Jo ennen kuin kaamosmasennus tunnustettiin viralliseksi oireyhtymäksi, tunsin sen nahoissani. Marras-joulukuu on jo pitkään ollut minulle ankeaa aikaa, silloin olen kroonisesti allapäin.

Selviytymisstrategiani ovat pakeneminen ja lohdutus. Aina kun on vaikeaa, tapanani on paeta todellisuutta tai turvautua oheistoimintoihin kuten lohtusyömiseen tai -shoppailuun. Joskus laitan aivot narikkaan lukemalla tai telkkaria töllöttämällä - enkä todellakaan lohduta itseäni millään klassikoilla, vaan kaivan esille Bridget Jonesin, Himoshoppaaja-sarjan ja Sinkkuelämää-jaksot. Ihanan siirappista Pretty Woman -leffaa voin vahdata vaikka kolme kertaa peräkkäin.

Tämä kaamosaika on sellaista selviytymistaistelua. Alakulo yhdistettynä pintaliitoon on näkynyt myös blogissani ainakin siinä, että syvällisiä oivalluksia vanhemmuudesta ei ole syntynyt aikaisempaan tahtiin. Sain jo asiasta ihan oikeutettua palautettakin. Mutta kun ui syvissä vesissä, ei tee mieli kaivella pohjamutia, sitä haluaa vain keskittyä pinnalla pysymiseen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Blogini toinen kuukausi ei ollut yhtä vauhdikas kuin ensimmäinen vaan pikemminkin hidasta kahlaamista läpi kaamoksen.

Blogini täytti hiljattain kaksi kuukautta. Uuden kuukauden aluksi pohdiskelin bloggaamisen kaupallisuutta ja blogiini valitsemaani linjaa liittyen lasteni yksityisyyteen.  Kävin läpi työyhteisöni henkilövaihdoksen herättämiä tuntoja, pohdiskelin omakotiasumisen tuskaa ja autuutta, ja mietin perheen ja uran yhdistämisen vaikeutta. Pohdin lasteni ikäeroa, lapsen parasta ikää ja parisuhteen haasteita sekä avauduin meidän perheen aamukaaoksesta.

Marraskuun lopussa aloin julkaista blogissani kaamosajan selätysvinkkejä: selviytymiskeinoja, jotka ovat tuoneet itselleni energiaa tähän ankeaan aikaan. Toivon, että niistä on apua tai iloa jollekin toiselle valon vähyydestä kärsivälle. Kun tuntuu, että elämä on pelkää pimeässä vaeltamista, yritän päästä ulkoilemaan, tehdä lasten kanssa kivoja juttuja sisätiloissa, tyydyttää makeanhimoani terveellisimmillä vaihtoehdoilla kuten raakasuklaalla sekä joogata ja meditoida säännöllisesti.

Kauheasti en ole saanut vinkkejä takaisin. Olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla, mitkä ovat ne jutut, jotka pitävät sinut järjissäsi tämän harmauden keskellä? Vai olenko minä ainoa, joka ottaa tämän harmauden raskaasti? 

Blogissani olen paennut tahmeaa ajanjaksoa myös sukeltamalla syvemmälle somen ihmeelliseen maailmaan. Itselleni on ollut yllätys, että bloggaaminen on myös ihan teknisessä mielessä ollut oppimiselämys. Ennen blogin perustamista valokuvaus- ja kuvankäsittelytaitoni olivat päässeet pahasti ruostumaan ja html oli hatara muisto vain. Mutta vanha koirakin oppii vielä uutta, mikä on ollut voimaannuttava kokemus!

Kun olin askarrellut ensimmäiset videot tuli sellainen olo, että nyt on jotain mahdollisuuksia pysyä meidän nuorison perässä sitten, kun he aktivoituvat somessa. Lisäksi yllätys oli se, että videoiden tekeminen on ollut myös yhteistä puuhaa. Meillä kaikki perheenjäsenet ovat vuorotellen toimineet kameramiehinä ja Hipu konsultoinut myös "käsikirjoituspuolella". Suosittelen vloggaamista lämpimästi kaikille kanssa-bloggaajille - kunhan ei ota sitä liian vakavasti, vaan pitää julkaisukynnyksen matalana! Esimerkiksi karkasin eräänä päivänä tällä viikolla ruokatunnin päätteeksi happihyppelyllä ja tein tietenkin Vlogiaan videon kaamosajan fiilksistäni :)

https://vlogia.com/videot/994/happihyppelylla-ajatuksia-kaamosmasennuksesta
Kävin vloggaamassa happihyppelyllä, kun toimiston ikkunasta näkyi auringonvaloa.

Kevyemmillä aiheilla ja videoilla kikkailulla on ollut mukavaa täyttää ajatuksensa, ja niistä kirjoittaminen on ollut pimeinä iltoina mukavaa puuhaa, jonka avulla on saanut ajatukset irti töistä ja joulukiireistä. Toisaalta olen samalla ehkä jättänyt osan blogini lupauksista lunastamatta, sillä näistä kevyemmistä postauksista ei ole löytynyt oivalluksia vanhempana tai ihmisenä kasvusta, mikä oli alun perin tavoitteena.

Ehkä jatkossa, kun ei ole syvällisempää sanottavaa, kannattaisi olla hiljaa? Tai jättää videot pelkästään tuonne Vlogian puolelle? Tai perustaa rinnalle toinen hömppä-blogi, johon voisi keskittää kevyemmät tuokiokuvat arjesta, kaupalliset yhteistyöt ja muut vähemmän vakavat jutut? (Tosin siihen ei aikani taatusti riitä...)

Mitäs sanotte?

Kommentit (19)

Samaa mietin, pitäisikö olla hömppäblogi rinnalla ja vakavampi blogi toisena. Sellaista vuoristorataa ollut tuolla omassa blogissa.

Hatunnosto vloggaamiselle.

Ihanaa iltaa.

Jatka vaan samaan malliin, kiva näitä kevyempiäkin postauksia on lukea :) Ja tosi upeaa, että olet kirjoitellut näin ahkerasti. Näkökulmasi on kiinnostava kun näitä vanhempien lasten ja perheen näkökulmasta kirjoitettuja blogeja on todella vähän. Itsekin kirjoittelin aiemmin tänä vuonna muutaman blogin vanhemmuuden ja johtajuuden suhteesta, mutta nyt tuo teema on jäänyt taka-alalle. Sinun kirjoituksesi ovat nostaneet taas innostustani aiheeseen. Blogiani voi lukea osoitteessa www.onnivoima.fi. Ja noista kaamosvinkeistä puheen ollen, olen panostanut oman itseni hemmotteluun, huomenaamuna vuorossa hieronta + reikihoito :)

Minä en pidä tästä pimeästä vuodenajasta, ja väsymys tuntuu ihan eri tasolla kuin valoisan aikaan. Mutta nyt kun olen vielä lasten kanssa kotona, helpottaa huimasti se, että pääsen päivittäin ulos päivänvalon aikaan. Vaikka aurinko paistaisi paksun pilvipeitteen takaa, kuten se enimmäkseen on tehnyt, silti auttaa että saa edes jotain valoa. Raitis ilma ja liikunta tietysti myös.

Töihin paluu on pian edessä, ja silloin pitää keksiä jotain muuta. Ulkona liikkuminen on tavoitteena työ-arjessakin, sillä se on minulla paras apu jaksamiseen (vaikka sitten pimeällä).

Tänä vuonna on ollut kyllä pimeä syksy täällä pohjoisessakin. Ennen en ole pimeydestä kärsinyt, mutta pari viime syksyä olen ihmetellyt, että näinkö pimeää tämä pimeä on. Syksyä katkaisee molempien lasten synttärit, jotka antaa sopivasti hälinää. Lisäksi nyt oli yo-juhlat suvussa. Mutta monena iltana olisi tehnyt mieli liimautua sohvaan viltin alle ja unohtua sinne. Mutta aina kun on saanut itsensä kammettua liikkumaan, on tullut hyvä fiilis. Polkupyörä on ollut apuni , sillä salille ja nyt peräti töihin olen voinut sillä kulkea. Kirkasvalolampun hankkimista olen suunnutellut ja mieli tekee myös matkaa aurinkoon. Ehkä sitten ensi syksynä tai jouluna. Hyvä konsti jaksamiseen on myös riittävä yöuni. Jos joskus saa pään tyynyyn iltakympiltä on seuraava päivä ihan erilainen. Onnistuu vain valitettavan harvoin....

Kyllä ulkoilu on paras apu kaamosoireisiin. Tänä vuonna sekään ei vaan auttanut myöskään minulla. Taisi olla ennätyksellisen pimeä marraskuu.
Blogin sisällöstä kannattaa minun mielestäni ajatella niin, että tekee blogia ensisijaisesti itselleen. Tekee siis omia aitoja juttuja aiheista, jotka itseä kiinnostavat. Oli se sitten hömppää, asiaa tai kaupallista, tai kaikkea edellä mainittua. Silloin blogista saa harrastuksena eniten irti. Sillä tavalla ajan kanssa saa myös oikeat lukijat. On tietysti aivan eri asia, jos tavoittelee bloggauksella jotain erityistä, mistä syystä on enemmän tarvetta miettiä suuren yleisön tai jonkun tietyn kohderyhmän mielenkiintoa. Itse tykkään seurata eniten blogeja, joissa on oma persoonallinen tyyli ja aiheet vähän vaihtelevat. Hömppääkin saa olla ;).

Hei kuule, pieni vinkki tuoreelle bloggaajalle: älä ota stressiä siitä, milloin syntyy kevyttä ja milloin painavaa asiaa. Et voi mitenkään onnistua miellyttämään kaikkia lukijoitasi aina, vaikka blogisi linja olisi mikä. Ei kukaan ihminen ole aina pohtiva ja keskellä miettimässä elämän syntyjä syviä. Tämä on ennen kaikkea sun blogisi, josta pitää muodostua sun näköinen. Jos keksittyisit vain pohtimaan, saattaisit jossain vaiheessa saada palautetta siitä, miksei täällä koskaan ole mitään kevyttä. Palautetta pitää arvostaa ja kuunnella, totta kai, mutta tuota blogin kuvaustakin voi aina muuttaa, jos haluaa. Jatka vaan valitsemallasi tiellä! Musta ainakin on kiva lukea sekaisin sekä vakavaa että kevyttä, koska sellaista se elämäkin on. Blogisi on saanut harvinaisen nopean lähdön - ota se positiivisena palautteena!

Mun kaamosajan selviytymiseen kuuluvat arkena koti-illat ja ne omat harrastukset, ja viikonloppuisin suuri määrä ulkoilua ja ystäväperheiden kanssa olemista. Pitkiä päivällisiä ja lettukestejä, brunsseja ja jäätelöä. Ympäriinsä juoksevia lapsia ja rakkaita ihmisiä. Näillä sitä pärjätään!

Ja hei, laitan sulle nyt sen raakasuklaan reseptin tulemaan, olen kokonaan unohtanut!

Mä olen jo vuosia juonut käytännössä ympäri vuoden mutta erityisesti näin kaamosaikana sellaista puhdistavaa vihreää savea. Sen luvataan helpottavan väsymystä ja lievää masentuneisuutta. En tiedä onko olemassa mitään tieteellistä todistusta aiheesta ja mulle on oikeastaan ihan sama onko vai ei. Mä olen ihan valmis kokeilemaan lähes kaikkea. Raskaus- ja imetysaikana en ole käyttänyt koska tuo on detox-vaikutteista. Mutta ei siitä tosiaan näin kaamosaikana ainakaan haittaa ole ollut. Aloitan sillä aamuni.

Minä pelkään sitä kaamosta jo kamalasti, vuosi valohoidossa teki hyvää ihmismielelle. Olin paljon virkeämpi ja aikaansaavampi, ensi syksy on taas varmasti taistelua :(

Kiitos viestistä ja kiva, jos juttuni ovat herättäneet inspiraatiota! Tuo hemmottelu onkin takuuvarma keino, kiitos kun muistutit. Päätin heti, että joululomalla käyn ainakin hieronnassa ja jalkahoidossa.

Minä aloin harrastaa näitä ruokatunnin happihyppelyjä toisen äitiysloman jälkeen. Aloin uskoa ulkoilun tehoon hoitovapaalla, sillä kotona lasten kanssa ollessa syksyn pimeys ei masentanut - mutta mehän ulkoiltiin silloin kaksi kertaa päivässä.

Nostan hattua teille, jotka asutte siellä pohjoisemmassa ja tiedätte, mitä kaamos oikeasti on! Itsestäni ei olisi koskaan siihen. Ja joo, tuo nukkumaanmeno olisi tärkeää. Se on meille akilleen kantapää, sekä lapsille että aikuisille...

Joo, marraskuussa oli kuulemma ennätysmäärä pilvisiä päiviä.
Saattaa olla, että olen jo alkanut suorittamaan myös tätä bloggaamista :/ Haluan nimittäin kirjoittaa jäsennelläkseni ajatuksiani, mutta bloggaamisessa on ollut yllättävää myös se, kuinka tärkeitä lukijat ja nämä teidän kommentit on. On motivoivaa kirjoittaa, kun juttuja luetaan ja voi sitä kautta vaihtaa ajatuksia. Siksi minulle tuli säikähdys, että en halua karkoittaa ketään, jonka olen saanut lukijaksi. Mutta eipä sitä tietenkään kaikkia voi miellyttää, on vain oltava oma itsensä...

Vaikutat ihailtavan tunnolliselta tyypiltä. Mutta varmasti siinä on kääntöpuolena myös se, että tulee helposti suorituspaineita.

Mä olen tykännyt lukea blogistasi isoja lapsia käsitteleviä juttuja sekä tietenkin työn ja perheen yhdistämistä pohtivia. Ne ovat niin kovin ajankohtaisia itsellenikin. Mulle ei ole ongelma, jos jossakin seuraamassani blogissa on välillä juttuja, jotka eivät niin kamalasti kosketa mua. Pysyn silti lukijana. :-)

Itse en kärsi kaamosajasta oikeastaan lainkaan. Koska pimeys ei vaikuta mun mielialoihin, pystyn helposti pitämään syksyn ja alkutalven karua synkkyyttä vain kauniina ja tunnelmallisena. Sympatiani ovat niiden puolella, joita kaamos ahdistaa. Mun suurin ongelmani tänä syksynä on ollut, että olen ensimmäistä kertaa taas pariin vuoteen nukkunut yöni niin makoisan sikeästi, että aamuisin on tuntunut tosi vaikealta nousta ylös. :-)

Kiitos kommentistasi! Ihmeellistä, että on ihmisiä, jotka porskuttavat yhtä tyytyväisinä niin kaamosaikaan kuin kesällä. Olen jotenkin kuvitellut että kaikkia pimeä ahdistaa enemmän tai vähemmän. Oletko aina ollut samanlainen vai onko tyyneys tullut esim. iän myötä?

Päähenkilö

Olen aina ollut tällainen. :-) Kevättalvi on mun mielestä paljon ahdistavampi ajanjakso. Kirkas valo, loska ja lika saavat mut vähän ärtyneeksi ja tuntuu, että migreenikin iskee normaalia helpommin. En ole kevätihmisiä ollenkaan. Toukokuun puolella helpottaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram