Our old gooseberry bushes produce heaps of berries every year

Elokuu merkitsee minulle sadonkorjuuta. This year there is surprisingly little blackcurrant berries but loads of redcurrants in our bushes

Toisaalta poimimistalkoot työpäivän jälkeen olisivat ihan kivoja - marjojen poimiminenhan on rentouttavaa puuhaa, kun siinä näkee heti kättensä jäljen. Se olisi tosi mukavaa, jos siihen vain ehtisi...

Onneksi muutama ystävä sekä vanhempani (eläkeläiset) ovat käyneet auttamassa tänä vuonna urakassa. Maailman Paras Mies aina naureskelee, miksi jaksan stressata marjoista - miksi en vain jätä niitä surutta puskiin, jos ei ehdi poimia, kyllähän linnut viimeistään ne sieltä poimivat. Mutta kun minä en vain voi.

Kaipa se on se Sisäinen Suorittaja, joka päässäni naputtaa, että on suunnatonta haaskausta olla poimimatta ja säilömättä marjoja - vaikka me emme edes saa syötyä niitä hilloja, emmehän syö aamuisin enää puuroa.

Our small white gooseberry bush is every year also full of berries

Mehustaminenkin on tänä vuonna jäänyt pennun takia. Mehumaija saisi pöhistä turvallisesti keittiössä oikeastaan vasta yömyöhään, kun koira ja lapset ovat nukkumassa, ja öisiin mehutalkoisiin taas minusta ei ole, kun aamulla pitää olla skarppina kokouksessa.

No, aika paljon olemme popsineet marjoja suoraan puskista jogurtin kaveriksi. Ehkä tämä tästä, onhan viikonlopullekin luvattu upeaa säätä. Taidanpa lopettaa nämä marinani tähän... ja painua tuonne puskiin marjoja poimimaan, ennen kuin pentu haluaa iltalenkkinsä ja -ruokansa.

In the mornings, when taking the puppy dog out, I also have time to pick some blueberries in the forest

Pieni Lintu -blogissa on MakroTex-kuvahaasteen aiheena elokuu. Osallistun näillä elokuisilla satokuvilla haasteeseen.

Onko sinulla viinimarjoja tai karviaisia? Mitä teet niistä yleensä? Mikä olisi mielestäsi nopein ja helpoin tapa säilöä ne? Kokonaisina vain suoraan pakkaseen?

-----
August means harvesting to me. There are redcurrant, blackcurrant and gooseberry bushes in our yard. Every year they cause me some stress because I don't tend to have time to pick them and make juices or jams. Our family never consumes all the jams that I've made but nevertheless I feel I cannot leave the berries in the bushes - it'd be a sin!
With these photos of berries I take part in the Makrotex photo challenge of Pieni Lintu -blog.
Which is the best way to preserve these berries, do you have any tips?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (32)

Lohdullista kuulla, että jollain toisellakin on joskus jäänyt marjat pensaisiin - minä luulin että olen ainoa maailmassa, jolle käy näin ;)
Smoothiet ovat ainoita, joihin meilläkin noita marjoja uppoaa. Laitan välillä rahkaa ja välillä jogurttia. Minä ja tyttö juomme niitä mutta perheen miesväki ei piittaa...

Jopas oli hyvä diili! Meillä taitaa mennä toisin päin ensi viikonloppuna. Vanhempani kyllä poimivat mutta en usko, että ovat vapaaehtoisia läträämään minun mehumaijallani, laittavat vasta kotona omansa kiehumaan...

Kauniit kuvat :).
Tasan ei käy onnen (ja vaivan) lahjat. Meillä olisi halua saada satoa, mutta omat pensaat kituuttavat ja antavat vaivoin pari kourallista. Lapset narisevat, kun kaverin kotona on ihania viinimarjoja ja karviaisia kasapäin syötäväksi suoraan puskista. Miksi ei siis meillä?! Voisinpa lähettää meidän pojat teille puskaruokintaan :D.

Kauniita kuvia. Meillä on myös useampi marjapensas, pitäisikin tsekata mustien viinimarjojen sato. Punaiset ja valkoviinimarjat on nyt kerätty ja karviaisia napsittu suoraan pensaasta. Mehua meillä tehdään marjoista ja äidilläni on ollut tapana tehdä karviaisista ja porkkanoista hilloa, jota meillä syödään lettujen kanssa. Äitini on tulossa reilun viikon päästä meille, kun mies lähtee työmatkalle ja tarvitsen apua lastenhoitoon työiltojen takia ja toivon, että karviaiset ovat siinä vaiheessa vielä siinä kunnossa, että niitä voi käyttää hillon tekemiseen.

Saman asian äärellä olin eilisessä postauksessani :) Olen elänyt viisi vuotta marjastressiä (ja nurmikkostressiä), sitten myytiin kakkoskoti pois ja nyt riittää pienempi ja vähäsatoisempi piha kaupungissa. Mustaherukoita taisi tulla hurjat 2 litraa.

Viinimarjoista tulee ihania smoothieita, joukkoon maustamatonta jogurttia, rahkaa, mustikkakeittoa, banaania, melkein mikä vaan sopii. Ja niistä tulee myös ihanaa vispipuuroa, kannattaa kokeilla! Mullakin on viikonlopun tavoitteena poimia marjat pensaista, toivottavasti odottavat vielä siihen asti, eivätkä kaikki pilaannu...

Kiitos, minäkin tykkäsin että kuvat onnistuivat =) Mehustaminen on kyllä kätevää, jos kukaan ei juokse ja riehu ympäri keittiötä vaarana saada kiehuva mehu niskaansa pullotusvaiheessa. Siksi meillä ei taida tänä vuonna mehumaija pöhistä.

Tervetuloa vaan puskaruokintaan =) Minäkin ihmettelen joka vuosi, mikä on tämän suuren sadon salaisuus, koska emme me pensaita erityisesti hoida tai lannoita. Joka vuosi toki yritän karsia kuivat oksat pois. Ja yhden kerran olemme viskanneet takasta tuhkat pensaiden juurelle, se siinä ;) Tasan eivät todellakaan käy onnen lahjat.

Kauniit ovat kuvat. Marjaprojekti on meillä viikonloppuna. Tarkoitus olisi pakastaa, kun ei ole kellaria mihin laittaa mehuja tai hilloja. Sieltä pakastimesta sitten keittelen talven mittaan tai syömme tuoreena, smoothiessa tai miten vain. Vuosi kaksi takaperin jäi niitä kyllä pensaaseenkin. Aina ei vain ehdi ja jaksa. Pitää antaa anteeksi itselleenkin - ainakin välillä. :)

Meiltä löytyy myös monta punaista- ja mustaa viinimarjapensasta, meillä ne keitellään mehuksi. Siis kaikki ne joita minä en ensin kerkiä syödä, punaiset ovat lemppareitani! Karviais puskia löyty kaksi, marjoja niissä tosin ei ole kuin 1+3 mikä on vähän harmi koska niistäkin tykkään paljon.. Kauniisti olet ikuistanut marjat kameran läpi :)

Hassua, meillä aina mustaherukat kypsyvät ennen muita! Ne saatiin tänä vuonna kunnialla poimittua (kun niitä tulee vähemmän) mutta punaisten ja karviaisten kanssa meinasi tulla kiire.

Itse haaveilen, että olisi hedelmäpuita ja marjapensaita, joista tulisi kunnon satoa. Mutta on niistä sitten runsaasti töitäkin, joten puolensa kullakin.

Olet oikeassa tuon anteeksiannon suhteen - kiitos! Meillä on iso kellari mutta kun tapaamme unohtaa säilykkeet sinne: viime vuonna siivosimme sieltä jotain viisi vuotta vanhoja, pilaantuneita purkkeja pois :-o

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram