Muistan, kuinka pari vuotta sitten tuttavani kävi läpi kipeän avioeronsa vaiheita. Hän lausui silloin elämänviisauden, joka on jäänyt mieleeni lähtemättömästi. Viime aikoina olen pohtinut sitä paljon.

Legendan mukaan kolmelta viisaalta mieheltä kysyttiin lausetta, joka pätee aina ja kaikissa olosuhteissa. He vetäytyivät viikoksi miettimään, tulivat takaisin ja sanoivat yhdeksän sanaa:

Mitä tahansa se onkaan, ajan kanssa se menee ohi.

Tämä ajatus on osoittanut suuruutensa. Se kantaa läpi vaikeiden aikojen. Vaikka kipu tuntuisi kestämättömältä ja suru äärettömältä, aika hioo kivusta kärjen ja haalistaa surun.

Sama toimii toisin päin. Vaikka jokin tuntuisi juuri nyt mahtavalta, mielettömältä, pakahduttavalta, ajan oloon myös tällainen tunne väljähtyy, laimenee ja hiipuu pois.

Aika hioo särmiä meistä ja tunteistamme. Se on sekä hyvä että huono asia.

Oletko sinä törmännyt elämänviisauteen, joka olisi yhtä käyttökelpoinen? Olisi hienoa kuulla ajatelma, josta sinulle on ollut eniten apua!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (13)

Tiia K

Noin ystäväni sanoi minulle, kun sata vuotta sitten nuorena tuli ero ja se lause lohdutti ja on kantanut, kun minä tämän kestän ja menen kiven läpi. Siihen perään oma suosikkini, onhan päivä vielä huomennakin. <3

Vierailija

Ei tuo oikein sovi sellaiseen tilanteeseen, jossa menettää läheisensä. Aivan akuutein surureaktio voi helpottaa, mutta täysin ohi suru ei mene. Uusia parisuhteita voi tulla, mutta esimerkiksi ihmisen äiti on ainutkertainen, korvaamaton. En usko, että suruni äidistä menee ajan kanssa ohi, vaan menetys tulee tuntumaan aina, varsinkin koska se tapahtui niin käsittämättömällä tavalla. Hänkin suri vielä yli 70-vuotiaanakin omia vanhempiaan, jotka lapsena menetti. Minulla on myös ystävä, joka edelleen suree erittäin paljon yli kymmenen vuotta sitten kuollutta äitiään, siinäkin menetys oli äkillinen. Hänellä suruun liittyy myös edelleen selvää välttämiskäyttäytymistä.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Kirjoitin tekstin lähinnä omien kokemusteni perusteella. Olen ollut onnekas, koska isovanhempiani lukuun ottamatta läheiseni ovat vielä elossa.
Olen lukenut, että surutyö on pitkä prosessi, johon liittyy lukuisia eri vaiheita. Joidenkin teorioiden mukaan loppuun saatetun surutyön viimeisessä vaiheessa ahdistus ja jatkuva kaipaus jäävät taakse, ja sureva huomaa toivovansa jotakin, joka liittyy tulevaisuuteen ja elämän jatkumiseen.
Tämä on tietenkin vain teoria, ja jokaiselle sureminen ja surutyö on hyvin henkilökohtainen prosessi, joka ei etene kaavamaisesti vaiheesta toiseen.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kata/Edustusrouvan päiväkirja ...

Minustakin nämä kannustavat lausahdukset usein tuntuvat ikäänkuin kieltävän kuoleman väistämättömyyden ja lopullisuuden. Melkein kaikki muut vastoinkäymiset varmasti tavalla tai toisella menevätkin tosiaan ennen pitkää ohi, mutta tärkeän läheisen kuoleman tuottama suru ei varmaankaan koskaan kokonaan poistu vaikka ehkä muuttuisikin vähitellen vähän kevyemmäksi kantaa.

Itseäni lohduttaakin vähän latteampi truismi joka oman elämäni käänteissä on yllättänyt minut iloisesti monen monta kertaa: kaikkeen tottuu. Se että kaikkeen tottuu ei mielestäni tarkoita, että vaikeat asiat väistyisivät vaan että niihinkin ennen pitkää tottuu ja niiden kanssa oppii elämään. Mutta tosiaan sama pätee kyllä tietysti myös kaikkeen hyvään; siihenkin tottuu ja voi suorastaan turtuakin ja alkaa ottaa hyvät asiat elämässä itsestäänselvyytenä. Siitä kulmasta en tätä omaa lohtulausettani ollut ennen ajatellutkaan. Täytyy pysyä siltä osin valppaana! :)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Tuo "kaikkeen tottuu" on tosiaan hyvä sanonta. Verrattuna omaan elämänviisauteeni ero on ikään kuin kivi kengässä: jos sanotaan että ajan kanssa se menee ohi, kivi poistuisi itsekseen kengästä, mutta "kaikkeen tottuu" antaa ymmärtää, että vain vähitellen tottuu sen hiertämiseen. 

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

EK

"Älä murehdi pikku asioita, melkein kaikki asiat ovat pikku asioita"
Ja totta on myös "se mikä ei tapa se vahvistaa", mutta sitä ei tee mieli sanoa esim. kuoleman yhteydessä.
Kolmas neuvo: "muista hengittää, se helpottaa"

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Kiitos ihanasta postauksestasi! Minäkin allekirjoitan: elämä on opettanut tuon viisauden voiman. Minulle on viimeaikoina kolahtanut tällainen viisaus: "Nauti elämästä! Uusintaa ei tule..." Tämä on opettanut minulle tässä hetkessä olemista ja läsnäoloa.

Vierailija

"Hetki kerrallaan", joskus päiväkin voi tuntua liian paljolta ja seuraavaa hetkeä meistä kukaan ei tiedä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram