Olen viime päivinä seurannut kiinnostuneena keskustelua metatyöstä. Keskustelua on käyty Marja Hintikka Live shown ja Ylen ansiosta muun muassa täällä, täällä ja täällä. Metatyö on kuulemma sellaista näkymätöntä, valmistelevaa kotityötä, jota on vaikea havaita - perheen sisäisenä projektipäällikkönä toimimista.

Olen ahdistunut aiheesta hieman. Vaikka tein jonkin aikaa sitten päätöksen, että en käytä blogiani kaatopaikkana vaan kirjoitan tänne valoisista asioista, nyt on pakko avautua.

Aloitan pian uudessa työpaikassa. Minua jännittää. Jos aikani on ennenkin ollut kortilla, lähikuukausina minulla todennäköisesti on vielä vähemmän aikaa ja energiaa työn ulkopuoliseen elämään. Miten se vaikuttaa perheeseemme?

Toisaalta metatyö-keskustelu hieman ärsyttää. Tuntuu, että tällainen keskustelu on syntynyt, koska ihmiset asettavat riman nykyään niin korkealle kaikessa.

Ensireaktioni oli, että iso osa metatyöstä on turhaa hössötystä. Esim. "Kuka ideoi lapsen synttäreille teeman?" Oikeasti! Tuleeko lapsesta merkittävästä onnettomampi ihminen, jos hänen synttäreillään ei ole teemaa?

Kuka purkaa lapsen uimakassin uimakoulun jälkeen? Ööö... Meillä uimakassi kyllä on lojunut purkamatta joskus useamman päivän. Sen jälkeen uimari on todennäköisemmin muistanut itse purkaa nopsaan sen seuraavalla kerralla.

Saattaa olla, että moni tällainen metatyö on ongelma ensisijaisesti perheissä, joissa lapset ovat pieniä, alle kouluikäisiä. Ehkä siksi hieman ärsyynnyin keskustelusta. Tuntui, että metatyön hoitaminenhan on toisten passaamista: sitä että tekee toisten puolesta (turhaan) monta sellaista asiaa, jotka he voisivat mainiosti hoitaa itse.

Minä ainakin edellytän, että koululaiset hoitavat jo monta näistä hommista ihan itse. Tavoitteeni on kasvattaa lapsista mahdollisimman omatoimisia, jotta osaavat huolehtia itsestään.

Vastasin huvikseni näin jälkikäteen Ylen sivuilla julkaistun Metatyö-kyselyn kysymyksiin. Tuli hieman sellainen olo, että eletäänkö meillä kuin pellossa? Silti olemme ihan onnellisia!

Kumpi muistaa, että huomenna on pyhäpäivä eikä kauppa ole auki?
Kuka kulloinkin. Joskus ei kumpikaan.

Kumpi siivoaa ruuanlaiton jälkeen?
Kuka kulloinkin jaksaa ja ehtii. Yleensä se toinen, joka ei laita ruokaa. Lasten pitäisi viedä itse ainakin astiansa tiskipöydälle, mielellään koneeseen asti.

Kumpi viikkaa puhtaat pyykin kaappiin?
Jokainen perheenjäsen itse (ainakin teoriassa, puhtaat pyykit majailevat yleensä useamman viikon kodinhoitohuoneen työtasoilla). Lapset oppivat päväkodissa hienosti viikkaamaan mutta eivät toki hoida hommaa, ellei siitä muistuta.

Kumpi maksaa laskut?
Kuka ehtii. Molemmat tietenkin maksavat omat laskunsa.

Kuka öljyää polkupyörän kettingit?
Ei kukaan paitsi pyörähuoltaja kerran kymmenessä vuodessa.

Kumpi huomaa asunnon remonttitarpeen?
Ei kukaan. Varmaan appiukko ensimmäisenä?

Kumpi pitää huolta siitä, että astioita on puhtaana?
Ei kukaan ja kaikki. Kuka ehtii.

Kumpi vaihtaa palaneen lampun?
Mies.

Kumpi tuntee lapsen kaverit?
Molemmat.

Kumpi hankkii lahjan lapsen kaverisynttäreille?
Kuka ehtii. Lapsi yleensä itse muistuttaa.

Kumpi kerää tavarat illalla pois lattioilta?
Ei kukaan. Tämä hoidetaan lauantaina perheen yhteisessä raivaussessiossa, jota myös viikkosiivoukseksi voidaan kutsua. Lapset järjestävät omat tavaransa ja imuroivat huoneensa, karkkipäivä alkaa vasta sen jälkeen.

Kumpi ostaa uudet hammasharjat?
Jaa-a. Viimeksi tyttö halusi ostaa hammasharjoja, kun näki niitä Lidlissä alennuksessa. Muuten varmaan harjailemme turhan vanhoilla harjoilla...

Kumpi laittaa enemmän ruokaa?
Mies, koska hän tulee aikaisemmin kotiin ja on enemmän kotona.

Kumpi huomaa pieneksi jääneet kurahousut?
Meillä ei onneksi enää käytetä kurahousuja :) Silloin kun niitä käytettiin, minä taisin syksyisin käydä syysvaatteet läpi ja laittaa pieneksi jääneet kierrätykseen.

Kumpi laittaa kiertoon pieneksi jääneet lastenvaatteet?
Minä.

Kumpi neuvottelee perheen yhteiset lainat pankissa?
Yhdessä neuvoteltu.

Kumpi avaa hajulukon?
Mies.

Kumpi tekee sähkösopimuksen?
Yhdessä kilpailutettu. En nyt jaksa muistaa, kumpi painoi enteriä...

Kumpi vie metallijätteet kierrätykseen?
Kumpi ehtii. Saattaa olla, että mies vie useammin.

Kumpi leikkaa nurmikon?
Minä useammin. Tykkään siitä valtavasti, mies taas inhoaa sitä hommaa.

Kumpi muistaa katsastaa auton?
Molemmat katsastuttavat omat autonsa.

Kumpi varaa neuvola-ajat?
Niitä ei onneksi enää ole. Hoitovapaalla ollessani minä hoidin ne, sen jälkeen varmaan useammin mies.

Kumpi hankkii joululahjat lasten isovanhemmille?
Molemmat hankkivat lahjat omalle suvulleen.

Kumpi huolehtii lapsen hiukset siistiksi ennen kyläilyä?
Ei kumpikaan. Lapset käyvät säännöllisen epäsäännöllisesti tukanleikkuussa.

Kumpi nukuttaa lapset?
Useammin mies. Minä bloggailen jo siihen aikaan...

Olisi hauskaa kuulla, miten metatyö sinun perheessäsi jakautuu?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | Snapchat: ruuhkavuodet

P.S. Vastaus otsikon kysymykseen: meidän perheessä ei muista syntymäpäiviä oikein kukaan. Ajattelemme ystäviä ja sukulaisia usein lämmöllä, mutta emme synttäreiden aikaan. Anteeksi, te kaikki rakkaat läheiset.

Kommentit (18)

Vierailija

Miehellä oli hyvä pointti tähän keskusteluun: kyllä hänkin tekee metatyötä, mutta "miesten" jutuissa. Esim. miettii, milloin pitää muistaa tankata (itse harvoin autoa käyttävänä jotenkin vaan aina oletan, että kyllähän sitä bensaa tankissa on, enkä ole varmaan kolmeen vuoteen tankannut) ja milloin olisi hyvä hetki viedä poika seuraavan kerran lätkämatsiin, milloin polkupyörät pitää huoltaa ha milloin ruoho leikata. Itse en noihi kiinnitä juuri koskaan huomiota, mutta ei mies niistä motkota. Mielestäni naisilla ja miehillä on molemmilla peiliin katsomisen paikka, jos ei huomaa toisen uurastusta arjen pyörimiseen.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi ja anteeksi, että vastaan vasta nyt. Uuden työn aloittaminen on hieman imenyt mehut minusta viime aikoina...

Olen samaa mieltä siitä, että molemmat vanhemmat varmaan tekevät monissa perheissä paljon näkymätöntä työtä. Meillä työt eivät ole jakautuneet kovin perinteisesti, minä esim. leikkaan tosiaan todella mielelläni nurmikkoa ja tankkaan itse autoni (autoilen niin paljon, että valitettavasti mies ei ole aina tähän työhön käytettävissä ;)

Jokaisessa perheessä tiedetään itse parhaiten, mitkä työt sopivat parhaiten kenelle. Mielestäni tärkeintä on, että jokaisen urakka saa tunnustusta!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015

Kuulostaa kuin meillä, mutta ilman miestä. Lapset (nykyään yläasteikäisiä) olen opettanut aika omatoimiseksi, helppottaa omaa elämää kummasti. En juurikaan stressaa tekemättömistä kotitöistä. Nuoriso tekee, jos muistuttaa. Ja muistutan, jos muistan. Teen, kun ehdin :). Mutta ihan perussiistiä meillä käsittääkseni on.

En varmistele heräävätkö nuoret arkisin häläreihinsä. Jos eivät herää, myöhästyvät. Toinen ei ole kertaakaan myöhästynyt koulusta, toinen 2 kertaa.. Huoneensa siivotkoon koska siivoavat (tosin en kestä mennä heidän huoneisiinsa, jotka on vuorattu puolikäytetyillä vaatteilla). Varoitan etukäteen, jos vieraita tulossa. Siitä tietää, koska huone on siivottu, kun pyykkikoppa täyttyy hetkessä!

Vähemmälläkin metalla pärjää :).

Outi Krimou

No huh. Ehkäpä tällainen metatyö ajattelutyyli ei vaan sovi kaikille. Suurinpaan osaan vastaus on meidän perheessä, että molemmat hoitaa tai se joka ehtii ensin. Meillä lapset on niin isoja, että hoitavat suurimman osan asioistaan itse. Minä olen se joka hoitaa tekniikan ja mies rakastaa kokkailua, joten sitä hän tekeekin. No stress :D

Vicky.

Luin yhden kirjoituksen ja kyllä alkoi ärsyttää! Sain siitä sellaisen vaikutelman, että naisella olisi ohjat käsissä taloudessa. Lisäksi ärsytti juurikin nuo synttäriteemat! En voi itse ottaa kunniaa taloudenhoidosta. Meillä kumpikin vanhempi osallistuu arjen pyöritykseen minkä ehtii, eikä ole niin vakavaa jos joskus, ja melko useinkin, unohdamme asioita. Mielestäni synttäreiden teeman keksimistä ei voi edes laskea työksi, eikö se ole ihan omaa huvia jos siihen haluaa lähteä?

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Totta. Jos kotihommat hoitaa kovin pieteetillä, se on oikeastaan ihan oma harrastuksensa. Oma äitini esimerkiksi on erinomainen kokki ja kattoi aina pöydän kauniisti. Hän viettää edelleen mielellään paljon aikaa keittiössä, koska se on hänen harrastuksensa, johon hän haluaa käyttää paljon aikaa. Mutta sellaista hifistelyä ei todellakaan voi edellyttää minimivaatimuksena kaikilta äideiltä...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Marikki

Niin, kannattaa muistaa, että lapset ovat pieniä vain hetken. Onko ruutu-aika ja some tärkeämpää kuin lasten nukuttaminen tai heidän kanssaan rento oleminen? Lapset oppivat mallista tosi paljon.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Meidän perheessä lapset itse asiassa ovat jo niin isoja, että heitä ei enää varsinaisesti nukuteta vaan vanhemman tehtävä on toimia hoputtajana ("Joko pesit hampaat?" "Lopetapa se lukeminen!") Tätä huikkimista me harrastamme miehen kanssa tasapuolisesti mutta mies on se, joka lukee kuopukselle iltasadun, se on heidän juttunsa.

On liikuttavaa, että kannat huolta perheestämme. Itse en kuitenkaan lähtisi vastaavalla tavalla neuvomaan perhettä, jonka tilannetta et tunne. Jokainen perhe mielestäni tietää itse parhaiten, mikä on heille sopiva järjestely.

Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle joka tapauksessa!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

nyymi

Aiheen ohi: Bloglovin ei enää tunnista uusia postauksiasi. Tämä blogin linkki lienee muuttunut? Bloglovinissa näkyy kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet mutta itse selaimessa täällä blogissasi kodinkuvalehti.fi/blogit/uraaidin_ruuhkavuodet

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram