Olin itse haikea, kun menin töihin esikoisen syntymän jälkeen silloin, kun tyttö oli 1v. 3kk. Haikeus oli puhtaasti omaani, lapsella ei ollut mitään hätää koska hän oli isänsä hoidossa. Edelleen tuntuu, että kotiäitiys jäi tuolloin vähän kesken. Siksi halusin - ja sain - olla pidempään kotona kuopuksen syntymän jälkeen (melkein kaksi vuotta), vaikka ratkaisu veti meidät taloudellisesti todella tiukille.
Kun lapset olivat pienempiä, pohdin välillä kotiasioita töissä ja toin paljon enemmän töitä kotiin. Avasin läppärin lähes joka ilta lasten mentyä nukkumaan ja jatkoin työpäivää. Sittemmin olen oppinut sanomaan paremmin EI ja teen iltaisin töitä enää poikkeustapauksissa.
Olen varma, että työpaikassasi ymmärretään perheellisen elämäntilanne, jos he kerran palkkasivatkin sinut kun olit raskaana. Asioilla on tapana järjestyä - kaikki kääntyy varmasti parhain päin! Tsemppiä

Kääntöpuolena ovat tietenkin aikamoiset rahahuolet. Iso perhe ja iso laina + pienet tulot on aika raskas yhdistelmä. Mutta olemme valinneet nyt näin ja yritämme sinnitellä. Toisaalta lapsille annettu aika arjessa tekee meidän kaikkien mielen hyväksi, joten ehkä tässä vielä jokunen vuosi mennään näin.

Hyvä postaus. Olen miettinyt paljon samoja asioita kyllä. Toisaalta olen itse saanut kotoa vahvan mallin siitä, miten vanhemmat tekevät omistautuneesti työtä, jota rakastavat - ja ovat silti tosi hyviä vanhempia. Ei mulla ole koskaan ollut pienintäkään epäilystä siitä, etteikö sama onnistuisi itseltänikin.

Mutta joo, kyllä se on juuri noin kuin kirjoitat: työn ja vanhemmuuden pystyy vielä hanskaamaan, mutta kaikki muu ( = parisuhde, oma aika, koti- ja pihatyöt ja muut hoidettavat asiat) tuntuvatkin sitten vaativan vuorokauteen ekstratunteja.

Minä olen tässä elämän vaiheessa, kun meillä on alakoulu- ja päiväkoti-ikäisiä lapsia, ratkaissut asian niin, että teen töitä pääasiassa arkisin klo 8.30-16, enkä ota projekteja tai vastuita, jotka vaatisivat enemmän. Välillä teen jonkun pidemmän päivän tai viikonloppukeikan, mutta pyrin pitämään ne satunnaisina. Joskus, kun on paljon hommaa, saatan avata koneen vielä iltayhdeksän jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Klo 16.30-21 olen pääsääntöisesti perheeni parissa, mitä nyt välillä käyn treenaamassa. Onneksi työni on sellaista, että voin tällä hetkellä valita näin. Tykkään kyllä hommistani sen verran paljon, että ehkä joskus sitten haluan omistautua työlleni enemmänkin. Mutta nyt on just hyvä tällä panostuksella. Saan työstäni tosi paljon ja tunnen oikeastaan joka päivä syvää merkityksellisyyttä ja työn imua. Mutta silti minun on tosi helppoa vetää raja työajan ja vapaa-ajan välille.

Niin, ja mies on tehnyt samankaltaisia valintoja, joten vanhemmuuden vastuut jaetaan tasan, eikä kumpikaan ole tällä hetkellä liian kuormittunut sen kummemmin työ- kuin perhe-elämästäkään. Aika kiva tilanne, nyt kun tarkemmin ajattelen.