Äitini muistelee usein naureskellen erästä iltapäivää 80-luvun alussa. Hän tuli kotiin töistä ja löysi minut ja mummon itkemässä vuolaasti. Mitä pahaa oli tapahtunut? Oliko joku kiusannut? Olinko loukkaantunut? Oliko tapahtunut onnettomuus?

Olin jäänyt viimeiseksi hiihtokilpailussa.

Tarina kuvaa hyvin liikuntahistoriaani. Olin alakoulussa joka vuosi hiihtokisoissa hännän huippuna. Minut huudettiin pesäpallossa aina viimeiseksi joukkueeseen, koska olin kömpelö ja hidas. Minusta tuli se luokan lukutoukka viulistityttö, joka vetäytyi liikuntatunnilla jumppasalin takanurkkaan.

Koululiikunta tappoi minusta haluan liikkua moneksi vuodeksi. Lasten mukaan se nyky-koulussa on onneksi jo vähemmän kilpailuhenkistä ja suorituskeskeistä.

Taustani perusteella on ihme, että nyt nelikymppisenä etsin melkein joka päivä mahdollisuuden liikkua. Rakkauteni korkeakulttuuriin on säilynyt, mutta aikuisiällä olen sen rinnalle löytänyt myös liikunnan ilon. Kuntoilu on minulle tätä nykyä tärkeä henkireikä. Keino päästä irti töistä. Palanen omaa aikaa.

Lähdin mukaan Oman elämän inventaarioon, jossa ensimmäisellä viikolla pohditaan fyysistä hyvinvointia. Hyvinvointihaasteeseen ehtii vielä mukaan! Ilmoittautua voi 16.11. mennessä täällä.

Aikuisena olen päässyt myös hiihtämisen makuun. Ihaninta on hiihtää maaliskuussa kodin viereisellä pellolla, kun on hankikanto.

Nykyään olen onnellisimmillani, jos pääsen liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa. Näin ruuhkavuosissa, jolloin olisi niin paljon tekemistä mutta vain vähän aikaa, se on haastava tavoite. Siksi olen ottanut tavaksi harrastaa liikuntaa hieman erikoisina aikoina.

Mieluiten kuntoilen heti aamulla ennen töihin lähtöä. Lenkki, salitreeni tai aamujooga - kaikki käy ja antaa ihanan piristysruiskeen koko päivään! Ellei aamuliikunta onnistu, livistän yleensä salille iltayhdeksän maissa, kun lasten iltatoimet ovat jo pitkällä. Nämä ajankohdat eivät ole keneltäkään pois, ei perheeltä eikä työnantajalta. Toisinaan teen pikatreenin myös duunin kuntosalilla lounasaikaan ja nappaan sitten patongin ruokalasta mukaan näppiksen ääreessä nautittavaksi.

Fyysinen hyvinvointi oli vielä pitkään minulle itsestäänselvyys, sillä olen aina pitänyt itsestäni huolta. Mutta keski-iän krempoilta ei kukaan voi välttyä. Itämaisen viisauden mukaan noin kolmikymppiseksi asti ihminen voi elää lähes miten tahansa, mutta keski-ikää lähestyessä lapsuuden ja nuoruuden elintapojen jättämät jäljet alkavat näkyä kehossa. Sitä sanotaan vanhenemiseksi.

Kouluvuosien jälkeen olen kokeillut monenmoista liikuntalajia. Aloitin aktiivisen liikunnan vuosi esikoisen syntymän jälkeen, kymmenkunta vuotta sitten. Aluksi aloin käydä hissukseen lenkillä. Innostus johti lopulta siihen, että kuopuksen hoitovapaan loputtua juoksin maratonin vuonna 2009. Sen jälkeen on tullut juostua myös muutama puoli-maraton. Enää en kuitenkaan kuntoile tavoitteellisesti, ainoa tavoite on tuo vähintään kolme liikuntakertaa viikossa. Toinen, laajempi tavoite on tietenkin työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen. Lenkillä käyn nykyään ihan silkasta nautinnosta, onhan meillä maaseudulla upeat lenkkimaastot.
juoksulenkki
Sunnuntaiaamun juoksulenkki on viikon paras hetki - silkkaa euforiaa!

Pian juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen löysin joogan, joka vei minut mukanaan pitkäksi aikaa. Aloitin astangajoogasta, jota harrastin enemmän ja vähemmän aktiivisesti vielä pari vuotta sitten, kunnes yliliikkuvat nivelet alkoivat muistutella liikaa itsestään. (Yliliikkuvalle liikkuvuutta lisäävä liikunta ei välttämättä ole hyväksi.)

Astangan jälkeen olen kokeillut mm. hot joogaa, yin-joogaa, vinyasa flowta ja kundaliini-joogaa, jotka sopivat minulle paremmin. Käyn edelleen joogassa suunnilleen kerran viikossa.

Jooga
Juoksu ja jooga on hyvä yhdistelmä. Jooga avaa kehoa, jos juoksu kangistaa.

Kuntotestien mukaan sekä lihaskuntoni että kestävyyskuntoni ovat ikäisiäni paremmalla tasolla. Olen siis onnekas. Koska olen aina ollut terve, on vaikeaa ajatella, etten sitten joskus vanhana pystyisi liikkumaan ja joutuisin olemaan "toisten armoilla." Tämä liittyy varmaan Suorittajaan, joka asuu sisälläni

On ihme, että jaksan liikkua paljon, koska nukun liian vähän. Noin seitsemän tuntia yössä olisi minulle riittävästi mutta sen verran ehdin nukkua vain viikonloppuisin. Viikolla yöunet jäävät kuuteen tuntiin, koska on niin paljon tekemistä, mutta niin vähän aikaa...

Kesät ovat minulle liikkumisen kulta-aikaa. Lapset viettävät kesälomalla pitkiä aikoja mummmolassa ja silloin olen yleensä kokeillut uusia lajeja, jotta ikävä unohtuisi.

Kesä 2011 oli erityisen hauska, kun kävin aikuisten jolla-purjehduskurssin. Olin varmaan kurssin surkein oppilas, sillä sain jollan toistuvasti kumoon eli vietin kurssin aikana enemmän aikaa vedessä kuin veneessä. Älyttömän hauskaa se silti oli - purjehdus oli yksi jännimpiä asioita, mitä olen koskaan kokeillut!

purjehdus
Olisi ihanaa  taas purjehtia, mutta nykyisessä elämäntilanteessa siihen ei ole aikaa eikä rahaa...

Liikunta on minulle myös apu painonhallinnassa. Olen suurimman osan elämääni ollut normaalipainoinen lukuun ottamatta paria nopeaa lihomis-laihtumiskautta. Toinen niistä ajoittui kuopuksen syntymän jälkeen. Sairaalasta lähtiessä painoin 20 kiloa enemmän kuin nyt, mutta kaikki kilot karisivat vuodessa. Se ei ollut kovin terveellistä...

Suhteeni ruokaan ei ole ihan yksiselitteinen. Tarkkailen edelleen jakuvasti mitä syön ja olen kokeillut elämäni aikana useampaa dieettiä. Syömisen kontrollointi liittyy vaativuuteen ja itsekrittiikkiin. En vielä edes tähän ikään mennessä ole oppinut hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Toivon, etten ole antanut tätä armottomuutta perinnöksi tyttärelleni, josta on kuntosali

Tämänhetkiseen salihjelmaani kuuluu kahvakuulaliikkeitä ja monipuolisesti eri laitteita. Lempilaitteeni on jostain syystä Smith.

Kommentit (6)

Tuota, mikä otsikossa lukee, ihailen. Itsellä on niin moni aamulenkki ( tai jokainen...) ennen töihin lähtöä jäänyt väliin ja illalla yhdeksän jälkeen takamus pysyy tiukasti sohvalla.

Kyllä mullakin moni aamulenkki on jäänyt välistä, erityisesti näinä loppusyksyn pimeinä aamuina. Mutta onnellismmillani olen, kun pääsen aamulla liikkumaan! Iltaisin on suorastaan pakko mennä, jos on vain istunut toimistossa koko päivän - passiivisen päivän päälle keho janoaa liikettä. Addiktio se tämäkin varmaan on...

Mä olen aina ollut melko innokas liikkumaan, urheilemaan, pelaamaan jne... Kaikki tanssista joogan ja lihaskuntotreenin kautta jääkiekkoon on kiinnostanut. Ja nyt vielä perheellisenäkin olen olen yleensä varsin motivoitunut löytämään aikaa liikunnalle.

Mutta kyllä se aika haastavaa on. (Etenkin nyt kun perheessä on vielä yksi pikkulapsi - tossa välillä oli jo helpompaa.) Ennen aamukahdeksaa tai iltakahdeksan jälkeen ei tule kuuloonkaan ihan vain väsymyksen ja univelan vuoksi. Työpäivien jälkeen on aika paljon lasten kuskausta harrastuksiin plus pienin vielä vähän ikävöikin pitkien hoitopäivien jälkeen. Yritä siinä sitten jossain väleissä urheilla...

Käytännössä tähtään tässä vaiheessa kolmeen aerobiseen tai lihaskuntotreeniin viikossa. Välillä onnistuu, välillä ei. Onneksi viikonloppuisin ehtii melko hyvin. Välillä käyn ruokiksella jumpassa, välillä lähden töistä vähän aikaisemmin, että ehdin, joskus raaskin häipyä kesken illan... Lasten treenien aikana voi usein heittää lenkin ja joskus juoksen töistä kotiin.

Aika luova ja reipas pitää olla, että tulee liikuttua. Mutta kokemuksesta tiedän, että tämä tästä helpottaa, kun nuorimmainenkin kasvaa. Ulkonäköä tai painoon liittyviä asioita en muuten mieti liikkuessani (enkä syödessänikään sen kummemmin) oikeastaan ikinä. Musta puuttuu se palikka.

Lasten treenien aikaan on tosiaan kätevää liikkua! Minäkin harrastan sitä viikonloppuisin. Viikolla en ehdi kuljetella lapsia harrastuksiin, koska olen myöhään töissä. Meillä Maailman Paras Mies hoitaa onneksi sen puolen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram