Kas, on naistenpäivä! Mitä se minulle merkitsee? Tai mitä naisena oleminen ylipäätään?

Taannoin tapasin aina vitsailla naistenpäivänä, että "Juhlitaan me siskot tänään, sillä 364 päivää vuodessa onkin sitten miestenpäivä." Minähän olen feministi, tai ainakin olen olllut sellainen. (Vuosien myötä nekin kulmat ovat hioutuneet.)

Asenteeni syntyi tietenkin kokemusten perusteella. Olen nimittäin kokenut että työelämässä sukupuoli on välillä ollut este tai ainakin hidaste. Etttä minun kliseisesti sanottuna oli tehtävä tuplasti töitä päästäkseni samaan kuin miespuolinen kollega.

Nuorempana, kun olin vielä epävarmempi itsestäni ja valinnoistani koin, että naisena minun on varmistettava kaikki 150 % jotta antaisin uskottavan kuvan itsestäni. Ehkä se oli enemmän henkilökohtaista epävarmuutta kuin varsinaisesti sukupuolesta johtuvaa.

Viime vuosina en enää ole kokenut usein vastaavanlaisia fiiliksiä. Ehkä sen vuoksi että muutamaan vuoteen en ole kauheasti pyrkinyt mihinkään vaan oikeastaan asiat ovat vain tapahtuneet. Ehkä myös siksi, että olen ollut jo niin pitkään omalla alallani ja nykyisenlaisessa tehtävässä, että työssäni harvemmin tulee epävarms olo. Koen että osaan jo hommani ja olen hyvä siinä mitä teen.

Olen kuitenkin aina inhonnut luokitteluja ja yleistämistä sukupuolen perusteella mutta sellaisiin olen yllättäen törmännyt ihan hiljattain. Pari viikkoa sitten eräs tuttavani puhui täysin vilpittömästi erään henkilön työskentelytavoista ja hämmästeli ihaillen, kuinka tuloshakuinen ja päämäärätietoinen hän on, vaikka on nainen. Silloin meinasin revetä. Teki mieli kysyä, miten hänen työskentelytyyliinsä muka vaikuttaa se, mitä on housuissa.

Naiseutta tulee nykyään eniten pohdittua oman tyttären kautta. Hän ei onneksi tunne mitenkään olevansa vähempiarvoinen sukupuolensa vuoksi. Joskus jotkut vanhemman polven edustajat ovat minun kuulteni heittäneet tytölle väitteitä: "Mutta ei tytöt niin tee, ei se sovi tytölle..." Silloin olen nähnyt punaista ja pienestä pitäen kannustanut tyttöä sellaisessa tilanteessa tiedustelemaan, miten ko. asiaan vaikuttaa se, mitä on jalkojen välissä.

Toivon että vahva ja viisas tyttöni kokee, että hänelle on kaikki mahdollista mikä pojillekin. Että sukupuoli ei ole hänelle rajoittava tekijä. Että olemme samanarvoisia vaikka olemme erilaisia ja sukupuolen tuoma erilaisuus on vain rikkautta.

Kuvissa on pari lempijakkuani, joita olen käyttänyt ahkerasti alkuvuonna osana 333-projektiani. Ne ovat molemmat tosi vanhoja: olen saanut punaisen vuosia sitten äidiltäni. Mustan samettijakun ostin vuonna 2005, kun siirryin uuteen työhön. Siihen kuuluvat myös leveälahkeiset housut, joita en valitettavasti ole voinut käyttää vuosiin, kun muoti on ollut pelkää pillihousua. Ehkä tänä keväänä kaivan ne taas kaapista?

Laukkuna tämän mustan jakun kanssa on Ivana Helsingin superkevyt kangaskassi. Olin aina luullut sitä tyylikkääksi, kunnes eräs täti tuli vastaani K-marketissa tuo sama laukku kauppakassina. Pitäisiköhän siitä luopua, sen vetoketjukin on rikki? Samoin mustassa samettijakussa on reikä saumassa. Minulle käy usein näin: kun löydän lempivaatteen, kulutan sen ihan loppuun enkä malttaisi luopua siitä edes silloin kun se on tullut tiensä päähän. En nimittäin usko, että löytäisin helposti samanlaisen tilalle, enkä viitsisi käyttää aikaa etsiskelyyn.

Punaisen jakun kanssa on värikäs kissalaukku, johon liittyy tarina. Sen on suunnitellut Laurell Bianchi, joka sairasti harvinaista myotoninen dystrofia -nimistä lihassurkastumatautia. Bianchi menehtyi tautiin yhdeksän vuotta sitten mutta hänen muistonsa elää edelleen näissä kauniissa tuotteissa. Laukku oli mielestäni kallis, enkä varmaan muuten olisi törsännyt siihen mutta ostin sen, koska tämän tarinan ansiosta se tuntui olevan enemmän kuin pelkkä laukku.

Tässä joitain hajanaisia pohdintoja naisen elämän perustekijöitä, työstä ja vaatteista, näin naistenpäivän kunniaksi. Samansuuntaista pohdintaa ja aivan ihania asukuvia on esimerkiksi Sadun blogissa, josta sain inspiraation tähän postaukseen.

Mukavaa naistenpäivän jatkoa kaikille - niin naisille kuin miehille!

P.S. Muistathan osallistua Salaattia! -kirjan arvontaan aikaisemmassa postauksessani - aikaa on torstaihin 12.3. klo 20 asti! Opuksessa on 260 tuoretta ja maukasta salaattia, yksi vuoden kullekin arkipäivälle. 

 ------
Today is the International Women's Day. What does it mean to me? What does gender in general mean to me?
Previously I used to call myself a feminist. This is because during my career I've sometimes felt restricted because I am a woman. This means that I've needed to work double as hard compared to a male colleague. It's also because I still sometimes face generalizations and classifications based on gender which irritate me enormously.
I truly hope that my little girl will be able to have a fulfilling life and a career without limitations based on gender.
Please don't forget to take part in the lottery which is on until Thursday the 12th March in my blog. You might win a terrific Salad Love cookbook.
 
Have a Happy International Women's Day!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.