Tajusin eilen, kuinka isoja lapsemme jo ovatkaan ja pitkästä aikaa tulin hieman haikeaksi.

Minulla ei ole tapana rypeä muistoissa ja muistella menneitä, tai ainakin yritän välttää sitä. Tavoitteeni on elää tässä ja nyt ja olla onnellinen siitä, mitä on nyt.

Nostalgia pääsi yllättämään, kun katselin eilen vanhoja videopätkiä, joita olemme nauhoittaneet vuodesta 2006 eli siitä asti kun saimme ekan digikameran, jolla pystyi ottamaan videokuvaa. Voi, kuinka pikkuinen tyttö olikaan parivuotiaana! Kuinka hassut jutut hänellä oli. Kuinka hän puhui pienenpienellä linnunäänellä. Kuinka kaunis poikamme olikaan vauvana - ja miten pullea!

Vielä esikoisen vauva-aikana olin haikeana vähän väliä: silloin kun lapsi oppi nostamaan päätään, kierähtämään, istumaan, syömään soseita... Ajattelin jatkuvasti miltei hädissäni, että vauva-aika on ainutlaatuista aikaa, joka menee tajuttoman nopeasti ohi ja jota ei koskaan voi ottaa uusiksi. ...Ja pian se jo kirjoittaaa ylioppilaaaksi ja muuttaa pois kotoa...

Tietyllä tavalla tämä  oli myös helpottava ajatus. Lasten vauva-aika oli minulle myös aika rankkaa aikaa.

Koin ahaa-elämyksen kun juttelin taannoin tuttavan kanssa, joka kertoi aina järjestävänsä pienet juhlat sen kunniaksi, että lapsi siirtyy uuteen vaiheeseen. Mielestäni tämä ajattelutapa oli suorastaan nerokas! Kun hänen vauvansa esimerkiksi alkoi syömään kiinteitä ruokia, äiti järjesti heille oikein picnikin puistoon, jossa ensimmäiset lusikalliset maisteltiin juhlavasti viltin päällä.

Sen jälkeen olen yrittänyt suhtautua samoin lasten edistysaskeliin. Ja on kyllä totta, että nykyinen elämänvaihe koululaisten kanssa on tosi mukavaa. Lapset ovat hauskoja ja helppoja. Fiksuja, viisaita ja omatoimisia. Vielä meillä ei edes ole murrosiän murheita. He ovat parasta seuraa - oli kyse sitten juttutuokiosta tai juoksulenkistä!

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tänään oli ihana aurinkonen kevätpäivä. Meillä se vietettiin tyttömme käsikirjoittaman näytelmän ensiesityksessä! (Kyllä, meillä taitaa asua tuleva näytelmäkirjailija...?) Sen jälkeen nautimme ulkoilmasta koko konkkaronkka. Ripustin ensimmäisen kerran pyykit pihalle kuivumaan.

Varmaan näitä päiviä on mukava sitten keinutuolissa mietiskellä. Ihan niin kuin tällä Virgin Atlantic -yhtiön vanhalla mainosvideolla sanotaan: "When Your Life Flashes Before Your Eyes, Make Sure You’ve Got Plenty to Watch."

Ethän unohda osallistua blogini synttäriarvontaan! Palkintoina kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Arvonta päättyy huomenna 26.4. klo 20.

Ihanaa lauantain jatkoa!

--------
Please don't forget to take part in the lottery which is organised to celebrate the 6 months birthday of my blog. There's time until tomorrow the 26th April at 8pm.
This weekend I've felt a bit nostalgic because I've been watching old videos which were taken when my children were babies. Usually I try to avoin nostalgy and seize the day - be happy of the present moment. Now I couldn't help feeling a bit sad when I realized how quickly the time passed especially when the kids were babies, and I can never have that time back.
However, I guess that the most important thing is to live the way the ad tells: "When Your Life Flashes Before Your Eyes, Make Sure You’ve Got Plenty to Watch."
Enjoy this Saturday! In  the Southern part of Finland it's been sunny and bright. 


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (4)

Minä olen aina valokuvannut lapsia paljon. Mutta voi miten harmittaa, että videoita on kahdesta vanhemmasta lapsesta vain pari hassua huonoa otosta. Kolmannen kanssa olen yrittänyt ottaa videomateriaaliakin. Liikkuva kuva kertoo paljon enemmän ja välittää tunteen voimakkaammin. Haikeaahan se on, kun lapset kasvavat. Samalla siitä on iloinen ja ylpeä :).

Meilläkään ei oikeastaan ole yhtään videoita esikoisen vauva-ajoilta. Sukulaisilla on jotain satunnaisia mutta kun meillä oli 2004-2006 vielä filmikamera, eikä videokameraa ollenkaan :( Se harmittaa kyllä kovasti. Minulla oli vanhassa kännykässäni joitain äänitteitä, joissa tyttö laulaa ja loruttelee reilun vuoden ikäisenä, mutta niitäkään en ole enää löytänyt viime aikoina, eikä kaikki niistä varmasti avaudu. Pahuksen teknologia, ei voi muuta sanoa...

Täälläkin videoita vaan muutama "vahingossa" kuvattu onneksi on ne. Näin toissa yönä unta, että odotin vauvaa ja eilen oli haikea mieli. Ajattelin jos pääsisin edes kerran rutistamaan vauva-ihmisiäni. Mutta sitten tuumin, että valvominen oli aika rankkaa ja miten kiva vaihe nyt on, kun murkkuja on kaksi takana ja kahdella vasta edessä. Nyt juuri on leppoisa meininki.

Ajattelin vielä sitä, mikä etuoikeus ja upea juttu on saada seurata lasten kasvua ja kehitystä. Joten hyvä näin ja lapsenlapsia odotellessa.

Samansuuntaiset fiilikset täälläkin. Olihan ne vauvat ihania, mutta kyllä nämä koululaiset ovat myös tosi ihania - en vaihtaisi takaisin. Kaikki on juuri nyt niin hyvin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram