Ulkona on jo orastavia kevään merkkejä. Kyllä se sieltä tulee! Kevätaurinko. Kirkkaat päivät, syvänsininen taivas. Lintujen aamukuoro. Syyslehtien alta esiin puskevat versot.

Luonnon heräämistä odotellessa olen tarkastellut kotiamme sillä silmällä. En noita sateiden raidoittamia ikkunoita tai tomun kuorruttamaa hyllyä. Tällä kertaa olen pohtinut kotimme sisustusta. Tai siis sisustamattomuutta.

Olen viettänyt pari päivää kuopuksen kanssa kotona. Poika huiteli pihalla vähissä vaatteissa sillä seurauksella, että kurkku tuli kipeäksi ja nuha iski kimppuun. Tämän takia minulla siis on ollut tavallista enemmän aikaa katsella ympärilleni.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 
Uraäidin Ruuhkavuodet

Ostin jonkin aikaa sitten perjantai-iltani iloksi tulppaanikimpun ja vallan hämmästyin, kuinka kodikkaan tunnelman se loikaan! Seurasin kevätkukkien elinkaarta kameran kanssa loppuun saakka. Joka vaiheessa ne olivat omalla tavallaan kauniita.

Arvaat varmaan, että en usein osta kukkia. Miksi en? Koska on niin kamalan noloa korjailla maljakosta viikkojen vanhoja kukanraatoja sen takia, että lapsi toteaa: "Äiti, olohuoneessa haisee kompostille."

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä on aika pelkistetty "sisustustyyli". Muutama kärsinyt huonekasvi, joiden korvaamista silkkikukilla olen vakavasti harkinnut. Ei juurikaan turhia koriste-esineitä, kynttilöitä tai pöytäliinoja. Pyrin minimoimaan kaikki mahdolliset pölynkerääjät.

Katselen kyllä ihaillen lehdistä ja toisten blogeista kuvia sievistä sisustuselementeistä: kynttiläasetelmista, sävy sävyyn sointuvista tyynyistä sekä torkkupeitoista. Olen myös ymmärtänyt, että monet uusivat kotinsa sisustusta säännöllisesti.

Oma ajankohtainen projektini on ripustaa makkarin ikkunaan verhot, jotka sain viimein kuuden vuoden jälkeen pestyä...viime kesälomalla. Todennäköisesti ne odottavat henkarissa ripustamista vielä ensi kesään asti.

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

Miksi toiset ovat sisustusihmisiä ja toiset eivät? Saattaa olla, että kyse on luonne-eroista.

Tunsin aikoinaan tytön, joka aina ympäröi itsensä kauniilla esineillä. Jokainen tavara oli yksinään soma ja hän osasi asetella ne niin, että kokonaisuus oli vielä kauniimpi - enemmän kuin osiensa summa. Minä en koskaan ole ollut sellainen.

Luonne-eroja enemmän luulen kuitenkin, että kyse on ajankäytöstä ja valinnoista. Sisustajat oleilevat kotonaan paljon enemmän kuin minä. Itse vietän kotona muutaman tunnin illassa ja viikonloputkin ovat usein täynnä ohjelmaa. Ei siinä paljoa ehdi kynttiläasetelmia väkertää.

Kun olen kotona pitempään, huomaan kyllä askeettisen sisustuksen mutta ennen kuin voin puuttua siihen on ensin raivattava tiskipöytä, pestävä pari koneellista pyykkiä ja putsattava lavuaari.

Ja mukavaa olisi toki, jos ehtisi ensin salille tai lenkille tai lukaista muutaman blogin... Tämän kaiken jälkeen ei aikaa ja energiaa oikein riitä somistamiseen.

Ehkä minä kuitenkin priorisoin väärin. Pitäisikö unohtaa täysi pyykkikori ja asetella ensin sohvatyynyt juuri oikeaan kulmaan? Eihän se paljoa aikaa veisi. Ehkä on kyse asenteista? Tulppaanikimppuhan on niin helppoa napata kaupan kassalta mukaan.

Millainen sisustaja sinä olet?

 

Kommentit (6)

Ihanat tulppaanit! Vielä nuo näyttävät viimeisessäkin kuvassa upeilta!
Sisustaminen on lähellä sydäntä, mutta kuitenkin enemmän on suunnitelmia kuin toteutuksia. Tällä hetkellä on suunnitelmissa vaihtaa olohuoneen väritystä, mutta se on vasta harkinnassa... Näihin menee aina aikaa... :)

Millainen sisustaja olen? Hmm... Sellainen jolla on liikaa ideoita projekteista, mutta ei tarpeeksi rahaa :D Mutta rakastan sisustamista. Olen varmaan tullut vanhempiini :)

Hah! Eihän nää sun tulppaanit ole ollenkaan vielä tiensä päässä!;DD Mä tykkään kuivahtaneista tulppaaneista, jotka ovat kauniisti auenneet, siksi en kiirehdi niitä aina maljakosta edes pois.:) Kauniit tulppaanit joka tapauksessa! Mä rakastan kukkia ja hitusen myös sisustamista ja asetelmien tekoa. Se on kai minulle yksi tapa ilmaista itseäni ja rentoutua, niin kuin jollekin se voi olla juoksulenkki tai toiselle pullan leipominen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, jos ei tee mieli sisustaa, niin unohda koko juttu!:D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram