Tiedätkö, mikä tässä kuvassa on? Saattaisi luulla, että siinä on tavallinen, hoitamaton kukkapensas. 

Todellisuudessa siinä on loman loppumisen symboli. Nämä kukat ovat kauneimmillaan pihassamme aina heinäkuun loppupuolella.

Tulimme eilen kotiin lomareissulta ja tänään kukkia katsellessani tajusin, että lomani on huomenna jo puolivälissä. Iski paniikki ja lomastressi. Mehän emme ole tehneet vielä mitään!

Jos on suorittaja, on hankalaa välttää suorittamista edes lomalla. Suorittajalla loman loppupuoli voi kulua kesän loppumista surressa.

Mummollani (joka eli lopulta 91-vuotiaaksi) oli tapana joka vuosi elokuun aikoihin sanoa: "Ohhoh, nyt ollaan taas yksi kesä lähempänä kuolemaa."

Lomastressi on hieman samanlainen ilmiö kuin esimerkiksi neljän- tai viidenkympinkriiisi. Sitä tajuaa, että aikaa on jäljellä rajallisesti, eikä kaikkea enää ehdi. Ja tulee valtava hinku ahmia elämyksiä, kokemuksia, nautintoja ja onnellisia hetkiä niin kauan kuin vielä voi - ennen kuin kaikki loppuu.

Näitä ajatuksia selättääkseni olen yrittänyt tyynnyttää itseäni seuraavilla keinoilla.

  1. OLEN MEDITOINUT. Olen muutamana iltana yrittänyt taas istahtaa päivän päätteeksi alas, hengittää, tunnustella kehoa, kuunnella hengitystä ja olla läsnä hetkessä.
    Vielä pari vuotta sitten pieni jooga- ja meditaatiotuokio kuului jokapäiväisiin rutiineihini mutta sitten se jäi. Kun meditoin säännöllisesti, olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi. Yritän tehdä siitä taas tavan.
  2. OLEN OLLUT KIITOLLINEN kaikesta, mitä on. Meditoidessani olen yrittänyt muistuttaa itselleni kaikista niistä suurista ja pienistä asioista, jotka ovat hyvin.
    Olen perusterve. Minulla on ihanat lapset, rakas aviomies ja olemme kaikki terveitä. Meillä on toisemme ja hassu koira, kiva koti, myös vanhempamme ovat vielä hyvässä kunnossa. Meillä on ystäviä ja läheisiä, jotka välittävät meistä.
    Minulla on työtä ja mielekästä tekemistä. On kesä, aurinko paistaa. Huomenna on vielä vapaapäivä, voi herätä silloin kun haluaa ja tehdä mitä haluaa.
  3. OLEN TEHNYT KIVOJA JUTTUJA. Kävin tänään kaupungissa lounaalla tuttavan kanssa ja ihan vain hengaamassa. Oli omituista pyöriä keskustassa ilman, että oli mihinkään kiire.
    Lounaan jälkeen kiertelin vähän kaupoissa, istahdin kahvilaan ja joi cappuccinon. Se maistui tummalta ja täyteläiseltä.
    Kotiin palattuani laitoin perheelle päivällisen, joka maistui melkein kaikille! Tein munakoiso-pizzaa. Arkena en ehdi laittaa ruokaa, joten ruoanlaittokin on minulle luksusta

Nyt tätä postausta kirjoittaessa tuntuu, että onpas ollut hyvä päivä! Ja vielä huomennakin on lomaa ja senkin jälkeen vielä monta päivää ennen kuin arki alkaa... 

Kyllä tämä tästä.

Onko sinulla ollut lomallelähtö-, lomanloppumis- tai lomaltapaluustressiä ja millä keinoilla olet selvinnyt siitä?

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (2)

Vierailija

Tunnistan lomastressin ;). Nykyään tosin joudun pitämään loman pätkissä, tänäkin kesänä 1,5 +1,5 viikkoa, viimeisen viikon pidän todennäköisesti irtopäivinä. Heinäkuussa en voi olla lomalla, koskaan.  Haaveilen pitkästä katkottomasta lomasta, mutta näillä pätkilläkin on puolensa, silloin on aina vähän lomaa jäljellä, eikä tule sitä kosmista 11 kk työtä vuorotta -ahdistusta. Minä koetan joka lomaviikolle löytää yhden "tyhjän" päivän johon en suunnittele mitään, vaan teen mitä huvittaa. Yhtenä lomapäivänä järjestin talouden kynät konmari-metodilla ja hullua kyllä, saan siitä tyydytystä vielä kuukausien jälkeen. 

Bloggaaminen on varmaan aika hyvä tapa löytää arjesta ne hienot asiat. Kun niistä kirjoittaa, niin ehkä oivaltaa selvemmin sen mikä on ollut antoisaa juuri nyt. 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentista, sinullahan on fiksu tapa lomailla! Ja oletko kuullut, että jonkun asiantuntijan mielestä loma kannattaakin pitää pätkissä, eikä yhtenä pitkänä pötkönä? Muistaakseni kolmen viikon mittainen loma taisi olla tämän asiantuntijan mielestä ihanteellinen: siinä ehtii irrottautua työajatuksista ja palautua mutta ei vielä unohtaa tietokoneen salasanaa ;-)

Olet oikeassa, bloggaaminen on ihana keino jäsentää ajatuksiaan. Ja itseilmaisun lisäksi hienointa siinä on tämä vuorovaikutus lukijoiden kanssa <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram