Ehdin lukea viime vuonna kymmenen kirjaa. Siinä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta - se on ihan järkyttävän vähän.

Uraäidin Ruuhkavuodet Tämän kuvan näppäsi Hessu, 7v.
Onneksi lomalukemiseksi sattui yksi vuoden parhaista kirjoista: Jhumpa Lahirin Tulvaniitty. Tykkään tosi paljon Lahirin tuotannosta. Hän on Intiasta muuttaneiden siirtolaisten tytär ja useimmat hänen kirjansa käsittelevät intialaisen ja länsimaisen kulttuurin, perinteisen ja modernin maailman yhteentörmäystä ja perhesiteiden voimaa.
Tulvaniityssä äitiys on yksi kantavista teemoista. Romaanissa on monenlaisia äitejä: perinteinen ja huolehtiva äiti, poissaoleva äiti, hylkäävä äiti, nuori ja lapsensa huomioiva äiti. Kirja sai minut pohtimaan, onko kyky äitiyteen biologinen taito/ominaisuus. Pystyykö kuka tahansa äitiyteen, huolenpitoon ja vastuunkantoon? Vai onko joku myötäsyntyisesti, luonteeltaan kykenevämpi äitiyteen kuin toinen? Onko olemassa luonteenlaatu, joka ei sovellu äidiksi? Vai missä määrin kokemukset ja ympäristö muokkaavat kykyä äitiyteen?
Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää. Itselläni ei esimerkiksi ollut juurikaan kokemusta vauvoista ennen kuin sain omia lapsia. Tästä esikoinen saikin kärsiä, tyttöparka oli varsinainen harjoituskappale. En tiedä, olisimmeko selvinneet huutokonserteista, nukuttamisista, eroahdistuksesta ja uhmakausista paremmin, jos minulla olisi ollut pienempiä sisaruksia tai edes jotain kokemusta lapsista. No, hengissä olemme kaikki, eikä lapsi ole (toivottavasti) saanut mitään pitkäaikaisia traumoja hoidostaan.
Tulvaniitty-kirjassa yksi äiti tekee viiltävän analyysin toisen, lastaan laiminlyövän äidin kyvystä äitiyteen jo ennen lapsen syntymää ja osuu siinä oikeaan. Mutta lukijan vastuulle jää tulkinta, miksi näin käy. Onko syynä ympäristö vai temperamentti? Tämä ei-niin-hyvä äiti käy läpi rankkoja juttuja. Mikä on syy ja mikä seuraus?
Voin suositella Lahirin kirjoja juuri tämän vuoksi kenelle tahansa. Niissä on enemmän kuin päältä näyttää. Teksti on niin monikerroksista ja -sävyistä, että lukukokemus jää mieleen pitkäksi aikaa. Eikä Tulvaniitty edes ole paras Lahirin kirjoista. Paras on mielestäni joko hänen novellikokoelmansa Tämä siunattu koti tai toinen, massiivinen romaani Kaima.
Lahirin teosten sivuilla intialainen kulttuuri tuoksuu, maistuu ja sykkii elävänä. Aina hänen kirjojaan luettuani tulee kauhea hinku matkustaa Intiaan. Vielä minä sinne joskus lähdenkin, puoleksi vuodeksi joogaamaan johonkin ashramiin viimeistään, kun lapset ovat aikuisia! Siis mikäli en ensin muuta Thaimaahan bambumajaan hiekkarannalle...

Kommentit (29)

Heippa ja kiitos kommentistasi, kiva kun tulit käymään blogissani! Aika aikaansa kutakin. Minusta on hauskaa ja suorastaan huvittavaa seurata, kuinka pian 1-vuotias esikoiseni istui esim. meidän joululomalla nenä kiinni kirjassa kaikkialla, vieressään 76-vuotias isoäitinsä, myös nenä kiinni kirjassa :) Onhan se hyvä, että mekin ehdittiin ahmia kirjoja ennen lasten syntymää, kyllä se aika taas koittaa, eiks je?

Löysin juuri blogisi ja palaan ehdottomasti paremmalla ajalla lukemaan lisää. Muutaman jutun jo silmäilinkin. Paljon tuttuja asioita...

Sama ongelma on lukemisen kanssa kuin sinulla, että aika ei tahdo riittää. Olen ollut melkoinen lukutoukka ennen perhe-elämää, joten sinänsä tämä lukemattomuus on aika kummallista. Lomilla sitten istunkin tiiviisti kirjan ääressä.

Onnittelut upeasta määrästä lukukokemuksia ja kiitos kivasta blogista, jään seurailemaan =) Meidän aamut on niin härdelliä, että silloin en taatusti ehdi lukea. Mutta tuota ilta-aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen voisi miettiä uudelleen...

Minäkin olen tosi innostunut tällä hetkellä blogeista ja blogeista. Kai jokainen käyttää vapaa-aikansa siihen mistä tykkää. Hauskaa että sanoit sen äänen.
Mun mielestä pullantuoksuisuus ei välttämättä tee hyvää äitiä/isää vaan lapsen tarpeiden huomioiminen. Ja siihen vaikuttaa olennaisesti kodin perintö. Joku psykologi sanoi että näyttelemme omassa perheessämme niitä näytelmiä, joita olemme lapsuudessa nähneet.

Mä priorisoin usein lukemisen netin ja telkkarin edelle. Seuraan uutisia ja luen ajankohtaisia artikkeleita työni puolesta työpäivien aikana. Vapaa-ajalla, iltaisin ja viikonloppuisin, tartun ennemmin kirjaan kuin padiin tai kaukosäätimeen.

Perheessämme on ollut vuosikymmenen ajan pieniä lapsia, arjen kiirettä ja univelkaa, joten tietenkään en lue kuten ennen lapsia. (Jolloin luin koko ajan, tunteja kerrallaan, monta kirjaa viikossa.) Mutta luen aina kun se on mahdollista. Pienissä erissä. Joskus muut lähtevät aamulla aikaisin ja minä menen töihin vähän myöhemmin. Silloin luen aamiaisen ääressä. Jos iltasella ei ole harrastusmenoja, istun usein keittiönpöydän ääressä lukemassa iltaruoan jälkeen sen hetken, kun lapset katsovat telkkaria tai leikkivät. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, luen usein tunnin verran joko sängyssä tai ihanan hiljaisessa olohuoneessa. Harmi, etten jaksa valvoa kovin myöhään. Uni menee prioriteeteissa lukemisenkin edelle. Viikonloppuisin ehtii tietenkin lukea vielä vähän enemmän. Usein yksinkertaisesti kävelen vaivihkaa yläkertaan, kun muu perhe touhuilee alhaalla, heittäydyn sängylle ja uppoudun kirjaan. Kerran lukutoukka, aina lukutoukka. :-)

p.s. Lahiri on ihana. Mun lempikirjailija.

Minäkään en tosiaan juurikaan katso telkkaria. Valitettavasti töissä mulla on niin kiire, etten ehdi lukea ns. yleisuutisia työaikana. Työnantajani toimii aika kapealla sektorilla ja sen alan uutiset seuraan toki, mutta ns. muut isot uutiset saan työmatkoilla radiosta ja illalla netistä. Ja kun illalla avaa hs.fi:n, on sen jälkeen niin helppoa livahtaa Bloggeriin ja Blogloviniin ti Facebookiin... Toisaalta tällä hetkellä tämä on priorisointikysymys. Esim. bloggaaminen ja blogit on mulle sen verran uusi ilmiö vielä, että itse asiassa tietoisesti priorisoin ne tällä hetkellä. Esim. naistenlehtien lukeminen on selvästi mulla vähentynyt tämän takia. Katsotaan, ehkä tuo uutuudenviehätys vähitellen karisee ja sitten istun taas nenä kiinni kirjassa iltaisin =)

Tsemppiä opintojen loppurutistukseen! Itse asiassa minulta taisi unohtua muutama äänikirja tuosta 10:n joukosta. Esim. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa antoi mulle hersyvät naurut monella työmatkalla. Sen sijaan huono kokemus mulle tuli yhdestä Bo Carpelanin romaanista, siinä oli niin monimutkaista kieltä. Sitä kuunnellessa aloin jossain liikennevaloissa kerran melkein pilkkiä.

Minulta katosi yksi päivittäinen lukuhetki, kun muutimme paikkaan jossa ei ole toimivia julkisia yhteyksiä. Hienoa että olet saanut raivattua illasta itsellesi lukuaikaa! Minä en vielä malta vähentää blogiaikaa, blogimaailmassa on vielä niin paljon uutuudenviehätystä minulle :)

Luin paljon enemmän silloin kun lapset oli pieniä... silloin ei kyllä ollut mobiililaitteita, joten netissä ei roikuttu samalla tavalla. Opiskelin, olin yrittäjä ja meillä oli 3 pientä lasta. Mutta mulla oli kirja koko ajan auki.Siis kun hämmensin puuroa, join kahvia, kuorin perunoita, leivoin... Kun lapsille oli luettu iltasatu, ja saatu ajoissa nukkumaan, niin taas mä luin. Aina, kun oli hetki että pystyi lukea, mä olin nenä kiinni kirjassa... En kylläkään enää!! Ja nuorempana kun kävelin lukioon talvella (3km) niin mä luin kävellessä... Ihmettelen kyllä kovasti tätä näin jälkikäteen?!?
Ja kiitos kirjavinkistä. Tulvaniitty pitääkin kaivaa jostakin. :)
Mukavaa viikonjatkoa!

Just viime viikoilla kirjoittelin omaan blogiini postauksen lukemisesta: "Äidin oma aika Ilkka Remeksen seurassa" ja totesin, että mun tahti on suurin piirtein kirja vuodessa. Ja sekin jouluna Remeksen seurassa.

Aika pitkälti jaan tuon aikakysymyksen. Toki, jos jättäisi netin käytön vähemmälle niin olisi aikaa lukea. Toistaiseksi netti menee kumminkin edelle, koska pidän niin blogien lukemisesta, kirjoittamisesta, keskusteluista kuin fabosta, twitteristä, nettilehdistä (uutisten lukemisesta) ja muutamasta keskustelupalstasta. (Ei kuitenkaan vauva-palstat, kiitosta vain.)

Ja kiitti kirjavinkistä! Ehkäpä voisi tuotakin joskus lukea.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että vanhemmuus tulee osaksi opittuna (siis se omien vanhempien malli) ja sitä joko tekee samalla tavalla tai sitten haluaa tehdä päinvastoin, osa persoonaa ja omaa vanhemmuutta tulee perintönä ja osaa pystyy hallitsemaan itse. Ja kyllä ajattelisin ettei kaikista vain ole pullantuoksuisiksi kotiäideiksi tai -iseiksi ja se on ok. Toki joistakin ei kyllä ole vanhemmiksi ollenkaan, mutta (valitettavasti) biologiseen vanhemmuuteen ei tarvita "ajokorttia".. :(

Mukavaa viikkoa sinnekin! Valitettavasti tuo sun kuvaus sopii minuun.. ja mobiililaitteisiin. Kun laitan ruokaa, leivon, jos siirryn julkisilla paikasta toiseen roikun kännykällä netissä. Hoitelen työasioita "on the go", luen uutisia, blogeja, Facea, Instaa, Twitteriä. Ennen mobiilinettiä seurasimme vähemmän kanavia mutta kenties syvemmin?

Hauskaa että sullakin lukeminen ajoittuu tyypillisesti loma-aikoihin, että meitä on muitakin. Se on kyllä fantastinen tila, kun on hyvä kirja kesken eikä malttaisi laskea sitä käsistään =)

Mun pitää saada lukea joka päivä, edes vähän. Luen aamulla ennen töihin menoa samalla kun juon kupin teetä, töiden jälkeen kun lapset menee leikkimään, illalla ennen nukkumaanmenoa. Viime vuonna luin 67 kirjaa. Välillä on vaikea löytää hyvää luettavaa, siksi kaipaan kovasti kirjavinkkejä, joten kiitos tästä Tulvaniitty-suosittelusta. (Blogissani on kirjavinkkejä muille lukijoille!)

Minulle Lahiri onkin ihan uusi kirjailija, täytyy tutustua hänen tuotantoonsa. Minä luen bussilla ja junalla matkustaessa (eli työkeikoille mennessä) ja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Olen nyt vähentänyt netin käyttöä iltaisin eli esim. blogien ja somen selaamista ja saanut taas lukuaikaa itselleni. Ja se on ihanaa!

Lukeminen on ihanaa. Valitettavasti tällä hetkellä en ehdi lukea muuta kuin opintoihin liittyviä kirjoja. Mutta se on tietoinen valinta, ja "tuska" päättyy toukokuussa, kun saan opintokokonaisuuden päätökseen ja hoitovapaa jatkuu vielä pitkään. "Normaalielämässä" minulla on aina joku kirja kesken. Luen iltaisin vähintään puoli tuntia ennen nukkumaan menoa.
Minulla äänikirjojen kuuntelu toimi hyvin työmatkoilla. Kun on tarpeeksi jännä kirja, ei haluaisi astua autosta ulos ollenkaan. Ongelmana olikin ehtiä parkkihallista palavereihin, kun kirja oli kriittisessä kohdassa :).

Mä olen löytänyt lukemisen uudelleen sitten teinivuosien ja olen vallan koukussa dekkareihin. :D Suoraan katos ponitalli-kirjoista Wallandereihin.. :D

Siinä olet ihan oikeassa, että kirja tosiaan rauhoittaa eri tavalla kuin älyvempaimet, sitähän on ihan tutkittukin. Mutta en tiedä, onko sulla(kaan) kuitenkaan kyse heikkoudesta. aika aikansa kutakin, Maailmassa on niin paljon kiinnostavaa seurattavaa, että kaikkea ei voi seurata, mutta tuskin meistä kumpikaan on kirjoja lopullisesti hylännyt?
Haasteen kanssa ei käsittääkseni ole mikään kiire - ilahduttaa ehtii aina. Mukavaa päivää sinnekin!

Anelse

Täällä toinen Lahiri-fani ja lomalukija. Todella hitaasti etenee ne kirjat, joita yrittää loma-aikojen ulkopuolella lukea. Vähän kadettaa, kun mies lukee päivittäin bussimatkoilla. Itse kävelen töihin, kun matka on niin lyhyt. Minä kävin Intiassa ensin ja sitten vasta luin Lahiria. Täytyy sanoa, että kirjojen kautta saa enemmän näkökulmaa kulttuuriin kuin pelkästään käymällä. Intia ei helposti aukea turistille. Kannattaa lukea myös Chetan Bhagatia (kirjat tosin vaihtelevan tasoisia, Two States on parhaasta päästä).

C

Mä luen luvattoman vähän, mutta iltaisinkin on kotona niin paljon puuhaa, ettei vaan ehdi. Olen innostunut sähköisistä kirjoista, joita luen kännykällä sängyssä (Elisa Kirja). Vaihdan pohjan mustaksi ja tekstin valkoiseksi, jolloin se ei häiritse vieressä nukkuvaa, jos mies on ehtinyt jo nukahtaa.

Oi, sä oot käynyt Intiassa! *vihreänä kateudesta*
Ole onnellinen, kun pääset kävellen töihin. Mulla tulee päivän aikana ihan järkyttävän vähän askelia, koska ajan töihin. Meiltä pääsisi julkisilla töihin vain kahden vaihdon kautta -> ei ole aikaa.
Kiitos vinkistä, täytyypä hankkia käsiinsä ainakin tuo Two States.

Voihan älyvempaimet.. Sillä aiemmin luin kirjoja kaikissa väleissä,käsilaukussa oli mukana kirja, saatoin kokata ja lukea.Lukeminen on rauhoittavaa, älyvempaivet eivät. Kaikkeen ei ole aikaa ja missä arvotus... Kysynpä vaan miten olen niin heikko, sillä rakastan sitä pysähtymisentunnetta minkä kirja antaa....

Ja haaste on muistissa, vinkkaan sinulle sitten kun se on ilmoilla. Nyt vielä muutamia rästipostauksia ensin. :)

Ihanaa päivää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram