Tänään on ystävänpäivä, rakkauden virallinen juhlapäivä. Onneksi Suomessa teemapäivä on laajentunut koskemaan myös yleisesti ystävyyttä, eikä pelkästään vaaleanpunaisia tunteita.

Minulle ystävänpäivä tuo mieleen muutakin kuin romantiikkaa. Olen toiminut noin neljän vuoden ajan ystävänä tuntemattomille, eli tehnyt vapaaehtoistyössä muutamassa järjestössä.

Ennen kuin aloitin SPR:n ystäväpalvelussa ajattelin, että ystävätoiminta on jotenkin keinotekoista ja väkinäistä. Mennä nyt "ystävänä" vieraan ihmisen luo, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Eikö se ole vain kiusallista molemmille?

Onneksi voitin ennakkoluuloni, ja lähdin ystäväpalvelun kurssille. Sen jälkeen kävimme kaikkiaan parin vuoden ajan lasten kanssa paikallisessa vanhusten hoitokodissa sunnuntaisin tunnin verran juttelemassa vanhusten kanssa.

Myönnän, että monesti lähtö vanhusten luo oli vaikeaa.

Moni hoivakodin asiakkaista kärsii muistihäiriöistä, eivätkä visiitit mitään koulun kevätretkiä olleet. Silti joka kerta, kun palasimme kotiin, minulla oli hyvä mieli.

Otin usein lapset mukaan vierailulle sillä halusin, että ystävätoiminta ei olisi jälleen yksi, uusi oma harrastukseni, joka veisi minut pois perheen luota. Vanhukset rakastivat lapsia, ja lapseni lähtivät mielellään mukaan.

Oli ihanaa katsoa, kun lasten tullessa vanhukset ikään kuin heräsivät eloon. Jäin monesti pohtimaan, mikä osuus virikkeillä on muistihäiriön kehitykseen.

Onko niin, että vanhus ei enää muista, kun ei ole mitään muistettavaa, jos päivät valuvat ohi toistensa kaltaisina?

Ennen vapaaehtoistyötä en ollut paljoa tekemisissä muistihäiriöisten kanssa. Suvussani ei ole esiintynyt dementiaa tai Alzheimerin tautia.

Ajatus muistihäiriöisen kohtaamisesta tuntui aluksi jotenkin pelottavalta. Luulen, että ahdistus syntyi siitä, että samalla kohtasi oman kuolemaa ja heikkoutta koskevan pelkonsa. Vanhusten kanssa jutellessani tajusin kuitenkin, että ei vanhuudessa, heikkoudessa ja avun tarpeessa ole mitään hävettävää.

Erään potilaan kanssa meillä oli tapana käydä pienellä kävelyllä kujan päässä. Lähtiessämme hän kysyi: "keitäs te oikein olette" ja ilahtui, kun kerroimme että olemme tulleet viihdyttämään häntä. Kujan päässä hän kysyi samaa asiaa uudestaan ja tuli taas iloiseksi.

Tällaisten sattumusten myötä jäin miettimään, miksi muistihäiriö koetaan niin kipeänä asiana.

Onko muistihäiriö sittenkin pahempi asia potilaan läheisille, jotka muistavat rakkaansa sellaisena kuin hän joskus oli, kuin potilaalle itselleen?

Suomen Punainen Risti kertoo ystävätoiminnastaan tänäkin ystävänpäivänä kampanjan muodossa. Ystävätoimintaa voi tukea toimintaan osallistumisen lisäksi rahalahjoituksilla, esimerkiksi lähettämällä viestin SPRLAHJA numeroon 16499 (15 €).  Somessa keskusteluun yksinäisyyden lievittämisestä voi seurata tai osallistua hashtagilla #ihantavallinenteko.

Olemme toistaiseksi lopettaneet lasten kanssa toiminnan ystäväpalvelussa, sillä menin mukaan mentoriksi toiseen vapaaehtoistyöhön, Helsingin Diakonissalaitoksen Amigo-hankkeeseen, eikä näin ruuhkavuosissa aika riitä moneen hankkeeseen yhtä aikaa. Myös mentorointi oli antoisaa aikaa, josta olen kirjoittanut aiemminkin blogiini.

Amigo-vuoden jälkeen aloitimme jälleen uudessa vapaaehtoistyössä Napsu-koiran kanssa: Suomen Karva-Kavereissa. Siihen emme valitettavasti ole vielä päässeet oikein kunnolla sisälle, mutta into on kova, kunhan aikataulut vain sopisivat kiireiseen elämäämme.

Onko sinulla kokemuksia ystävänä toimimisesta tuntemattomalle?

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat