Perheemme "kolmas lapsi", Australian labradoodle Napsu on nyt ollut meillä yli vuoden.

Odotimme Napsua pentujonossa 2,5 vuotta. Koirakuume tuli minulle, joka olen perheemme ainoa allerginen.

Tauti tarttui nopeasti tyttäreeni Venlaan, mutta perheen miespuoliset jäsenet eivät pitkään aikaan ihastuneet ajatuksesta.

9-vuotias poikani ehdotti tosissaan vielä hieman ennen koiran tuloa: "Eikö voitaisi ennemmin ottaa kultakala?" Mieheni ei koskaan koiraa halunnut ja suostui elämänmuutokseen sillä ehdolla, että hänen ei ikinä tarvitsisi viedä koiraa ulos.

Suunnittelimme uuden elämäntilanteen niin, että koira työllistäisi vain minua ja tytärtäni. Minä veisin sen aamullla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi ulos ja tyttö ulkoiluttaisi sen koulupäivän jälkeen.

Nyt kun elämänmuutoksesta on kulunut reilu vuosi, miltä tuntuu? Mikä on yllättänyt?

PENTUAJAN TYÖMÄÄRÄ JA SE, KUINKA NOPEASTI PENTUAIKA KULUU. Napsu tuli meille 9-viikkoisena. Se oli silloin pureva, lätäköitä ja kasoja tuottava, pieni villieläin. 

Pentu oppi sisäsiistiksi ihan normaaliin aikaan, joskus kolmen ja neljän kuukauden välillä. Se tuli meille heinäkuun lopussa, ja minä pidin silloin kesälomani.  Kolmen viikon kuluttua palasin töihin, mutta pystyin onneksi ottamaan pennun aika usein mukaani, sillä silloiseen työpaikkaani lemmikit olivat tervetulleita.

Ensimmäisen viikon ajan pentu nukkui levottomasti. Se heräsi jo viiden maissa ja halusi ulos pissalle. Muutamana ensimmäisenä yönä kiikutin sen ulos kukonlaulun aikaan mutta pian, kun aloin lyhyiden yöunien ansiosta muistuttaa zombieta, yöpalvelu loppui ja pentu sai tyytyä nurkkaan levitettyyn sanomalehteen.

Pidimme Napsua pentuaitauksessa aika paljon sinä aikana, kun se ei vielä ollut sisäsiisti. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Aitauksesta tuli nopeasti pennulle oma alue, jota se ei halunnut sotkea, vaan alkoi inisemällä pyytää ulos, kun tuli hätä.

ALLERGIA. Australian labradoodle on yksi ns. "hypoallergisista" roduista, jotka hilseilevät paljon vähemmän kuin tavalliset koirat, eivätkä tiputa karvaa. Tämän rodun turkin ominaisuuksien taustalla on geenimutaatio, jonka ansiosta se hilseilee vain noin kerran viikossa, kun tavalliset koirat hilseilevät joka päivä. 95 % astmaatikoistakin pärjää ALD:n kanssa.

Ennen pennnun varaamista testasin allergiaani neljän eri ALD:n kanssa, enkä saanut yhdestäkään oireita. Minulla on testeissä todettu keskivaikea koira-allergia.

Napsusta aloin kuitenkin oireilla jo, kun se oli ollut meillä kaksi viikkoa. Sen jälkeen olen syönyt päivittäin antihistamiinia.

Lääkäritkin suosittelevat nykyään allergisille koiraa, sillä lähes kaikki siedättyvät omalle koiralleen. Tilannetta edistää, jos esimerkiksi tehostaa siivoamista ja ottaa käyttöön ilmansuodattimen, eikä nuku koiran kanssa samassa huoneessa. 

Minun kohdallani siedättymistä ei vielä ole täysin tapahtunut. Suodatin meillä on käytössä epäsäännöllisesti, ja makuuhuoneemme on koiralta kielletty alue, mutta siivoustottumuksia emme ole muuttaneet. Olen kuitenkin varma, että siedättyminen on vain ajan kysymys. 

KOIRAN JA LASTEN YHTEISYMMÄRRYS. Pennun tultua taloon mietin, tuleeko koirasta koskaan lapsille leikkitoveria, pikku riiviöllä kun oli tapana hyppiä lapsia vasten ja purra heitä terävillä maitohampaillaan. Nopeasti tilanne kuitenkin muuttui. 

Nykyään Napsu on sivistynyt koiraherra - sen rauhallisuutta ihastelevat jopa ventovieraat, onhan se kuitenkin vasta hyvin nuori. Napsu on jo hyväksytty Suomen Karva-Kavereihin, eli se toimii tavallaan terapiakoirana: vierailemme sen kanssa vanhainkodeissa, joissa asukkaat saavat rapsutella sitä.

Kuopuksemme ei olisi halunnut koiraa, koska naapurin saksanpaimenkoirat ovat säikäyttäneet hänet ihan pienenä: ne hyppäsivät kerran taaperon päälle, kun olivat vapaana pihatiellämme. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi halusin meille koiran.

Nykyään on ihanaa katsella molempia lapsiamme Napsun kanssa. Koira on höntti, aina iloinen leikkikaveri, joka osoittaa heille pidättelemättä hellyyttä.

Kuopukseni sanoo Napsua pikkuveljekseen ja halailee sitä vähän väliä. Hän on ainoa, joka antaa koiran nukkua sänkynsä jalkopäässä.

RAHANMENO. Napsu on perusterve koira: sillä ei ole esimerkiksi ruoka-aineallergioita tai purentavikoja. Siitä huolimatta eläinvakuutukselle on tullut käyttöä!

Meillä on kulunut eläinlääkäriin vuodessa noin 1 500 euroa. Summaan sisältyvät mm. rokotukset ja kastrointi.

Napsulla on ollut kynsivallintulehdus, silmätulehdus ja korvassa hiivatulehdus, sen maitohampaat eivät irronneet normaalisti vaan kolme niistä piti irrottaa leikkauksessa ja vappuna karvakorvaamme ilmeisesti pisti kyy.

Eläinlääkärimaksujen lisäksi Napsu on käynyt vuoden aikana kolme kertaa trimmattavana ammattilaisella ja koska se on suurikokoinen sekä erittäin runsaskarvainen, trimmaus maksaa 60-80 euroa.

Napsun nappuloihin kuluu noin kolme kymppiä kuussa. Olen ostanut Napsulle myös kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista tavaraa: trimmaus- ja hoitovälineitä, kuppeja, kippoja, sadeviitan ja useamman talvimanttelin, autohäkin, leluja, pantoja, valjaita ja remmejä.

ULKOILUN IHANUUS. Minä olin se, joka halusin koiran, koska halusin syyn ulkoilla säännöllisesti.

Ennen Napsua loka-marraskuun rospuuttokelien aikaan saattoi kulua päiväkausia ilman että pistin nokkaani pihalle. Ajoin töihin, nousin parkkihallista hissillä työpaikalle, kuntoilin kuntosalilla. Olin kuitenkin aina onnellisimmillani, kun pääsin metsään.

Nyt koiran kanssa aamu- ja iltarutiineihini kuuluu vähintään parinkymmenen minuutin happihyppely raikkaassa ulkoilmassa, kelissä kuin kelissä. Olen huomannut, että sää on vain pukeutumiskysymys. Kun on kunnon goretexit, sade- ja toppavaatteet, ulkoilu on aina mukavaa.

Yleensä suuntaamme Napsun kanssa metsään, jossa annan sen juosta vapaana. Syyspimeällä minulla on otsalamppu, koiralla vilkkuvalo ja meillä molemmilla heijastinliivit.

Happihyppelyt Napsun kanssa ovat nykyään paras hetki päivässäni. Kiireetön tuokio hiljaisessa, vihreässä metsässä on paras tapa aloittaa uusi päivä ennen työkiireitä. Vielä paremmalta se tuntuu hektisen päivän päälle. Puut suhisevat, linnut laulavat, ei tarvitse puhua kenellekään vaan voi vain nauttia metsän äänistä sekä tuoksuista ja antautua omien ajatustensa vietäväksi.

Sisäliikunnan määrä elämässäni on vähentynyt koiran myötä. Olen yrittänyt korvata sitä käyttämällä nilkkapainoja ja erikoistehostettuja kävelysauvoja koiralenkeillä. 

Odotan kovasti ensi kevättä, jolloin aion muuttaa aamutuokiomme juoksulenkeiksi. En ennen sitä, sillä Napsua ei saisi vielä juoksuttaa kovin pitkään tai usein. Liian raskas liikunta nuorena voi aiheuttaa suurille koiraroduille lonkkavikoja tai muita pulmia luuston kanssa.

SE HELLYYDEN MÄÄRÄ. Napsu on helppo koira: se tulee mainiosti toimeen kaikkien ihmisten ja eläinten kanssa. Häntä heiluen se lähestyy tuntemattomia ajatellen, että "näin kivasta kaverista tykkää kuka tahansa."

Koiramme lipaisee herkästi jopa tuntemattoman kättä, mutta tämä ei ole mitään verrattuna niihin rakkaudenosoituksiin, joita se osoittaa omalle perheelle, laumalleen.

Napsu nuolisi mielellään lasten kasvot kokonaan, jos saisi luvan. Kun sillä on oikein mukava olo, se kieriskelee selällään lattialla tai säkkituolissa. Mikäli joku silloin menee leikkiin mukaan, se saattaa ottaa hellästi leikkijän käden hampaiden väliin. Viime aikoina se on alkanut halailla meitä: se nousee takatassujen varaan ja nostaa etutassut olkapäille, kun kaipaa hellyyttä.

Kun olemme vieraassa paikassa, Napsun katse seuraa minua tiiviisti. Minä olen se, joka pidin pentua sylissäni sen ensimmäisen automatkan kasvattajan luota uuteen kotiin, ja samoin minä nukuin sen kanssa samassa huoneessa ensimmäiset yöt. Koira siis pitää minua tavallaan emonsa korvikkeena.

Kaikkein onnellisin Napsu on, kun se pääsee syliini sohvalle. Silloin se tunkee ihan kylkeen kiinni ja mieluiten laittaa kuononsa mahani tai rintani päälle. Hetken kuluttua kuuluu onnellinen, syvä huokaus, kun koira antaa unen tulla. Unessa sen tassut saattavat väpättää, kun se ajaa takaa jotain elikkoa.

Napsu on tuonut elämäämme valtavan määrän iloa, naurunpyrskähdyksiä ja hyvää mieltä. Toki myös paljon uutta puuhaa, vaivannäköä ja rahanmenoa. Vastauksena postauksen otsikossa esitettyyn kysymykseen: ensimmäisen koiravuoden perusteella voin suositella täydestä sydämestä Australian labradoodlea kenelle tahansa, jolla on "koiranmentävä aukko" elämässään!

Millaisia kokemuksia sinulla on ensimmäisestä koiravuodesta?

Kommentit (10)

tainahelena

hei! koirakuumeen kourissa lukemassa :) mielenkiintoista olisi ollut vielä kuulla miehesi näkemys tästä vuodesta!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Aijjai, tsemppiä kuumeiluun. Tuo on tauti, johon taitaa olla vain yksi lääke... ;-) Annan nyt läppärin miehelleni, joka vastaa sinulle itse. Terveisin, Aino

"Kun perheemme naisväki alkoi lobbaamaan koiran hankkimisen puolesta, olin ajatusta vastaan. Lapsuudenkodissani meillä oli koira ja paljon maatilan eläimiä, joten tiesin hyvin, kuinka sitovaa lemmikin pitäminen on. Toki minulle vakuutettiin, ettei minun tarvitse osallistua koiran hoitoon ollenkaan. Eihän se niin mene: koira on omalla tavallaan perheenjäsen, ja aikuisten velvollisuus on pitää huolta koko perheestä. Olen luontoihminen ja hyvin eläinrakas, joten tiesin kyllä kiintyväni koiraan. Enemmän olen kiintynyt kuitenkin vapaa-aikaan, jota olemme voineet viettää yhdessä hyvin joustavasti. Pelkäsin, että lemmikki torppaa yhteiset lomasuunnitelmamme ja ex tempore-viikonloppureissumme.
Vaikka koiraperheen alkutaival oli melkoista sirkusta, olemme kaikki - erityisesti lapset - oppineet paljon koiran kanssa elämisestä. Nykyään tuntuu, kuin minulla olisi kahden lapsen lisäksi kolmas, jonka ulkoilun määrästä ja ruoka-ajoista täytyy muistutella. Lenkille minun on tarvinnut lähteä hyvin harvoin. Sikäli sovittu työnjako on pitänyt erinomaisesti.
Summa summarum: vaimoni on hyvin onnellinen koiranomistajana. Koiran kanssa puuhailu irrottaa ajatuksia työstä ja saa hänet hyvälle mielelle.
Lapset rakastavat koiraa valtavasti. He ovat oppineet paljon ja osaavat nykyään käsitellä muitakin koiria. Hyviä puolia on paljon muitakin.
Huonot puolet ovat itsekeskeistä ininää: koira rajoittaa minunkin elämääni, koska sen kanssa ei voi mennä mihin tahansa ja aikatauluissa pitää ottaa koiran tarpeet aina huomioon. 
En ole luonteeltani mikään murahteleva alfauros, vaan puolipehmeä perhemies. Voin siis vilpittömästi sanoa, että olen onnellinen nähdessäni, miten koiran hankkiminen on parantanut vaimoni ja lasteni elämänlaatua. "

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija

Teidän elämää koiran kanssa, nimenomaan duudelin on ollut kiva lukea! Meille muuttaa 6.8. Duudelityttö ja perheen ainoana allergikkona mua jännittää jonkinverran, mutta samalla odotan malttamattomana yhteisen taipaleen alkamista. Siihen kuuluu varmasti harmaiden hiuksien kasvatustakin, mutta luulen sen antavan meille niin paljon enemmän niitä ihania puolia.

Maisa

Meillä on ollut koira (Havannan koiran ja Tiibetinspanielin sekoitus) kohta neljä vuotta. Aluksi mies ei ollut innokas, koska ajatteli sen sitovan liikaa. Mies myös koira allergikko, mutta hyvin tullut meidän koiran kanssa toimeen :)! Koira pitää sopivasti liikkeessä meidän perheessä kaikki perheen jäsenet johon kuuluu itseni lisäksi mies ja kaksi kouluikäistä lasta. Koira on myös ihana halikaveri :)! Suosittelen koiraa varsinkin jos lenkille lähteminen on muuten vaikeaa ;)!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Mukavaa kuulla, että teidänkin perheeseen koira on sopeutunut hyvin! :)
Olen samaa mieltä siitä, että koira on oiva keino saada itsensä ulos. Tosin itselleni on tullut pari kiloa lisää painoa koiravuoden aikana, sillä harrastamani raskaan liikunnan määrä on vähentynyt aika paljon. Kävelylenkit koiran kanssa eivät ole yhtä tehokasta liikuntaa kuin salitreeni, kahvakuulajumppa tai body pump, eikä koiranomistajalla aika enää riitä samaan liikuntamäärään kuin ennen...
Elämänlaatuni on kuitenkin lisääntynyt kokonaisuudessaan, joten en valita =)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija

Hei. Minua kiinnostaa tuo allergia-asia, millaisia oireita saat ja oletko syönyt koko ajan antihistamiinia? Itselläni on voimakas kissa-allergia ja myös osan koirista aistin hengityselimissäni. Kokemusta on kyllä tuttujen havannasta ja bichonista, joista en saa oireita. Kissa-allergiani on tasoa, että se tuntuu välittömästä hengityselimissä, vaikkei astmaa minulla olekaan. Astman pelossa olen välttänyt kissahankintaa. Tyttäremme haluaisi kovasti koiraa, minulla on tämä allergia (ja epäilys kuka koiraa lopulta hoitaisi) ja lisäksi perheenisä ei millään haluaisi koiraa taloon (lapsuuden trauma ja pelko siitä, että  hänelle kaatuu kuitenkin ulkoiluttaminen). 

Juttusi oli kovasti kiinnostava, koska sisältää samanlaisia asioita kuin meillä jonkinlaisessa mietinnässä. Kiva kuulla, että koiranomistus tuo iloa! 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka! Aloitin antihistamiinin tosiaan kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Napsu oli muuttanut meille ja otan sitä edelleen päivittäin. Viikonloppuisin, kun olen koko päivän koiran kanssa, otan napin sekä aamulla että illalla ja arkipäivisin vain illalla. Käytän antihistamiinia, joka ei väsytä.

Toisinaan olen kokeillut jättää aamunapin pois viikonloppuisin mutta silloin kyllä nenä alkaa juosta ennemmin tai myöhemmin. Samoin eron huomasi esimerkiksi juhannusviikonloppuna huvilalla, kun annoin koiran nukkua sängyssäni. Toisaalta antihistamiinien kanssa ongelmaa ei ole, eli minulle ei tule mitään oireita.

Minulle tulee tavallisista koireista erittäin nopeasti oireet, jotka eivät pysy kurissa antihistamiinillakaan. Pahimpia ovat voimakkaasti hilseilevät, lyhytkarvaiset rodut kuten esim. saksanseisojat. Sellaisen kanssa voin olla muutaman tunnin samassa tilassa mutta sitten alkaa nenä juosta ja hengitys pihistä.

Napsusta minulle ei ole koskaan tullut mitään astmaattisia oireita, vain nuhaa.

Kannattaa pohtia asiaa joka kantilta. Tsemppiä päätöksentekoon ja ihanaa viikonloppua!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram