Kävin tervehtimässä entistä työkaveria, joka toipuu kotonaan isosta leikkauksesta. En ole kovin hyvä tällaisissa tilanteissa ja heti eteisessä sydän hyppäsi kurkkuun, kun näin että vastassa oli rollaattori. Rollaattori! Ystäväni on vajaat kymmenen vuotta vanhempi kuin minä.

Mistä toipilaalle kannattaisi puhua? Kysellä leikkauksesta, kauhistella kokemusta, kertoa omista asioistaan, jutella mukavaa yleistä läppää? Minä valitsin ensimmäisen ja viimeisen strategian. Potilas oli selvästi juttuseuran tarpeessa. Varmaan helpottaa, kun voi puhumalla käydä läpi tapahtunutta.

Sen jälkeen siirryimme turvalliselle maaperälle ja juttelimme huonekasvien hoidosta. Ystävällä oli ihana, kukoistava orkidea. Omani olen onnistunut yleensä tappamaan alta aikayksikön.
 

Huonekasvi

Miksi minua ahdisti vierailulla? Olen itse aina ollut terve eli poikkeuksellisen onnekas. Sairaalassa en ole ollut kuin synnytysten yhteydessä. Näky lähes samanikäisestä ystävästä heikkona pysäytti minut, sillä se pakotti ajattelemaan: tuo voisin olla minä.

Minun on vaikeaa kohdata heikkoutta ja haavoittuvuutta, erityisesti omaani. Ajatus siitä, etten pystyisi liikkumaan ja joutuisin olemaan "toisten armoilla" on vaikea. Tämä liittyy varmaan Suorittajaan, joka asuu sisälläni. Jos on aina tottunut pärjäämään ja oppinut hakemaan hyväksyntää pärjäämällä, ajatus omasta heikkoudesta tuntuu...hävettävältä. Häviämiseltä.

Toisaalta, jokainen meistä elämänsä alussa ja viimeistään elämänsä lopussa on heikko ja toisten hoidettava. Buddhan sanoin: “In the end, only three things matter: how much you loved, how gently you lived, and how gracefully you let go of things not meant for you.”

Lähdin ystävän luota ja kävin kuntosalilla. Tein kunnon jalkaohjelman. Hiki virtasi, keho toimi ja minä olin kiitollinen siitä. Kotona tein vielä ylimääräisen vatsalihassarjan, jonka tyttöni innostui kuvaamaan:

 

Abdominals

 

Illalla katselin lapsiani, ajattelin elämääni ja olin entistä kiitollisempi. Minulla on iltaisin ollut tapana meditoida, ja meditaation päätteeksi käyn läpi kaikki ne asiat, joista olen kiitollinen. Tänään olin kiitollinen ystävän puolesta, joka oli toipumassa uskomattoman nopeasti. Lisäksi muistutin mieleeni taas kaikki perusasiat, jotka ovat niin hyvin:

  • Olen kiitollinen perheestäni: miehestä, siitä että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta, siitä että olemme terveitä ja saamme olla yhdessä.
  • Olen kiitollinen siitä, että olemme etuoikeutettuja ja meillä on kaikki mitä tarvitsemme: toisemme, koti, työtä ja toimeentuloa.
  • Olen kiitollinen siitä, että lasteni isovanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa ja saavat nauttia lastenlapsistaan.
  • Olen kiitollinen ystävistä ja läheisistä, jotka haluavat olla meidän kanssamme.
  • Olen kiitollinen kropastani, joka toimii, kehittyy ja tarjoaa edelleen uusia haasteita.
  • Olen kiitollinen haastavasta, palkitsevasta työstäni, jossa voin toteuttaa itseäni, käyttää hyväksi lahjojani ja joka on joka päivä erilaista.

Joskus on hyvä huomata asiat, jotka ovat hyvin, Ne peittävät alleen asiat, jotka eivät ole niin hyvin. Erään sanonnan mukaan: "Being happy doesn't mean that everything is perfect. It means that you've decided to look beyond the imperfections."

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

 

 

Kommentit (4)

Joskus luin jostakin, että kiitolliset ihmiset ovat tutkitusti onnellisempia kuin muut. Tiedä sitten, vaikka musta siihen on kyllä helppo uskoa. Mä 'harjoitan' myös kiitollisuutta joka päivä ja samaa yritetään opastaa lapsiakin tekemään. Mä saan olla kiitollinen niin monesta.

Mustakin tuntuu, että kiitollisuus ja onnellisuus ovat positiivinen kierre, sellainen itseään toteuttava ennuste. Sitä myös lasten kanssa usein jutellaan: että laitettaisiin mieluummin hyvä mieli kiertämään, eikä kiukku, koska molemmat tarttuu.

Minä olen kiitollinen niin monesta asiasta. Miehestä, lapsista, tästä uudesta elämäntilanteestani yrittäjyyden myötä. Ystävistä. Elämästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Juuri luin Rhonda Byrnen kirjan Taikavoima ja se on täynnä kiitollisuusteemaa. Kiitoskiitoskiitos elämä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram