Ihana, aurinkoinen äitienpäiväviikonloppu on kulunut kotipihalla, omalla terassilla chillaten ja grillaten, sukuloimassa sekä lasten harrastusten merkeissä. 

Lapset kasvavat, ja minusta se on yksinomaan hienoa. Aina näin äitienpäivän aikoihin sitä herää ihastelemaan, kuinka paljon vuodessa lapset ovat menneet eteenpäin.

Vauvavuodet ja pikkulapsiajat olivat mukavia, mutta en haluaisi niitä takaisin. Äitiydessä yksi mukavimpia juttuja on seurata, kuinka niistä parkuvista,  avuttomista nyyteistä kasvaa vähitellen fiksuja, omilla aivoillaan ajattelevia,  mainioita tyyppejä. 

Tänä vuonna lasten kasvamista symboloi pihamme hylätty hiekkalaatikko. Se oli 3-vuotiaalle esikoiselle tärkeä juttu uudessa kodissa, kun muutimme tänne kahdeksan vuotta sitten. Kuopus hiekkalaatikolla on kaivellut vielä useammin naapurin lasten kanssa,  hänhän oli alle vuoden ikäinen muuton aikoihin. 

Nyt hiekkalaatikkomme on jo pitkään ollut eräänlainen romuvarasto, täynnä rikkinäisiä leluja, keppejä ja roskia. Lapset viihtyvät omalla pihalla enimmäkseen vain trampoliinilla. 

Olen katsellut hiekkalaatikkoa koko viikonlopun sillä silmällä. Luin että hiekkalaatikko on helppoa muuttaa kasvimaaksi,  sillä hiekka on erinomainen kasvualusta monille kasveille: multaa vain päälle ja taimet multiin. Meillä olisi hyvää kompostimultaakin valmiina!

Muutama asia vain pitää vielä ratkaista:

  1. Mitä istuttaisin tulevalle neljän neliön kasvimaalleni? Mansikoita tekisi ainakin mieli,  ja salaattia... 
  2. Miten pidän lähistöllä liikkuvat peurat pois kasvimaalta? (Meillä oli pieni kasvimaa viitisen vuotta sitten mutta ainoa,  joka sai sieltä satoa, oli peuralauma. Öisin ne tulevat estoitta viereiseltä pellolta meidän pihalle asti.) 
  3. Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: kuka sitä kasvimaata kitkee? (Silloin viitisen vuotta sitten kestoaihe kesän kinasteluille oli, kuka kasvimaan oikein halusi, kun kukaan ei viitsinyt sitä hoitaa.) 

Onko sinulla ollut kasvimaa? Olisiko sinulla näkemyksiä em. kysymyksiin tai hyviä vinkkejä hiekkalaatikon muutostöihin? 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (8)

Vierailija

Laita mansikoiden alle kunnollinen mansikkakangas, säästyt paljolta kitkemiseltä. Peurojen erossa pitoon voisi auttaa marjaverkko jonka nostaisi yöksi kasvimaan päälle.

Mirri

Noita eläinvieraita varten mieheni rakensi kasvimaan ympärille melko korkean puukehikon, jonka päälle laitan tiheän verkon. Kun menen pellolle, nosta verkon reunaa ja pääsen sisälle, siellä kyykistelen verkon turvissa sitten kitkemässä ja satoa hakemassa. On toki hieman vaivaa vaativa, mutta saammepahan itse syödä satomme.

C

Mulla oli ennen kasvihuonetta kasvimaa ulkona. Sain pidettyä peurat ja muut salaatin purijat pois kasvimaalta sillä, että istutin viereen sipuleita. Salaattipenkki oli ympyröity sipuleilla. Ilmeisesti ne haisi niin paljon, että salaatit saivat olla rauhassa. Joku yö oli ilmestynyt kauriin jalanjälki kasvimaahan, mutta mitään ei oltu viety. :D

meidän elämää

Samat on suunnitelmat hiekkalaatikolle täälläkin, leikkeihin sitä ei enää tarvita, joten äiti saa sen omiin kokeiluihinsa. Ajattelin kokeilla ihan herneitä ja lehtikaalia (ostan valmiita taimia lehtikaaliin), ehkä tuohon jotain muutakin mahtuisi, täytyy katsoa?.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram