Koiramme Napsu täyttää ensi viikolla 11 kuukautta. Tämä murrosikä on varmaan pennun elämässä aktiivisinta vaihetta.

Ulkoilutamme Napsua joka päivä vähintään 3-5 kilometriä metsässä, mutta siitä huolimatta karvakorvamme suorastaan uhkuu toimintatarmoa. Usein lenkin jälkeen se tuijottaa minua vetoavasti otsaturkkinsa takaa ja vinkuu. Ihan kuin se sanoisi: "Ei oo mitään tekemistä, leikitään jotain."

Ennen pennun luovutusta imin tietoa koirankasvatuksesta eri lähteistä. "Aivo- ja nenätyö väsyttää koiraa paljon tehokkaammin kuin juoksulenkit", monet viisaat sanoivat.

Eri tahot neuvoivat, että koira voisi vaikka joka päivä etsiä ruokansa eri paikoista. "Kaikkea vielä", minä ajattelin. "Meillä koira syö ruokansa kupista ja se siitä."

Vähänpä tiesin.

Nyt, kun Napsun energia ei tunnu milloinkaan loppuvan, olen kokeillut kaikenlaista. Napsu rakastaa esimerkiksi tuota nappuloiden etsimistä.

Viime aikoina, valoisina kevätaamuina olen metsälenkin jälkeen usein viskonut koiran nappulat sinne tänne nurmikolle. Pentu jää tyytyväisenä aitaukseen kuono kiinni maassa jäljestämään aamupalaansa, kun minä siirryn sisälle hörppimään kahvia.

Älyruokakuppi
on oikeasti älykäs

Onneksi löysin myös toisen, ihan lyömätön välineen, jota olemme testailleet jo jonkin aikaa: älyruokakupin! Napsu nimittäin on kovin perso muonalleen ja taitaa kuvitella, että ruoka loppuu maailmasta syömällä. Se hotkii ruokansa valtavaa vauhtia, jos aterian tarjoilee normaalista kupista, ja röyhtäilee jälkikäteen äänekkäästi.

En ensin voinut uskoa erikoisennäköisen vempeleen tehoa, mutta jo muuutaman viikon testijakso paljasti sen voiman. Älyruokakupin idea on, että nappulat asettuvat pohjalle kupin nystyröiden väliin ja koiran on siirreltävä niitä kuonollaan, jotta pääsee popsimaan ne.

Nappuloiden siirtely hidastaa ruokailua ja väsyttää koiraa. Meillä kuppi on toiminut täydellisesti, vaikka onkin kieltämättä hassun näköinen.

Kengät vaarassa!

Jäljestysleikkien ja ruokasysteemien lisäksi yritämme järjestää Napsulle paljon sallittua purtavaa. Vaikka sillä on jo aikuisen hampaat, se edelleen järsii mielellään kaikkea mahdollista erityisesti, jos sillä on vähän tylsää.

Tähän mennessä pentu on tuhonnut luvatta meiltä kolmet vapaa-ajan kengät, lukemattomia legoja, silikoniset korvatulpat, tussikyniä ja naapurin tytön silmälasit sekä äitini juhlakorkkarit. Tämän takia puruluita ja oikeita leluja pitäisi aina olla saatavilla.

Viime aikoina Napsun ehdoton lemppari ovat ollleet ne halvat talvikengät, joista kirjoitin blogissa alkuvuonna. Kengistä tuli nopeasti minulle käyttökelvottomat, kun keinomateriaalia peittänyt ohut nahkakuori repeili irti.

Lahjoitin kengät pennulle, joka on niistä suunnattoman onnellinen. Se kanniskelee kengänraatoja suussaan ympäri taloa, makailee niiden päällä ja järsii niitä hartaudella.


En tiedä, oliko ihan viisasta antaa koiralle kengät pureskeltavaksi, jos ei halua sen syövän kenkiä. No, meidän koira on varmaan sen verran fiksu, että erottaa sallitut ja kielletyt kengät toisistaan...

Tai ainakin meillä on nyt hyvä syy pitää eteinen järjestyksessä ja käyttökelpoiset kengät visusti kenkäkaapissa.

Millaisilla keinoilla te toiset koiranomistajat olette saaneet pidettyä murrosikäiset pentukoiranne aisoissa?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (8)

Ida

Ihana tuo teidän koiran nimi! Meidän Jack Russel on nimeltään Nalle ja sitä kutsutaan usein myös Napsuksi tai Nappulaksi. Jack Russelit on myös tunnetusti energistä porukkaa, mutta me ollaan saatu Nallesta virta vähiin viemällä se koirapuistoon. Siinä pentu saa sosialisoitua ja samalla saa parempaa liikuntaa kuin mitenkään voitaisi antaa lenkittämällä. Siellä se juoksee itsensä läkähdyksiin toisten koirien kanssa ja lopuksi tulee luokse kun on väsynyt ja valmis lähtemään takaisin kotiin. Tavallisen aamulenkin jälkeen meillä tapahtuu nimittäin sama ilmiö - se syöksyy sisälle täynnä energiaa, hakee pallon tai köydenpätkän ja pyytää leikkimään. Lenkki ei tosiaan tunnu kuin vain lisäävän sen energiatasoja.

Ossin omistaja

Tutulta kuulostaa :). Jotkut ovat sitä mieltä, ettei koiran kanssa pitäisi leikkiä sisällä heittoleikkejä ja muita hullutuksia. Meillä kyllä leikitään. En ymmärrä, miten niin paljon nenätyötä voisi edes keksiä, että se ja koiran lenkit ja metsässä juokseminen riittäisivät väsyttämään tyystin. Eli leikimme Ossin suosikkirenkaan kanssa sisällä päivittäin. Se on kuminen rengas, ainoa, joka on pysynyt ehjänä koiran leikeissä.

Nenäleikeistä suosikki on pyyhepiilo. Jätämme osan päivän ruuasta laittamatta kuppiin ja taittelemme nappulat kylpypyyhkeen väliin. Tämä on aina olevinaan yhtä hauskaa.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Meilläkin leikitään noita piiloleikkejä sisällä, mutta riehumisleikkejä yritetään välttää. Joskus tosin, kun ollaan vähemmän ulkoiltu, koira vain riehuu sisälläkin vaikka itsekseen: juoksee ympyrää olohuoneessa ja loikkii huonekalujen yli... ;D

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Meilläkin oli yksi peli, jonne tosiaan sai piilotettua muutaman nappulan. Sille kävi kuitenkin köpelösti: pennulla on vielä niin kova pureskeluhimo, että se yhden pelin jälkeen pureskeli pelin osasetkin mäsäksi, kun silmä vältti... Tätä ruokakuppia ollaan yritetty varjella, ettei sen kävisi samoin.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Antsu

Nenätyöskentely tosiaan väsyttää koiraa paljon enemmän kuin lenkkeily, mitä enemmän nimittäin lenkkeilet, sitä paremmin koira jaksaa lenkkeillä, loppumaton tie, tosin ei tekisi pahaa täällä emännällekään... Mutta siis nenätyö, kippoja, joiden alle piilotetaan nappuloita, limsapullo, johon laitetaan nappuloita, vessapaerirulla/pahvilaatikko tms. Johon nappuloita ja yksi hyvä oli laittaa pahvilaatikkoon rutattuna sanomalehteä ja joukkoon nappuloita...

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Nuo limsa- tai vissypullotkin on meillä ihan ykkösjuttu! Vessapaperirulla ei enää kestä tarpeeksi kauan. Kppoja olemme koittaneet vaihtelevalla menestyksellä: kerran tyttö piilotti sellaisen alle ison osan koiran aamupalasta. Minä aloin puolenpäivän jälkeen ihmetellä, mitä koira inisi, jolloin kävi ilmi että piilo oli sille liian vaikea: aamupala oli jäänyt kipon alle! :D

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram