringonpaisteessa.

Nykyään nautin meikillä leikittelemisestä. Joku keräilee postimerkkejä, toinen vaikkapa lasiesineitä, minusta taas on mukavaa ihastella kylppärin kaapissa seisovaa purnukkarivistöä. On hauskaa kikkailla korostusväreillä, huulipunien sävyillä tai luomivärien vivahteilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Toki kosmetiikkaan kuluu jonkin verran rahaa, mutta minä en esimerkiksi tupakoi ja nautin ehkä yhden annoksen alkoholia kuukaudessa. Jokainen taaplaa tyylillään. 

Hesarissa julkaistiin taannoin kiinnostava juttu, jossa kerrottiin ranskalaistutkijoiden todenneen, että: "ihon puunaaminen, tupsuttelu ja värittäminen stimuloi niin tunto-, näkö- kuin hajuaistia. Näin päivittäinen kauneusrutiini tuottaa sekä aistillista että psykologista nautintoa." Tunnistan täysin tämän ilmiön.

Meikkaaminen ja kosmetiikkatuotteista bloggaaminen saattaa ärsyttää jotakuta. Edelleen yhteiskunnassamme meikkaamista pidetään pinnallisena, itsekeskeisenä ja turhanpäiväisenä.

Mikäli sinulla on täydellinen iho ja olet säkenöivän kaunis ilman meikkiä, olen iloinen puolestasi. Ei kuitenkaan kannata korostaa omaa erinomaisuuttaan lähettelemällä ilkeitä kommentteja tähän blogiin, jota kirjoittaa aikuisiän aknesta kärsivä. Se olisi vähän sama asia kuin hyvähampainen hehkuttaisi hammassärystä kärsivälle, että hänen ei ole koskaan tarvinnut harjata hampaitansa.

Ihotautilääkärien mukaan aikuisiän akne on perinnöllinen vaiva, joka ei parane pelkällä saippualla ja vedellä. Kun kortteja jaettiin, meille kaikille ei osunut täyskäsi. Huonompien geenien omistajan on nähtävä hieman enemmän vaivaa esimerkiksi tasaisennäköisen ihon eteen.

Hesarissa siteeratun tutkimuksen mukaan meikkaamiseen satsaaminen ei ole sosiaalisesti täysin hyväksyttyä. Useimmat suomalaiset mieluummin vähättelevät kuin korostavat kauneuteen kuluttamista.

Minä meikkaan omaksi ilokseni ja kirjoitan kosmetiikkatuotteista blogiini, koska ne kiinnostavat minua. Aion niin tehdä vastedeskin ja toivon, että tuotearvioistani on hyötyä lukijoille.

Pyysin myös Venlaa kirjoittamaan ajatuksiaan meikkaamisesta:

Venla:

Minä sanon yleensä, että meikkaan puoliksi. En korosta parhaita puoliani, mutta myönnän että peitepuikko ja noiden “huonompien puolien”, finnien ja mustapäiden, piilottaminen on kyllä osa aamurutiinejani. 

Voisin kyllä kuvitella käyttäväni meikkiä. Olen tykännyt maskeeraamisestakin pienestä pitäen ja pidän siitä, miltä näytän meikattuna. 

En kuitenkaan viitsisi meikata joka päivä. Se veisi aikaa, joka on minulla aamuisin muutenkin kortilla. Kouluympäristössäkään ei ole siihen sen kummemmin paineita, joten halu meikata ei ole niin suuri, että se johtaisi tekoihin.

Luokkatovereistani kouluun meikkaa pari tai kolme ja hekään eivät säännöllisesti. Juhliin ja vaikkapa koulukuvaukseen meikkaa sitten muutama enemmän. Suurin osa meidän luokkalaisista on sitä mieltä, että meikkaaminen on turhaa tai ainakin liian aikaista, eikä meikkaa ollenkaan.

Mitä mieltä olen siitä, että muut samanikäiset meikkaavat? Kaipa se on okei, jos se oikeasti tuottaa heille hyvää mieltä ja iloa.

Jos joku meikkaa, vaikka asia on “ihan sama” tai muiden painostuksen takia, olen meikkaamista vastaan. Silloin vain rasitat ihoasi turhaan ilman, että se edes tuottaa sinulle itsellesi mielihyvää.

Ja jos et itse nauti meikkaamisesta, tuskinpa kukaan muukaan. Ei myrtsin ihmisen näkeminen ketään onnelliseksi saa, vaikka kuinka olisi ihan vimpan päälle paakkelssit naamassa.

Mielestäni on okei meikata sen ikäisenä kuin itse haluaa. Painotan sanaa itse.

Ei kannata edes ajatella, että aloittaa silloin kuin muutkin. Vaikka sen kokisikin turvallisena, liian aikaisin tai myöhään aloittaminen tuskin tuntuu hyvältä.

Meikata ei kannata, jos siitä ei nauti yhtään tai sen kokee ahdistavaksi. Meikittömyyskin on vaihtoehto.

Vaikka moni meidän luokkalaisista ei meikkaa, kyllä kaikki itsestänsä huolehtivat. Enemmistö käy suihkussa säännöllisesti ja käyttää deodoranttia joka päivä. 

Päivä- ja yövoiteita sen sijaan minun ikäiseni käyttävät harmillisen vähän. Suuri osa pitää niitä tarpeettomina tai ei tiedä niistä tarpeeksi. Voiteiden suhteen olen melkoinen saarnaaja: aina kun joku erehtyy asiaa pohdiskelemaan, pidän luennon ihonpuhdistuksen ja voiteiden tärkeydestä!

Minusta naiset, jotka eivät meikkaa ja miehet, jotka meikkaavat, ovat rohkeita. Onhan se ihan fakta, että yhteiskunta painostaa naisia meikkaamaan, ja meikkaavia miehiä taas pidetään outoina ja naismaisina.

Valtavirrasta poikkeavat ihmiset uskaltavat tehdä kuten haluavat välittämättä yleisestä mielipiteestä. Se on hieno piirre.

 Loppujen lopuksi, mitä meikkaaminen on? Se on kiva mahdollisuus. Pidetään sillä hauskaa! Jos halutaan.  

​​​​​

------

Mitä mieltä sinä olet meikeistä tai meikkaamisesta? Käytätkö itse meikkejä?

*Pikakampaus tehtiin veloituksetta blogiyhteistyönä.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

P.S.  Tiedoksi: tässä blogissa on kommenttien esimoderointi päällä. Tämä lähinnä siksi, että Venlan silmiin ei tulisi kommentteja, jotka pahoittavat hänen mielensä. 

Myös itseni takia en jatkossakaan aio julkaista kommentteja, joiden ainoa tarkoitus on loukata tai väheksyä valintojani. 

Blogini tavoite on jakaa vertaistukea, iloa ja hyötyä kiireistä arkea eläville. Ilkeät kommentit eivät inspiroi tai hyödytä ketään, joten ne jäävät jatkossakin julkaisematta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

C
2/5 | 

Heissulivei!

Olen itse jo niin keski-ikäinen, että ilman pientä puunaamista näytän todella vanhalta. Töihin on vähän niin kuin pakko meikata. Nyt vanhemmiten couperosa vaan lisääntyy poskissa ja inhottava punoitus pitää saada piiloon. Punoitus johtuu myös kuivasta ihosta, mutta olen yltiöhuono rasvaamaan :( 

Minulla on niin tummat silmät ja mustat ripset, että useinkaan ei juuri huomaa, että olen meikannut, joten voisin ihan hyvin olla meikkaamattakin. Mulla on vaan tosi pienet silmät, jotka näyttävät ilman meikkiä toosi pieniltä. 

Olen niin vanhanaikaisesta perheestä, että sain luvan aloittaa säännöllisen meikkaukset vasta rippikoulun jälkeen. Voi sitä onnen hetkeä! :) Mun luokkakavereista pari oli aloittanut kutosella, sitä aiemmin ei kyllä lapsen mun mielestä pitäiskään (jos ei esim. harrastus sitä vaadi).

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos taas kommentistasi, C! =) Sanasi ovat aivan kuin minun kynästäni... Ilman hoito- ja peiteaineita oma naamatauluni muistuttaisi erehdyttävästi vanhaa merimiestä :D 

Meillä ei rippikoulu ollut mikään rajapyyki meikkaamisen suhteen. Niinpä ehostamisen aloitus ei ollutkaan mikään tapahtuma itselleni, se vain vähitellen alkoi noilla iho-ongelmien piilottelemisella. Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, että Venlaa eivät meikit tämän enempää kiinnosta... Meillä arkiaamuina on jo ihan tarpeeksi kiire näinkin :P

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija
3/5 | 

Itse en meikkejä kaipaa. Jotain rasvaa käsiin tai jalkoihin tarvittaessa, naamaan tuskin koskaan. Jokainen saa meikata niin kuin tykkää mutta mielestäni lasten pitäisi saada olla lapsia, he eivät vielä meikkejä ja rasvoja tarvitse kuin korkeintaan aurinkorasvaa. Ala-asteikäisen meikkaamiseen suhtaudun siis kielteisesti, yläasteella sitten pikku hiljaa voi ruveta kokeilemaan ripsiväriä tms. Itse haluaisin opettaa, että vaikka välillä meikkaisikin kouluun, niin sinne voi ihan hyvin mennä meikkaamattakin. Jos lapseni kiinnostuu meikkaamisesta niin on varmaan hyvä viedä hänet meikkikouluun, koska itse en osaa opettaa. Jos tulee yliampumisia lapsen meikkaamisen kanssa, niin aion kyllä puuttua. Ihan minkä näköisenä tahansa en kouluun päästäisi. Sama juttu vaatteiden kanssa, vaatteita pitää koulussa olla riittävästi päällä (ei minishortseja, pientä toppia jne.)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat