Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Yhteistyössä Vileda.

Tykkäätkö siivoamisesta? Minä en. Tai siis en enää. Ennen lasten syntymää olin aika säntillinen siivoamaan: imuroin ja pyyhin pinnat viikoittain. Nykyään en oikein jaksa, sillä lapsiperheessä sotkua ja likaa on niin paljon ja aikaa niin vähän.

Niinpä meillä siivotaan vähän miten sattuu ja milloin sattuu. Mies imuroi huushollin keskimäärin joka toinen viikko ja minä yritän pestä vessan joka viikko (vanhan talon ominaisuuksiin kun kuuluu, että harvemmalla siivousvälillä vessa alkaa haista ihan järkyttävästi kusevirtsalle.) Lapset raivaavat ja imuroivat lauantaisin huoneensa ennen kuin karkkipäivää alkaa, ainakin periaatteessa. Lattioita pesemme tarpeen mukaan. Pölyjä pyyhitään, kun ne alkavat erityisesti häiritä. Siisteintä meillä on jos kylään tulee vieraita, ja ultrasiistiä on ennen anopin vierailua.

Kun lapset olivat pienempiä, meillä kävi kuukausittain siivooja. Silloin oli ihanaa tulla raikkaaseen, hohtavaan kotiin. (Illuusio säilyi aina noin kymmenen minuuttia, kunnes lapset tulivat sisään ja alkoivat levittäytyä.) Luovuimme pari vuotta sitten siivoojien käytöstä, kun ryhdyimme säästämään ensimmäistä kaukomatkaa varten. Halusimme mieluummin laittaa siivousrahat matkakassaan, mikä olikin ihan oikea valinta. Ajattelimme myös, että koululaisten kanssa se tunti tai pari kyllä löytyy siivoamiseen helpommin, kun ei enää tarvitse koko ajan olla nukuttamassa, syöttämässä ja pyllyjä pyyhkimässä. Niinhän homma teoriassa menikin, paitsi että aloimme käyttää lisääntynyttä vapaa-aikaa toisin.

En tiedä olenko laiska. Fakta vain on, että käytän perjantai-illat paljon mieluummin kuntosalilla tai metsälenkillä kuin lattioita jynssäten ja viikonloppuisin kuskaan lapsia ilolla harrastuksiin, kunhan minun ei tarvitse tarttua imurinvarteen. Koska minulla on vain vähän vapaa-aikaa, haluan käyttää sen asioihin, jotka virkistävät, lataavat akkuja ja irrottavat työstä. Siivoaminen ei ole sellaista. Siivoaminen on vähän hullun hommaa: kun pääset urakan loppupuolelle, on ensimmäiseksi siivottu nurkka jo samannäköinen kuin ennen siivousta.

Välillä mietin, teemmekö lapsille karhunpalveluksen, kun he eivät saa lapsuudenkodistaan muistoja siististä, tahrattomasta kodista. Toisaalta, ei meistä kukaan toistaiseksi ole sairastunut vakavasti, vaikka täällä saastan keskellä elelläänkin. Ehkä se kehittää vastustuskykyä? Lisäksi lapset ovat hyviä koulussa ja tekevät ahkerasti läksynsä. Mielestäni heidän on hyvä oppia myös armollisuutta itselleen: että aina ei kaikessa tarvitse yrittää parastaan, vaan joillain elämänalueella voi löysätä pipoa.

Paljastin jo aikaisemmin täällä blogissani, että olen hamsteri enkä niinkään järjestyksen ystävä. No, mitäpä tässä on menetettävää: yhtä hyvin voin osoittaa, että olen myös sikapossu. Vessanpesun lisäksi nimittäin myös kylppärin puhdistus kuuluu minun vastuulleni ja aika usein se jää tekemättä. Meillä on kylppärissä vanha suihkukaappi, jonka pohjaa kyllä pyyhiskelen säännöllisesti, mutta kaapin alusta ja alla oleva lattiakaivo eivät ole ihan… sanoisinko… parasta A-luokkaa.

Viime aikoina kylppärimme lattiakaivo on kuitenkin ollut iloisempi näky kuin aikoihin. Tai no, ei aivan niin surullinen kuin yleensä. Sain nimittäin Viledalta testikäyttöön höyrymopin! Tein moppitestistä videon. Voilá – sikolätin kevätsiivous, olkaa hyvät:

 

https://vlogia.com/videot/1179/vileda-hoyrymoppi-testissa-sikalassa

Olin kuullut höyrymopeista juttuja joiltain täydellisiltä kotiäideiltä aikoinaan, kun lapset olivat hiekkalaatikkoiässä, mutta ajattelin että ne ovat vain hard core -harrastajien hifistelyä. Ennakkoluuloistani huolimatta en voinut vastustaa kiusausta, kun minulle tarjoutui mahdollisuus ottaa testattavaksi Vileda Steam -höyrymoppi. Valmistaja lupaa, että laite puhdistaa kovat lattiapinnat ja raikastaa myös matot. Höyrymoppi tekee puhdasta jälkeä mikrokuitutyynyn ja kuuman veden avulla ja poistaa 99,9 % bakteereista.

Ajattelin että meidän kylppärin lattia ja erityisesti lattiakaivo olisivat härvelille oikea tulikoe. Edellisestä lattianpesusta kun oli kulunut… aikaa. Yllättävää kyllä, laite pystyi siihen minkä lupasi. Kun sillä suhisteli tarpeeksi monta kertaa kaakeleiden päällä ja vaikeimpia tahroja vähän hinkkasi, tilanne petraantui huomattavasti!

En minä vieläkään nauttisi ateriaani meidän kylppärin lattiakaakeleilta käsin, ne kun ovat peräisin yli 15 vuoden takaa, joten yhtä sun toista on voinut kaakelinsaumoihin pinttyä. Mutta saattaa olla, että joskus taas kehtaan kutsua ystäviä saunailtaan, kunhan tarpeeksi usein suhistelen mopilla ongelma-alueilla.

Bonuksena vielä se, että homma oli hauskaa! Lapsetkin ihan väen vängällä kilpailivat moppausvuorosta. Toivotaan, että into ei jää uutuudenviehätykseksi…

Miten, kuinka usein ja millaisilla välineillä sinä siivoat? Oletko kokeillut höyrymoppia ja mitä tykkäät?

------
I'm not a tidy person. I used to like cleaning and cleaned up the house regularly once a week before we had children. However, nowadays I don't enjoy it anymore because there simply is too much dirt and mess and too little time.
I prefer spending my time by doing some exercise or by taking children to their hobbies rather than cleaning. Therefore these days we vacuum approximately once ever two weeks, do dusting when it seams necessary and clean up the toilet weekly.
Our bathroom is on my responsibility and it's my weak point. I keep forgetting about it. Fortunately there's hope! I got to test
Vileda Steam via my blog. Using it was a lot of fun and very effective.
Perhaps one day our bathroom will be so tidy that I won't be embarrassed to invite friends over to have a  
sauna evening with us.
How do you clean up? Which kind of tools do you use?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter | Instragram 

 

 

Kommentit (20)

Marja

Olipahan kiva teksti, löysin ihan sattumalta etsiessäni tietoa höyrymopista. Heti huomenna ostamaan sellainen ��. Minä olen lasten, eläinten ja vaativat uran takia kasvanut irti aiemmin vaivanneesta siivoushysteriasta -onneksi. Elämä menee hukkaan jos vain puunaa nurkkia -ja lapsille jää taatusti paremmat muistot yhteisistä retkistä ja harrastuksista kuin viimeisen päälle tiptop kodista.

Mukavaa että piipahdit lukemaan ja jätit kommentinkin - tulethan pian uudestaan! :) Olen täysin samaa mieltä noista prioriteeteista. Niistä vaan pitää muistuttaa itselleen säänmöllisesti, jos on suorittaja...
Kivaa uutta viikkoa sinulle!

Ihan kirjoitit kuin minun kynästä. Siivoaminen oli joskus niin ihanaa, nyt se on...pakollista :D Kivalta näyttää moppi, pitäisi varmaan sutia meidänkin kylppäri sillä......... :D

Olen aina ajatellut olevani ainoa laatuani... :D Meillä ei imuroida joka viikko, pölyjen pyyhimisestä puhumattakaan. Järjestyksen ihmisenä sekä yhden teinin vanhempina meidän taloudessa ei ole edes mitään tekosyitä käytettävissä. Paitsi ajanpuute tai pikemminkin ajan priorisointi. Minä neulon tai liikun mieluummin kuin siivoan. Ja koko perhe voi olosuhteisiin nähden loistavasti.

Kiitos kommentistasi! Valitettavasti en usko että höyrymopista olisi apua kaappien pintoihin ;) Olisi nimittäin turhan raskas nostaa se ylös lattiatasosta...
Kiinnostavaa, että järjestys on sinulle tärkeää mutta pöly ei häiriinny. Eräs läheiseni on ihan samanlainen: tavarat ovat hyllyllä lähes geometrisessä järjestyksessä, päällä paksu pölykerros.
Meitä on moneen junaan =)

Höyrymopista en ollut kuullutkaan aikaisemmin. On varmasti hyvä. Saisikohan sillä höyryteltyä korkeakiiltoisista kaapeista sitkeät sormenjäljet? Meillä siivotaan kerran viikossa. Pölystä en niin häiriinny, mutta tavaroita järjestelen paikoilleen joidenkin mielestä suorastaan neuroottisesti. Minimalistin mieli tai jotain. ��

Kiitos ihanasta kommentista! Oivaltava analyysi siivoamisen eri aspekteista...
Kääk - minä olen kyllä täysin siirtänyt lapsilleni trauman vieraita varten siivoamisesta sekä siivoamisen inhottavuudesta.
Onneksi olkoon esikoisen asenteesta - mahtava tyyppi tosiaan! Meillä myös kuopus tuntuu olevan huomattavan järjestelmällinen ihminen, jolla taitaa olla luontaisia taipumuksia siisteyteen. Sen perusteella olen pohtinut kovasti, että siisteys taitaa jotenkin olla temperamenttikysymys... Jossain toisessa kodissa poika parasta varmaan kasvaisi hyvinkin siisti ihminen, kun edellytyksiä näyttäisi olevan ;)
Samoin minusta tuntuu, että itselleni siisteys olisi jotenkin luontaisesti tärkeämpää kuin esim. miehelle ja tyttärelle. Minä näen sotkua siellä, missä he eivät. Onneksi kuitenkin elämä hioo meistä kaikista kulmia: mies on oppinut yhteiselomme aikana imuroimaan ja minä olemaan välittämättä sotkuista.
Aurinkoista viikon jatkoa sinulle!

Siivous on kiinnostavampi teema kuin äkkiseltään uskoisi. Siinä kun yhdistyy lapsuudenkodin perinteet, todelliset ja kuvitellut odotukset, sukupuoliroolit, kodin valta-asetelmat ja vaikka mitä. Meillä siivous on ehkä samaa luokkaa kuin teillä, ainakin tuon kuvauksesi perusteella. Hommaa riittää tarpeeksi jo pyykeissä, tiskeissä ja tavaroiden järjestelyssä.
Muistan kuinka lapsena päätin, että en ikinä siivoa vieraiden takia tai ainakaan ajattele, että meillä on jotenkin sotkuisempaa kuin muilla. Äiti teki niin ja se oli ahdistavaa. Meillä sitä paitsi todellakin siivottiin hyvin ja tarkasti. Päätöstä on ollut vähän vaikea pitää, mutta yritän parhaani.
Tavoitteeni on, että lapset pitäisivät siivousta ok hommana eli en itse valita siivoamisesta tai tee sitä hampaat irvessä. Jos sotkut häiritsee, siivoan ilolla, koska tulos ilahduttaa. Jos ei huvita, en siivoa. Jos sotku häiritsee jotain ulkopuolista, ei ole minun ongelmani. Marttyyrina en haluaisi siivota ollenkaan. Joskus tuo onnistuu, joskus ei.
Vanhin lapsemme on ilahduttavan innokas siivoaja eikä ikinä valita siivoamisesta. Kun hän imuroi, hän kehuu itseään ja siirtää esim. Sohvan paikoiltaan. Ihmettelen vaan, mistä tuollainen tyyppi on meille tullut ;-)

Hatunnosto täältä - ihanteellista itsekuria! Meilläkin oli lapsuudenkodissa aina torstaisin siivouspäivä. Toisaalta mun äidillä ei mennyt 1,5-2 tuntia työmatkoihin vaan yhteensä parikymmentä minuuttia ja hänellä työpäivätkin oli lyhyempiä.
Meillä ei kyllä riitä arki-iltaisin työpäivän päälle puhtia siivota :(

Tuolla se avainsana tulikin. Se, että porukka on päivät poissa kotoa pelastaa paljolta kaaokselta. Tämä kotielämä synnyttää sitä :). Ja kyllä on todettava, että 1 vee on meillä kaikkein pahin tahmatassu.

Olen kyllä kuullut, että "nykymattoja" ei suositella paukutettavan mattopiiskalla ulkona. Meillä olohuoneen matto on tällainen. Se vain imuroidaan. Muut meidän matot ovat räsymattoja, osa äitini, osa mummini, osa miehen mummon tekemiä ja niitä kyllä käytetään ulkona, kestävät sen kyllä.

Oli maailman paras moppi sen viikon mitä kesti. Mutta kyllä se joutui käymään kovilla tämän äitipuolen hömelöiden paineiden takia. Moppi varmasti teki sen mitä pitikin ja koko viikossa pitkällisen uran. ;) Kuka nyt laulattaa sähkölaitetta aamusta iltaan.... ja eikä ymmärrä, että reppana ylikuumenee. ;)

Kiva kuulla, että jollain toisellakaan ei ole tiettyä, säännöllistä siivouspäivää Yksi syy, miksi me lopetettiin siivoojan käyttö oli se, että aina ennen siivoojan tuloa meinasi tulla mahahaava, kun piti raivata ne roinat pois tasoilta kauhealla kiireellä. Niiden nimittäin piti olla tyhjät siivoojan tullessa, koska maksoimme siivoojalle tasojen puhdistamisesta. Meni vähän liian stressaavaksi, kun ei voinut järjestellä omassa aikataulussaan vähitellen vaan siihen tiettyyn aikarajaan mennessä. :/

I feel you, sister. Katselin Hipun kanssa videota ennen kuin latasin sen Vlogiaan ja kysyin tyttäreltäni: "Voinko mä julkaista tällaista meidän kodista?" Tyttö, joka on vielä suurpiirteisempi kuin minä, sanoi että "totta kai". Ja sitten syntyi tämä postaus.
En minä vieläkään ole ylpeä tuosta lattiakaivon kondiksesta mutta ehkä tämän "itsensäpaljastelun" myötä saan kimmokkeen pitää sen jatkossa paremmassa kunnossa - tiedä häntä?
Kuten sanottu, minäkin tykkäisin pitää paikat järjestyksssä ja puhtaina jos olisi enemmän aikaa. Mutta kun ei ole, on tehtävä valintoja...
Sitten eläkkeellä varmaan kulutetaan aikaa jynssäämällä lattiakaivoja hammasharjalla, eiks je? :D

Just katoin omassa kylppärissämme vastaavia kohtia ja vähän puistatti. Samanlainen ajatus kävi mielessä, että "tervetuloa meille saunailtaan..." Mä tykkään järjestyksestä ja siisteydestä, mutten jotenkin kykene tuottamaan niitä itseäni tyydyttävällä tasolla (ainakaan tällä hetkellä). Toisinaan iskee siivousvimma, jolloin järjestelen manian vallassa, mutta kylppärin lattiakaivot jää yleensä kyllä silloinkin nuhjuisiksi. ;)

Vivi Vinna

Äitini meinas ostaa tän, mut sit otti takapakkia, koska tämä ei ehkä olisi paras mahdollinen puulattialle, varsinkin, jos siinä on rakoja. :P Sopiiko tämä muuten laminaattilattialle..? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram