
Meidän vappuaatto sujui hieman toisin kuin suunniteltiin: jouduimme kiidättämään koiranpentumme Napsun eläinlääkäriin suoraan metsälenkiltä päin.
Kävimme Napsun kanssa puolenpäivän maissa lenkillä auringossa kylpevällä hiekkakuopalla. Minä kuuntelin podcastia ja koira kolusi pensaikossa. Äkkiä se hypähti pari kertaa ilmaan ja ulvahti.
Pian pentu ei enää suostunut kävelemään, istui vain puun alla varjossa ja tärisi. Sen silmät lurpsahtivat kiinni.
Minä säikähdin. Soitin saman tien Espoon Eläinlääkäritaloon ja kuvailin tapahtumien kulun sekä koiran oireet. Sieltä luvattiin heti, että pääsemme jonojen ohi vastaanotolle ja kehotettiin lähtemään nopeasti matkaan.
Napsun jalat eivät kantaneet autoon, eikä autosta pois lääkäriasemalle. Sydäntäni kylmäsi, kun kanniskelin isoksi kasvanutta "karvavauvaani" sylissä ja se hengitti raskaasti.
Onneksi lääkäriasemalla henkilökunta suhtautui asiaan rauhallisesti. Mukava, kokenut lääkäri tutki pennun perusteellisesti ja jutteli samalle meille rauhoittavasti.
Varsinaista pistoskohtaa ei löytynyt, sillä olimme lähteneet liikkeelle nin rivakasti, ettei turvotus ehtinyt vielä nousta. Koira kuitenkin aristi kovasti molempien suupieliensä tutkimista, joten lääkäri arvioi, että osuma oli tullut sinne - arkaan paikkaan.
Loppujen lopuksi ei täysin varmistunut, oliko Napsua purrut yksi tai useampi kyy vai pistänyt ampiaiset. Koira aristi suun seudun lisäksi oikeaa takajalkaansa. Mahdollista oli myös, että pentu popsi koko käärmeen suihinsa!
Joka tapauksessa pennun kunto oli sellainen, että lääkäri antoi sille rauhoittavaa ja laittoi tipan suoneen sekä käärmeseerumia ja vahvaa kipulääkettä.
Pääsimme muutaman tunnin kuluttua kotiin kipulääkereseptin kera. Nyt pentua pitää tarkkailla pari päivää, alkuviikosta sen olo pitäisi jo olla normaali.
Olin niin huojentunut katsellessani rakasta karvakorvaani, kun käytin sen nopeasti iltapissalla. Napsu on ollut meillä vasta 10 kuukautta mutta olisi kauheaa, jos menettäisimme sen...
Koirasta on tullut jo näin lyhyessä ajassa tärkeä perheenjäsen: hassu, höperö, rakas ja hellyyttävä. Aamulenkit sen kanssa hiljaisessa metsässä ovat paras hetki arjessani.
Miten sinun vappusi sujui? Omistatko lemmikkiä ja onko teillä kokemuksia tämäntyyppisistä tapaturmista?
P. S. Jokanaisen Juoksukirjan voittivat arvonnassani nimimerkit Vierailija, Hölkkäetana ja SannaK. Onnittelut! Tarkkailkaapa sähköpostianne, otan yhteyttä liittyen palkinnon postittamiseen.
Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet
Meillä tasan kaksi vuotta sitten vapun alla koiraa puri kyy, oli myös ilmeisesti pistänyt kuonon väärään paikkaan ja oltiin yöllä tiputuksessa. Nyt tänä vuonna vapun aaton aattona yöllä koiralla meni äkisti takajalat alta ja laski alleen. Kiireesti taas eläinlääkäriin minne oli päivystykseen taaskin tunnin ajomatka. Koira tokeni ja oli normaali jo. Röntgenet kuitenkin otettiin. Ilmeisesti vain vatsavaivaa tai muuta mikä rajun kipukohtauksen aiheutti. Nyt koira jo normaali, mutta tarkkaillaan. Jos ilmenee uudelleen vastaavaa niin lisätutkimuksiin. Kyllä nää karvakaverit niin tärkeitä on... Koira nyt reilu 9v ja kaksi kertaa oon tunnin ajomatkan itkeny peläten, että menetän rakkaan kaverin. Ja matkalla toissayönä päivystykseen koira vaivoin kääntyi mua kohti lohduttamaan, kun itkin ja kotimatkalla koira piti koko matkan etutassuja ja päätä sylissäni kuin kiittäen...
Voi näitä rakkaita karva kavereita... Niistä on huolta mutta niin paljon iloa!
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Tänään koiraani taisi lenkillä pistää joko muurahaiset tai ampiainen pippeliin. Pippeli ei vetäytynyt lainkaan sisään ja Roi oli kivulias. Luin netistä ohjeita ja sain pippelin kokonaan sisään. Takajalat vapisevat kun yritti nousta... Nyt kipu hellittänyt ja sai Pissattuakin...
Voi pientä 3v. Cockerspanieliani❤️
Ärhäköitä hyönteisiä metsässä vaanii...
Voi pientä, onneksi löysit avun nopeasti! Tähän aikaan keväästä ilmeisesti sekä ampparit että käärmeet ovat ärhäkällä tuulella!
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Vanhemmillani on vanha 15 -vuotias kissa, joka on koko perheelle todella rakas. Itsekin koen kasvaneeni kissan kanssa yhdessä, sillä se tuli meille kun olin kahdeksanvuotias (nyt 23). Varsinainen pitkän linjan perheen jäsen siis ja aivan järjettömän rakas meille kaikille.
Helmikuussa vanha herra lopetti yht'äkkiä syömästä ja meni hirmuisen huonoon kuntoon, minkä vuoksi äitini joutui viemään kissan eläinlääkäriin tiputukseen. Kyseessä jonkinnäköinen sisäinen tulehdus. Kissa pääsi kuitenkin 8 tunnin tipan jälkeen kotiin ja oli seuraavana päivänä jo huomattavasti virkeämpi. Kahden viikon antibioottikuurin jälkeen kissa on taas entisellään. Joutui tosin vielä hammaslääkäriin tämän jälkeen.
Vanha kissa ja kallis reissu, mutta oli se sen arvoista. Niin älyttömän rakas eläin se on. <3
Onneksi nykyään on taitavat eläinlääkärit! Voin vain kuvitella kuinka rakas lemmikki on noin pitkän yhteiselon jälkeen, kun se on sitä jo vajaan vuoden jälkeenkin!
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Meillä rottweileriani puri vuosia sitten todennäköisesti sudenkorento korvaan. 60 kg koiraa sai kipeästi jalat alleen ja minut 14-vuotiaana hihnan päässä peräänsä. Onneksi ei aiheutunut isompaa haittaa.
Kaksi kertaa bongattiin kyy lenkillä metsäkallioilla, mutta molemmilla kerroilla koira tajusi itsekin kiertää ne kaukaa. Näistä hetkistä on siis jo 16 vuotta aikaa.
Pikaista toipumista teidän hauva-vauvalle!
Oma blogini: Lapsiperheen arkirealismia / Facebook
Kiitos sinulle! Voi kunpa Napsustakin tulisi noin viisas että se itse ymmärtäisi väistää käärmeitä...
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Täällä hissitalossa ekoina päivinä koira ryntäsi hissistä ulos käytävään ja jäin flexin kanssa viidenteen kerrokseen menevään hissiin. Hihnahan loppui jo kolmannessa kerroksessa ja pentu huusi aulassa. Olin ihan varma että kuristui hengiltä, mutta ei osa hihnasta oli katkennut ja päästänyt koiran vapaaksi. Voi mikä helpotus kun löysin sen aulasta kyyhöttämässä peloissaan!!! Perhanan pennut!115
Voi ressukkaa ? Onneksi selvisitte säikähdyksellä!
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Hui kauhistus mikä tapahtuma, onneksi saitte apua nopeasti.
Meidän vappu sujui ihan kotosalla vain.
Haleja Napsulle ♡♡
Kiitos Outi ? Onneksi Napsu alkaa olla jo kunnossa.
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Kiitos kommentista, Katja <3 Hassuja nämä labbikset ja niiden sukuiset karvakorvat. Napsu edelleen pistää suuhunsa kaiken mahdollisen. Luulin että se loppuisi iän myötä mutta ilmeisesti välttämättä ei...?
Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa
Blogimme myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin
Hyvä, että Napsu pääsi pian hoitoon ja selvisitte säikähdyksellä.