Tulin tässä ajatelleeksi, että blogini taitaa itse asiassa olla aika inhorealistinen sisällöltään. Olen paljastanut, että näen lapsiani vain muutaman tunnin illassa, että aamumme ovat pelkkää kaaosta, että en ehdi kuljettaa lapsia viikolla harrastuksiin, että perheen poissaollessa hyvä jos viitsin käydä suihkussa, että kotimme sisustus on askeettinen, että kinastelen herkästi seitsemänvuotiaan kanssa enkä siedä vauvan itkua... Olen esitellyt blogissa  yli 30 vuotta vanhan talomme, jonka kaapit on pyökkivaneria (yök!?!), likaisen lattiakaivomme, puihin jäätyneet omenamme ja sotkuiset lastenhuoneemme.

Miksi en kirjoita positiivisia tarinoita siitä, että olen menestynyt työelämässä, olen normaalipainoinen, minulla on iso tunnelmallinen talo ja suuri vehreä piha, kaksi suloista ja fiksua lasta, olohuoneessa Iittalan Aalto-maljakko sekä Kivi-tuikkuja, onnellinen avioliitto, kaappi täynnä kauniita vaatteita (kyllä, joukossa myös muutama merkkituote) ja uusi auto?

Otetaanpa esimerkiksi tämä pääsiäisloma. Meillä oli mukavaa: järjestimme lastenhuoneet yhdessä, ulkoilimme hoitokoiran kanssa, pelasimme lautapelejä, kävimme kylpylässä ja ravintolassa. Ehdin laittaa ruokaa  - ja vielä hyvää ruokaa, jonka kokkaaminen vei aikaa: mm. katkaraputäytteisiä canneloneja ja kasvislasagnea, jonka valkokastikkeen valmistin kerrankin itse! Ehdin järjestelyn lisäksi siivota kaappeja, pyyhkiä pölyjä ja imuroidakin. Kaikki tämä on itselleni harvinaista herkkua, sillä arkena minulla ei ole siihen aikaa.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Toisaalta pääsiäisloman aikana myös riitelimme ja kinastelimme, sekä me aikuiset lasten kanssa että lapset keskenään. Raivasimme yhdessä kitisten kaaosta, jouduin komentamaan lapsia, rahaa paloi kylpyläreissulla. Lapset eivät tykänneet katkaravuista ja valkokastikkeeseenkin jäi klimppejä.

Miksi esitän elämäni niin epäedullisessa valossa täällä somemaailmassa, joka useimmissa blogeissa on valoisa, kaunis ja viihdyttävä? Tulin pohtineeksi tätä kun luin Cliviannan blogista kiinnostavan postauksen blogien kiiltokuvamaisuudesta. Tulin pohineeksi aihetta jo aiemminkin, kun ystävä vieraili meillä hieman sen lattiakaivopostauksen jälkeen, katseli keittiön laatikosta ottamaansa haarukkaa ja kysyi: "Onko tämä puhdas?" (Kyllä, meillä on toimiva astianpesukone ja tosiaan tapana siivota ennen vieraiden tuloa...)

Eipä tämän blogin sisältö oikein ole ylpeyden aihe äidille ja isälle (jotka ovat myös sittemmin liittyneet blogini lukijoiksi - terveisiä vaan kotikonnuille!) Teenkö näillä inhorealistisilla jutuillani muidenkin blogini lukijoiden elämän ankeaksi?

Hesarissa oli Jari Sarasvuon haastattelu, jonka mukaan suomalaisilla on tapana hoitaa häpeäänsä paljastumalla. Tästä esimerkki on mm. tapa kertoa noloja kännitarinoitaan ylpeydellä.

Onko tässä blogissa kyse siitä, että olen alitajuisesti häpeissäni koska en täytä nykyajan vaatimuksia siitä, millainen on "kunnon äiti": kärsivällinen ja lempeä, käy töissä mutta on kuitenkin paljon kotona, pitää kodin kunnossa ja viihtyisänä ja on aina läsnä lapsilleen? Hoidanko häpeääni paljastamalla avoimesti puutteitani? En tiedä.

Vai olenko tiedostamattani kapinassa blogien valtavirtaa vastaan? Voi olla. Siitä on hieman kyse esim. asukuvissani. Julkaisemalla kuvia vanhoista tai halvoista työvaatteistani pyrin tietoisesti esittämään tavoittelemisen arvoisina myös muut kuin uudet merkkituotteet.

Monesti blogit mielestäni lietsovat kulutushysteriaa luomalla uusia tarpeita, mikä on epäekologista. Kun joku Vuitton tai muu kallis merkkituote näyttää bloggaajan päällä upealta herää tunne, että itsekin olisi saatava se. Ilmiön seuraukset huomaa kirppiksillä: ihmiset laittavat aivan uskomattoman hyväkuntoisia, usein jopa käyttämättömiä vaatteita kierrätykseen, koska on niin kova kiire hankkia uutta tilalle.

Paljastamalla yksityiskohtia siitä, että kodissamme ei aina ole siistiä ja puhdasta, pyrin tietoisesti kyseenalaistamaan vallitsevaa Täydellisen Äidin myyttiä, jonka mukaan naisen pitäisi luoda kunnianhimoinen ura, hoitaa lapsensa oppikirjojen mukaan, valmistaa päivittäin itse kaikki perheen ateriat vain tuoreista luomuraaka-aineista ja pitää kotinsa puhtaana ja järjestyksessä.

Kukaan ei pysty tuohon kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, eikä niitä riitä kaikkeen. On tehtävä valintoja, sillä hautaan pääsee meistä jokainen myös vähemmällä hääräämisellä! Epäjärjestyksen tai joskus jopa pölypallojen keskellä voi elää ihan onnellisena ja terveenä. Lapsille on hyvä nähdä vanhempansa kokonaisina, heikkouksineen ja hyveineen. Valmispakasteetkin voivat olla ihan täysipainoista ravintoa.

Minä bloggaan, koska mielestäni äitiys on opettanut minulle jotain elämästä, esimerkiksi epätäydellisyyden ja kaaoksen sietämistä. Haluan jakaa blogissani näitä oppimiselämyksiä siltä varalta, että niistä olisi apua tai iloa jollekin toiselle.

Myönnän, että blogissani haen vertaistukea ja tavallaan jonkinlaista hyväksyntää valinnoilleni. Bloggaaminen ja erityisesti vuorovaikutus lukijoiden kanssa on jo antanut minulle uskomattoman paljon: lukijakommenttien ansiosta olen esimerkiksi alkanut kiinnittää huomiota siihen, että kohtelisin lapsiani tasapuolisesti ja olen saanut oivallisia matkavinkkejä - ihan vain muutamia mainitakseni.

Ymmärrän myös kiiltokuvamaisten blogien suosion. Ne ovat viihdettä, tapa irrottautua arjesta, hieman kuin aikakauslehden vastine. Itsekin tykkään rentoutua positiivisten ja kauniiden blogisisältöjen äärellä, esimerkiksi katsella toisten blogeista sieviä ja oivaltavia asukuvia erityisesti, kun haluan rentoutua ja paeta todellisuutta.

Miksi sinä luet blogeja? Millaisia blogeja luet mieluiten? Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla, miksi luet juuri Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia?

----
I started thinking about the content of this blog. In a way my blog is so realistic that it's almost disguising. E.g. I publish photos of a messy home and old clothes. 
There might be several unconscious reasons for this. It might be my way of dealing with shame. I'm ashamed of not being The Perfect Mother, not meeting the expectations of the modern world set to mothers. I might be also because I'm rebelling against the mainstream of blogs which present the life of bloggers just perfect.
Consciously I write this blog because of peer support which I appreciate immensely. I also want to share the things that I've learnt about being a parent.
It'd be interesting to know why you read blogs and especially why my blog?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (2)

Sulla olikin kivoja postauksia taas tullut tänne. Tykkäsin tästä, jotenkin niin paljon samanlaisia ajatuksia - joskin itselläni ei ole sitä menestystä työelämässä eikä omakotitaloa esiteltävänä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram