Olen päättänyt jatkossa julkaista blogissani säännöllisesti myös suuria ja pieniä asioita, joissa olen ollut hyvä itselleni tai perheelleni. Keksin tällaisen uudenlaisen, myönteisen lähestymistavan tähän ruuhkavuosiblogiini maanantaisen postaukseni kommenttien ansiosta.

Pohdin nimittäin maanantaina tämän blogin "inhorealistista" lähestymistapaa elämään sekä Täydellisen Äitiyden vaatimuksia, ja sain postaukseen lukuisia mahtavia kommentteja, jotka herättivät uusia ajatuksia.

Blogiystäväni Tiia Minäkö keski-ikäinen -blogista arvioi, että olen ankara itselleni. Myönnän sen. Olen aina ollut vaativa sekä itseäni että muita kohtaan. Viime vuosina vaativuus suhteessa muihin on vähentynyt mutta edelleen vaadin itseltäni paljon, joskus liikaakin.

Nainen Talossa taas kommentoi seuraavasti: "Asenne ratkaisee ja ihmisen elämää muokkaa helposti se, miten hän toimii ja puhuu. Positiivisuus luo positiivisuutta ja kauneus kauneutta."

Viisaita sanoja, nämä ja muutkin kommentit. Kiitos! Niinpä ajattelin jatkossa olla hieman positiivisempi. Tällä postauksella osalistun myös #ihanaäiti-kampanjaan. Se on kampanja, jolla tuetaan äitiyttä ja äitiyden erilaisia valintoja jakamalla kuvia ja tekstejä somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Yritän jatkossakin pistää muistiin pieniä onnistumisia viikon varrelta, konkreettisia juttuja joiden kautta olen ollut hyvä itselleni tai perheelle - ihana äiti - ja kirjoittaa niistä säännöllisesti blogiini. (Työnantajalle olen mielestäni jo tarpeeksi hyvä päivittäin, niinpä työsaavutuksia en nyt sattuneesta syystä ala tänne kirjaamaan.)

Olen varma, että myös nämä pienet arkipäiväiset onnistumiset ovat kirjoittamisen arvoisia, vaikka blogi onkin minulle ensisijaisesti henkireikä keskellä ajankäyttöhaasteita ja ruuhkavuosien muita paineita. Ehkä näin luon itse itselleni uutta energiaa, kun elämä tuntuu haasteelliselta? Ja kenties nämä ajatukset osoittavat myös jollekin blogini lukijalle, että hänkin on pienten asioiden kautta ollut itselleen tai perheelleen hyvä!

Kokeillaanpa:

 ♥ Maanantaina

  • Tein pitkän juoksulenkin ja uin avannossa ennätysmatkan (60 vetoa). Siitä tuli hyvä olo.
  • Kokkasin perheelle hyvää ruokaa tuoreista aineksista. 
  • Sain lapset ajoissa nukkumaan - näin ensimmäinen pääsiäisen jälkeinen arkiaamu ei ollutkaan takkuinen ja tahmea.

♥ Tiistaina

  • Kävin Hessun kanssa koululääkärin vastaanotolla ja meinasin pakahtua onnesta, sillä olin niin ylpeä pikkumiehestä, jolle oli tullut taas huimasti pituutta ja joka vastaili reippaasti lääkärin kysymyksiin. Sanoin tämän myös hänelle itselleen.
  • Töissä oli iltamenoa ja pääsin kotiin vasta klo 22 jälkeen mutta jaksoin vielä silittää paidan seuraavaa päivää varten. (Tästä erityismaininta - minähän inhoan silittämistä...)
  • Miehelle tilaamani syntymäpäivälahja tuli postista. Olen kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä: miehen syntymäpäivä on vasta kesäkuussa mutta olen jo nyt hankkinut hänelle lahjan, jota hän arvostaa! Nyt pitäisi vain muistaa lahjan olemassaolo, pitää se tallessa aina kesäkuuhun asti ja toisaalta malttaa olla paljastamatta lahjaa, mikä on kenties vaikeinta.

♥ Keskiviikkona

  • Jaksoin käydä aamulla ennen töitä uimassa avannossa, vaikka yö jäi lyhyeksi. 
  • Pääsin arkiliikuntatavoitteeseeni, eli kuljin töissä portaita sen sijaan, että olisin käyttänyt hissiä.
  • Tyttö kertoi valitsemistaan ensi vuoden valinnaisaineista. Hän oli aivan itsenäisesti tehnyt oikein viisaat valinnat. Silti mieleni teki ehdottaa paria muuta vaihtoehtoa ("Eikö ylimääräinen liikuntatunti tekisi hyvää!" "Etkö ole aina halunnut kokeilla luovaa kirjoittamista?") Maltoin kuitenkin pitää suuni kiinni. En halua neuvoa lapsiani turhaan, sillä luotan heidän arvostelukykyynsä - he osaavat useimmiten tehdä erinomaisen fiksuja päätöksiä omista asioistaan.
  • Pääsin hieman tavallista aikaisemmin töistä ja jaksoin lähteä vielä salille illalla, kun lapset siirtyivät iltatoimiinsa.


♥ Torstaina

  • Olikin varsinainen hyvä äiti -päivä: työpäivä jäi ihan risaiseksi, koska minun piti hätäillä aikaisin pois töistä hakemaan poika iltiksestä. Mies oli poikkeuksellisesti koulutuksessa niin pitkään, ettei ehtinyt hakemaan. (Miksi Murphyn laki toteutuu aina niin, että juuri sinä risaisena työpäivänä, kun on pakko lähteä aikaisin, tulee eniten ad hoc -toimeksiantoja, jotka pitäisi toteuttaa ASAP?)
  • Laitoin taas hyvää ruokaa perheelle - pääsiäisenä ja sen jälkeen olenkin kokkaillut varmaan enemmän kuin kuukausiin!
  • Vein Hipun taitoluisteluseuran kevätnäytökseen, ja seurasin ynnä videoin tytön esityksen sen sijaan että olisin koko ajan naputtanut jossain hallin nurkassa läppäriä. (Tosin koko näytöstä en seurannut vaan siis tytön ryhmän esityksen - kun oli vähän pakko myös naputella sitä konetta eli hoitaa ne ASAP-hommat pois...)
Uraäidin Ruuhkavuodet


♥ Perjantaina

  • Sain pidettyä kiinni Uraäidin Ruuhkavuodet

     Sunnuntaina 

    • Aamulla en todellakaan ollut mikään ihana äiti, silä huonosti nukutun yön jälkeen kaikki otti päähän. Ja oli Hipusemme syntymäpäivä! Heräsin surkean myöhään havaitsemaan, että lapset olivat katsoneet telkkaa ja räplänneet tablettia koko aamun. Pilasin synttäri-brunssin tunnelman saarnaamalla lapsille ulkoilun tärkeydestä.
    • Jos äiti ei ole ihana niin onneksi lapset ovat: Hessu lähti oitis ulos leikkimään naapurinpojan kanssa ja Hipu lähti kanssani kävelylle metsään ennen harrastusvuoroaan. 
    • Toimin edelleen taksikuskina koska kakkosauto oli vieläkin pois pelistä: ajoin Hessun harrastukseen, sitten hain pojan ja vein Hipun ja vedin salilla tunnin selkätreenin tytön harrastusvuoron aikana. Nyt aion vielä imuroida ja ripustaa neljännen pyykkikoneellisen. Saas nähdä, jaksanko kaiken.
    • Joka päivä ei voi olla koko ajan ihana äiti, mutta onneksi joka päivään mahtuu ihania hetkiä.

    Uraäidin Ruuhkavuodet

    Ihana äiti -kampanjan tarkoituksena on nähdä, mitä hyvää omassa ja muiden äitiydessä on. Lisätietoja kampanjasta esim. Helin blogista tai kampanjan Facebook-sivulta. Haastan meidän Kaksplussan blogiporukasta seuraavat bloggaajat mukaan kertomaan ihanasta äitiydestänne: Äitilandia, Lapsellista ja Tutipuu!

    ----
    I decided to look for positive things in my everyday life because I participate in a Finnish campaign called #ihanaäiti (Wonderful Mother) which is emphasizing mutual tolerance and acceptance of different ways of being a mother. When I tried, I found several small ways in which I was kind to myself or to my family. This is something I'll try to blog about regularly from now on!


    Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
    Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram