Kylämme jokavuotinen MLL:n kirpputori on virstanpylväs, josta huomaa ajan kulumisen.

Esikoista odottaessani olin kirppiksellä jonossa ensimmäisten joukossa jo ennen kuin ovet avattiin. Hamstrasin Ikea-kassiin vähänkäytettyjä tai käyttämättömiä bodyja, pöksyjä ja kestovaippoja. Kotona pesin ja silitin ne, ja tunsin itseni Hyväksi Äidiksi, kun katselin puhtautta hohtavia, rakkaudella viikattuja vauvanvaatepinoja kaapin hyllyillä.

Sen jälkeen ei meillä ole lasten vaatteita paljoa siliteltykään.

Taaperoaikana talkootyö kirppiksellä oli kotiäidin omaa aikaa. Lapset jäivät isän hoiviin, kun äiti karkasi parina päivänä koululle järjestelemään vaatekasoja notkuville pöydille ja nauttimaan kahvitarjoilusta sekä muiden talkooäitien vertaistuesta. Kirppisurani kliimaksi oli, kun minä - äärimmäisen lyhyen matikan suorittanut sanaseppo - pääsin kassalle koneen käyttäjäksi. Ilmeisesti kaikki saivat oikeat vaihtorahat. Ainakaan kukaan ei valittanut...

Kirppis

Kävimme hiljattain Hipun kanssa katsastamassa tämän syksyn kirpputoritapahtuman. Tyttö ajattelee ilahduttavan ekologisesti ja tykkää kierrätysvaatteista.

Ostan itsekin vaatteet käytettyinä aina, kun mahdollista. Se kun ei ainoastaan ole ympäristöystävällistä vaan myös huomattavan edullista. Minussa taitaa Sisäisen Suorittajan lisäksi asua Sisäinen Saituri, tai sitten hintakäsitykseni ovat juuttuneet jonnekin 1980-luvulle. Harkitseni nimittäin pitkään, mikäli vaate maksaa enemmän kuin kaksikymppiä. Ja sehän supistaa valikoimaa huomattavasti vaikkapa Stokkalla.

Kirppis-shoppailu kyllä kannattaa - siitä minulla on kaapit täynnä todisteita. Töissäkään en toistaiseksi ole herättänyt huomiota ryysyrannan kansalaisena.

Ilmeisesti vaatteet ovat nykyään liian halpoja. En keksi muita syitä sille, miksi kirppiksellä näkyy niin usein tavaraa, jossa on vielä kaupan hintalaput kiinni. Esimerkiksi tämä oranssi nahkatakki sekä iloisenpunaiset mokkasaappaat löytyivät aikoinaan kirppikseltä lähes käyttämättöminä muutamalla kympillä.

Nahkatakki
Saappaat

Tänä vuonna lastenvaatekirppis oli meille jo väärä paikka. Ei siellä ole enää juuri mitään isommille lapsille. :( Siellä huomasimme konkreettisesti, että pienestä tytöstäni on tulossa aikuinen.

Hipu pitää väljistä, pehmeistä, iloisenvärisistä trikoovaatteista, mutta niitä ei ole juuri missään tarjolla yli 150-senttiselle. Tuntuu, että nuorisovaatteiden perusvalikoima tarkoittaa nykyään kireitä pillifarkkuja ja mustia napapaitoja. Tämä ristiriita taitaa hieman hämmentää meitä molempia.

Lempikirjani sanoin: "On vaikeaa nähdä, kun toinen muutttuu. Oppia toinen uudestaan. Ja nähdä toisesta, että on itse muuttunut." Se on häkellyttävää mutta samalla äärettömän hienoa.

Vanhanaikaisena kasvattajana olen iloinen, että lapseni ei halua vielä pukeutua aikuismaisesti, vaikka alkaakin jo olla naisen mittainen. Nuoren neidin sisällä kun on edelleen pikkutyttö, joka osaa onneksi arvostaa lapsuuttaan - taitaa jo ymmärtää, että se on sangen rajallinen ajanjakso.

Kyllä aikuisuuteen ehtii, ja siellä saa olla ihan kyllikseen. Pukeutukoon Hipu mukaviin, käytännöllisiin vaatteisiin juuri niin kauan kuin siltä tuntuu.

Vaan olisiko kenelläkään antaa vinkkejä, minne meidän kannattaisi suunnata ostoksille? Käytettynä, kiitos.

Kommentit (10)

No kappas! Sulla on varmaan sitten aika erikoinen tyyli? Itsestäni tuntuu, että kirpparilta nimen omaan löytää persoonallisempia vaatteita kun uutena kaupasta, mutta tämä on tietenkin täysin subjektiivinen kokemus.

Minä taas en juurikaan osta kirpparilta kenkiä mutta muuten kyllä löydän vaihtelevasti kaikenlaista. Kirpparilla antaa helpommin itselleen luvan ostaa kaikenlaista erikoisempaakin, kuten esim. tuon nahkatakin, johon olen ollut tosin tyytyväinen =)

Olen vähän kade. Mä olen koko elämäni aikana ostanut vain yhden vaatteen kirppikseltä. En koskaan löydä mitään mun tyylisiä vaatteita :(

Tuo on totta, meillä kaikki muksut yli 150 cm ja mitään en heille enää kirppikseltä löydä. Onneksi nykyään on henkkamaukat ja muut halpiskaupat mutta kyllä käytettyjäkin vaatteita olisi kiva heille löytää.

Täyttä asiaa jälleen! Mä hankin kans pojille paljon kirpparilta, jos vain kohdalle sattuu. Nyt kun vanhempi käyttää jo miesten S-kokoa, niin löytyy taas paremmin, kuin pelkkää 170 senttistä vaatetta käyttäessään. Pojilla vaatteet tahtoo kulua kai enemmän kuin tytöillä, ja oisko niin, että tytöille myös ostetaan enemmän vaatteita.
Muodokkaana ihmisenä harvoin löydän itselleni kirpparilta, jos löydän, niin ostan mielelläni.:)

Sama ongelma. Kirppikseltä ei enää löydy vaatteita 150 senttisestä ylöspäin. Ainakaan pojille, tytölle voi jotain löytyäkin. Nykymuoti ei myöskään miellytä, ne kapeat farkut on ihan liian kapeita....poika kulkee HalpaHallin verkkareissa, tytönkin vaatteet enimmäkseen samasta paikasta. Onneksi on tytöille legginssejä :). Kaapissa odottaa kankaita, joista olisi tarkoitus ommella lapsille ja itselle -kun vaan saisi aikaiseksi!

Kirpparit ovat myös minun vaatepelastukseni! Housuja en yleensä osta kirpparilta, mutta muuten tykkään etsiä kirpputoreilta vaatteita itselleni ja erityisesti tytöille. Mä en yleensä löydä vaatekaupoista itselleni vaatteita, koska en käytä mustaa enkä harmaata enkä pastellivärejä enkä neonvärejä enkä juurikaan printtikuvioita. :D Onneksi välillä käy tuuri ja joku samantyyppisen vaatemaun omaava haluaa luopua kivoista vaatteistaan. :)

Mekin olemme välillä katselleet Hipulle UFF:sta naisten puolelta vaatteita mutta niissä on se ongelma, että ne ovat niin aikuismaisia. Nyt tulin ajatelleeksi, että Me & I -kutsuilla en ole vähään aikaan käynyt mutta sen mallistosta ehkä löytyisi pehmeitä, joustavia, rentoja vaatteita myös 162-senttiselle lapselle...?

Nii-in. Henkkamaukan vaatteissa on mun mielestä kyllä laatuongelmia. Itse yritämme sitä välttää tytön kanssa. Vero Modassa, KappAhlissa ja Lindexissä käydään nykyään välillä. Käytetty vaan olisi ekologisempaa...

Kiitos kommentistasi! Niinpä. Meillä on lapsilla sama linja: molemmat viihtyvät mukavissa, löysissä Halpa-Hallin verkkareissa. On vaan kurjaa, jos kaverit huomauttelevat, jos ei ole pillifarkkuja yms. muotikuteita :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram