Tänään törmäsin taas siihen kiusallisen kiehtovaan ajatukseen: ihmiselämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä. 

Juttelimme metsässä koiralenkillä niitä näitä tuttavan kanssa. Keskustelu ajautui syvällisemmälle uralle ja kerroin kuinka tuntuu, että viime aikoina minulle on tapahtunut paljon. Paljon hyviä asioita mutta myös sellaisia odottamattomia, joita en välttämättä olisi tilannut, jos olisin saanut päättää. Sellaisia, joita ei voinut kaikilla tavoilla ennakoida.

Juttukaverini tuumi, että sellaista se on, kun on nelikymppinen. Elämä on murrosvaiheessa ja on itsetutkiskelun aika.

Kapinoin hetken ajatusta vastaan sillä ajattelin, että minullehan neljänkympin kriisi tuli jo 35-vuotiaana. Silloin huolella rakentamani elämäni meni melkein palasiksi. Olin jo aloittamassa kaikkea alusta, kunnes solmut alkoivat purkautua eri tietä, ja sain mahdollisuuden valita elämäni uudestaan.

Siitä on kulunut viitisen vuotta. Keskellä kiivainta myrskyä tein silloin kaikenlaista hassua. Soitin esimerkiksi selvännäkijälle.

Kaikkea en muista tuosta keskustelusta, mutta muistan kuinka hän puhui elämän seitsemän vuoden sykleistä. Hän sanoi, että elämässäni oli juuri alkanut uusi seitsemän vuoden kausi, ja uutta pukkaa.

Ajatuksen seitsemän vuoden taitekohdista esitti tietääkseni ensimmäiseksi Rudolf Steiner. Hänen mukaansa elämän taitekohdat ajoittuvat ikävuosien 0-7, 7-14, 14-21, 21-28, 28-35, 35-42 välille jne.

Aloin katsella oman elämäni kulkua tuosta vinkkelistä. Ikävuodet 14-21 olivat omalla kohdallani melkoista myllerrystä, kenellepä ei. 28-vuotiaana sain ensimmäisen lapseni ja 31-vuotiaana toisen. Nousujohteinen uraputkeni alkoi juuri, kun olin täyttänyt 35. Viime vuonna täytin 40 ja olen taas jonkinlaisessa käännekohdassa, vaikka seitsemän vuoden kausi ei olekaan vielä täynnä.

Suurkiitos teille kaikille, jotka kommentoitte edellistä postaustani, jossa pohdin unelmia! Sain vastauksistanne paljon uutta ajateltavaa.

Nykyisen pohdintani taustalla taitaa olla jonkinlainen uuden vuosikymmenen tuoma kuolemanpelko, tietoisuus elämän rajallisuudesta. Hoksasin kommenttienne ansiosta, että unelmoinnissa ja unelmien toteuttamisessa on viime kädessä kyse siitä, ettei kaikkea tämänikäisenä enää ehdi. 

  • En enää koskaan tule juoksemaan maratonia. Kroppa ei sitä kestä.
  • Minusta ei enää tule suurta tiedemiestä tai astronauttia, enkä voita koskaan Nobelin palkintoa. (Saattaa kuulostaa typerältä, mutta 11-vuotiaalle tyttärelleni tämä on vielä mahdollista!)
  • En enää koskaan ole raskaana, imetä ja hoivaa pikkuvauvaa.
  • Todennäköisesti Kiinan muuri, Machu Picchu, Rio de Janeiron Kristus-patsas ja moni muu maailman seitsemästä ihmeestä jää minulta näkemättä, ellen voita lotossa (mikä ei sekään ole kovin todennäköistä.)

Tässä iässä hyvä puoli on se, että monia unelmia on vielä mahdollista toteuttaa, jos olen yhtä onnekas kuin tähän asti ja pysyn esimerkiksi terveenä. Voin vaikka vaihtaa ammattia tai asuinpaikkaa, ehdin vielä kirjoittaa kirjan ja vaikka mitä. Moni asia on vielä mahdollista, kunhan vain uskaltaa. Tuntemattoman ajattelijan sanoin:

"Ihminen ei voi löytää uusia valtameriä, 
ellei hän uskalla kadottaa rantaa näkyvistään."

Mikä tärkeintä, uusien valtamerien valloittamisen lisäksi olen poikkeuksellisen onnekas, sillä minulla on arjessani edelleen kaikki perusasiat kunnossa. Voin vielä juoda poikani kanssa iltapäiväkaakaot, jutella tyttöni kanssa fantasiakirjoista, käydä isäni kanssa lenkillä, maistella äidin leipomaa lämmintä kaalipiirakkaa ja silittää mieheni partaa.

Tajusin kommenttienne ansiosta, että olennaista on miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joita oikeasti jää harmittelemaan sitten, kun aikaa ei enää ole. Jääkö tekemättä jäänyt maailmanympärimatka harmittamaan vai vaihtamatta jäänyt työpaikka vai se, ettei kertonut tarpeeksi usein läheiselleen että rakastaa?

Mitä sinä ajattelet elämän taitekohdista? Oletko tunnistanut seitsemän vuoden syklejä omalla polullasi?

Kommentit (6)

Onni100

Hienoa, että sait uusia oivalluksia kommenteista. Minä päätin, että harmittaisi, jos en ole kutonut lapsilleni sukkia koskaan :) Kun oli hyvä motivaatio, opin nopeasti ja ne oli kiitollista tehdä :)

Suosittelenpas

Suosittelen lukemaan Tony Dunderfeltin kirjan Elämänkaaripsykologia. Siinä avataan lisää ihmisen elämänvaiheista ja tulee myös lisätietoa tästä seitsämän vuoden jaksotuksestakin.

Vierailija

Teetin useille aikuisopiskelijaryhmille tehtävän, jossa laittoivat elämänsä merkittävät asiat janalle. Kyllä sieltä se yleensä löytyi +-1-2 v. Psykologisessa vyöhyketerapiassa puhutaan 18 vuoden sykleistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram