Tällaisina sateisina päivinä olen monesti suunnannut huolettomana alennusmyynteihin. Nyt se vain ei olekaan sujunut ihan ilman omatunnontuskia.

Olen jälleen tarkastellut vaatekappiani kriittisin silmin. (Ei, en aio aloittaa uudestaan P333-vaatteidenvähentämisprojektia. Etsin vain muita tapoja koota itselleni järkevä, eettinen ja ekologinen vaatekaappi.)

Minähän olen kuvitellut, että olen suhteellisen tiedostava kuluttaja ja vastuullinen shoppailija, sillä ostan aika vähän vaatteita, ja nekin ovat enimmäkseen käytettyjä.

Tämän kesän The Kesämekko löytyi kolmella eurolla Fida lähetystorilta.
Tämän kesän The Kesämekko löytyi kolmella eurolla Fida lähetystorilta.

Lisäksi käytän samoja, vanhoja vaatteitani vuosikymmeniä. Käytettyjen ja ikäloppujen vaatteiden ilosanomaa olen julistanut täällä blogissakin monta kertaa.

Tänä kesänä olen vain alkanut epäillä, että tämä ei riitä.

Kaikki alkoi siitä, kun näin tuttavallani ihanan, tyylikkään, People Tree -merkkisen (uuden) mekon. Se oli ajaton, leikkaukseltaan kaunis ja syvänvärinen. Kaiken muun hyvän lisäksi se kuulemma on tehty Reilun kaupan luomupuuvillasta.

Ajattelin että kiva juttu, mutta enhän minä osta uusia vaatteita. Enkä ainakaan noin kalliita!

Kävimme tytön kanssa H&M:llä ostamassa hänelle leggareita. Samalla sorruin ostamaan nämä riemunkirjavat pöksyt - ne olivat niin ihanan mukavat! Neulepaidan ostin 7 vuotta sitten kesäkirppikselta ja kengät ovat tämän kevään ostos: Kuje-merkkiset.
Kävimme tytön kanssa H&M:llä ostamassa hänelle leggareita. Samalla sorruin ostamaan nämä riemunkirjavat pöksyt - ne olivat niin ihanan mukavat! Neulepaidan ostin 7 vuotta sitten kesäkirppikselta ja kengät ovat tämän kevään ostos: Kuje-merkkiset.

Täytyy myöntää, että itselleni käytettyjen vaatteiden ostamisessa pitkään ensisijainen motiivi oli hintatietoisuus. Minähän olen nuuka, rumasti sanottuna kitsas. Vasta myöhemmin oivalsin, että usein säästäväisyys on myös ekologista. Tarpeettoman tuhlauksen välttäminen on kantava ajatus ympäristön kannalta kestävässä elämäntavassa.

Sain kuulla, että ystävän mekon valmistanut yritys ei olekaan ihan mikä tahansa tusina-lafka, vaan monellakin tavalla poikkeuksellista bisnestä: tuotemerkin vaatteet valmistetaan ympäristöä kunnioittaen yhdessä kehitysmaiden käsityöläisten kanssa. Yritykselle ympäristövaikutusten minimointi ja sosiaalinen vastuu ovat yhtä tärkeitä kuin vaatteiden ulkonäkö.

Jäin tosissani miettimään, kumpi on oikeasti eettisempi vaate: tuollainen uutena ostettu, monella tavalla edistyksellinen tuote vai esimerkiksi halpaketjun käytetty vaate.

Huusin käytetyn, hieman kauhtuneen Desigualin paidan huuto.netistä viidellä eurolla ja hyväkuntoisen Desigual canvas-laukun kolmella kympillä. Dr.Martensin hopeanväriset bootsit löytyivät tori.fi:stä, jossa maksoin niistä 70 euroa. Housut on ostettu uutena H&M:ltä.
Huusin käytetyn, hieman kauhtuneen Desigualin paidan huuto.netistä viidellä eurolla ja hyväkuntoisen Desigual canvas-laukun kolmella kympillä. Dr.Martensin hopeanväriset bootsit löytyivät tori.fi:stä, jossa maksoin niistä 70 euroa. Housut on ostettu uutena H&M:ltä.

Tähän saakka ajattelin, että käytetty vaate on aina uutta vaatetta suurempi ekoteko. Jos vaate on jo tehty, se kannattaa käyttää loppuun asti, uusien vaatteiden tuottamiseen ja kuljetukseen kun kuluu runsaasti luonnonvaroja ja energiaa.

Tänä keväänä olen tehnyt muutamia kierrätyslöytöjä, joista aikaisemmin olin iloinen. Peruskaman lisäksi olen yllättäen päätynyt ostamaan huuto.netistä myös merkkituotteita, kuten Tommy Hilfigerin käsilaukun ja Dr.Martensin maiharit sekä Desigualin paidan ja olkalaukun.

Ennen ajattelin, että tämäkin on ihan ok, ovathan merkkituotteet yleensä laadukkaampia ja kestävät pidempään hyvinä. Lisäksi olin jostain syystä siinä luulossa, että esimerkiksi Desigual, Hilfiger tai Dr.Martens olisivat jotenkin vastuullisia brändejä.

Tommy Hilfigerin käytetystä, uudenveroisesta käsilaukusta maksoin 80 euroa. Se on mielestäni aika paljon. Toivottavasti se on laatua, joka kestää vielä kauemmin kuin edellinen ruskea, kahdeksan vuotta vanha käsilaukkuni, joka meni tänä keväänä rikki. Muut kuvan vaatteet ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.
Tommy Hilfigerin käytetystä, uudenveroisesta käsilaukusta maksoin 80 euroa. Se on mielestäni aika paljon. Toivottavasti se on laatua, joka kestää vielä kauemmin kuin edellinen ruskea, kahdeksan vuotta vanha käsilaukkuni, joka meni tänä keväänä rikki. Muut kuvan vaatteet ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.

Yllätyinkin kovasti, kun törmäsin kiinnostavaan nettisivustoon nimeltä Rank A Brand. Sivusto arvioi brändejä sen mukaan, kuinka avoimesti ja laajasti yritykset antavat tietoa toimintansa ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista.

Hämmästyksekseni sivusto antoi sekä Desigualille että Dr.Martensille luokituksen E – Älä osta. Tuomio johtuu siitä, että molemmat yritykset kertovat vain vähän toimintansa vaikutuksista ja vastuullisuudestaan. Hilfiger pääsee luokkaan D, jossa "asiat voisivat olla paremminkin."

Mitä mieltä sinä olet, millainen on oikeasti eettinen ja ekologinen vaate? Millaisia kriteerejä itse käytät, kun täydennät vaatekaappiasi?


Tämäkin jakku löytyi Fida lähetystorilta, jossa sen hinta oli 7 euroa. Cullotte-housut sorruin ostamaan Ellokselta, koska ne olivat niin mukavat, vaikka yleensä välttelenkin ohimeneviä muoti-ilmiöitä.
Tämäkin jakku löytyi Fida lähetystorilta, jossa sen hinta oli 7 euroa. Cullotte-housut sorruin ostamaan Ellokselta, koska ne olivat niin mukavat, vaikka yleensä välttelenkin ohimeneviä muoti-ilmiöitä.

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

P.S. Omalla kesän lukulistallani on Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi. Se on ilmestynyt jo pari vuotta sitten ja blogini lukija suositteli sitä minulle jo viime vuonna, kun kokeilin P333-projektia. Olen nyt vasta varannut sen kirjastosta, minä kun valitettavasti ehdin lukea niin vähän kirjoja nykyään… Rinnalla on myös blogi, Pitsikirja, jossa käydään usein kiinnostavaa keskustelua mm. kierrätysvaatteista.

Kommentit (18)

etna

Hyvää pohdintaa ja samojen asioiden kansaa paininut itsekin. Vuodessa tuotetaan jo nyt ihan miiiiiielettömöt.määrät tekstiiliä ja iso osa päätyy kierrätykseen käyttämättömänä tai hyvin vähäisen käytön jälkeen. Haluanko todella olla oman yritykseni kautta lisäämässä tuota tekstiilivuorta?

Joo ja ei. Olisi ihana uskoa että riittää kun minä jätän ostamatta, kierrätän ja valitsen ekologisesti ja toivon muiden tekevän samoin. Uskon silti enemmän siihen, rttä.voin oman yritykaeni kautta haastaa niitä epäeettisiä yrityksiä vaateteollisuudessa (joita joka tapauksessa tulee markkinoille) avoimempaan ja reilumpaan kilpailuun ja lisätä oman yritykseni kautta eettisten ja ekologisten tekstiilien valikoimaa, myyntiä ja ilosanomaa. Kun jokainen löytäisi sen oman identiteettinsä /juttunsa ja mallistonsa eettisistä merkeistä. jos panostan tuotekehitykseen. Jos ne rahat jotka jollakin menee moneen halvempaan/ kestämättömään vaatteeseen, saisin sidottua yhteen vaatteeseen joka on vielä eettisempi?

Jos ihmisten olisi pakko katsoa tarkemmin mitä ostaa ja jos ne käytety ei enää menisikään kaupaksi, heitettäisiinkö niitä niin paljon pois ajattelen että niille on vielä käyttäjiä?

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Sinulla onkin vielä astetta isompi pohdita vaateteollisuuden edustajana. Itse tulin tässä matkan varrella sensuuntaiseen johtopäätökseen, että eettisin vaihtoehto olisi ostaa todelliseen tarpeeseen tuollainen eettisesti tuotettu vaate käytettynä ja käyttää se sitten loppuun. Tämä ei tosin ole yksinkertainen vaihtoehto, sillä suurin osa kirpparivaatteista on noita halpismerkkejä, harvemmin siellä mitään People Tree -yksilöitä näkee...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija

Tuttua tuskaa. Saman asian kanssa painin. Välillä jaksan miettiä valintojani enemmän, välillä vähemmän. Jollekin (esimerkiksi Stockkalle) voisi olla kohtuullinen bisnes tai ainakin hyvä vahvistus brändille koota eettisesti kestäviä vaatteita pieniltä tuottajilta. Nykyisin tuollaisten vaatteiden ostaminen on minusta liian hankalaa. Jopa silloin jos olisi valmis maksamaan niistä ihan hyvän hinnankin.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Tuo olisi kyllä hyvä idea! Minullekin juuri tuo vaivannäkö on iso este tässä eettisessä shoppaamisessa. En varsinaisesti tykkää shoppailusta, ja kun elämässäni on muutenkin paljon tekemistä ja vain vähän aikaa, tuntuisi isolta urakalta alkaa metsästää ja vertailla jotain eettisiä leggareita useammasta eri kivijalka- tai verkkokaupasta...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Liisa
Liittynyt31.10.2015

Asiaa :-) Onneksi nämä asiat on koko ajan enemmän esillä!

Hauskaa että muiltakin löytyy vanhoja luottovaatteita :-)

Itse teen suurimman osan perheen vaatteista, mutta miettiminen se on siinäkin että mistä ne ompelee. Kirppareilta ostan vanhoja vaatteita materiaaliksi, ja uusia kankaita hankin juuri tarpeen verran hyväksi havaituilta valmistajilta.

Koska tuotteiden alkuperästä ei ole pakko olla merkintöjä, olen tullut siihen tulokseen niin kankaiden kuin valmiiden vaatteiden kohdalla että mitä enemmän niiden valmistuksesta kerrotaan. Sitä todennäköisemmin eettisyyteen ja ekologisuuteen on kiinnitetty huomiota.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Mahtavaa, että osaat itse tehdä vaatteita! Meilläkin on ompelukone mutta itse käytän sitä noin kerran vuodessa vain enimmäkseen korjausompeluun. Osaan kyllä korjata revenneen sauman mutta kokonainen vaate kankaasta lähtien - se menee itseltäni yli hilseen...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

ReetaJohanna

Onneksi nykyään löytyy taas kivoja, kauniita, tyylikkäitä ihan Suomessa tehtyjä vaatteita. Maksan mieluummin enemmän vaatteesta, josta tiedän, että se kestää ja missä se on tehty. En muista million olisin viimeksi mitään henkkamaukkaa ostanut tai edes kys.kauppaan astunut. Enkä halua halpaketjujen vaatteita ostaa edes käytettyinä. Onneksi vielä löytyy kirppareilta laadukkaita vanhoja vaatteita, joita luotto-ompelijani minulle muokkaa. Työllistän, enkä tuhlaa luonnonvaroja ja omatuntoni on huomattavasti hiljempaa.

Miinuksena tässä on, että kun vanha luottovaate on korjauksen ulottumattomissa, tunnen suurta surua (naurettavan paljon).

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Omasta mielestäni taas kirppareilta löytyy eniten juuri tuollaisia halpaketjujen vaatteita ja huomattavasti vähemmän laadukkaita, kotimaisia vaatteita. Niiden metsästäminen kysyisi jo aikaa ja vaivaa ja se on minulle kynnys. Olen tähän saakka ajatellut, että käytetty vaate on aina ekoteko ja se riittää, isompaan vaivannäköön minulla ei tässä elämäntilanteessa riitä aikaa ja energiaa. Nyt olen alkanut pohtia, että kenties teen huuto.nettiin haut noiden eettisesti kestävien vaatebrändien nimillä, jolloin saisin hälytyksen aina, kun sellainen tulee myyntiin käytettynä...

Toki on niin paljon, paljon helpompaa piipahtaa henkkamaukalle ja napata sieltä mukaan leggarit. Toivottavasti myös tyttäreni malttaa jatkossa odotella hieman pidempään, että löydämme hänelle eettistä trikoota kun edellinen kuluu puhki. Hän kuluttaa loppuun yhdet pöksyt parhaimmillaan kuukaudessa ja kun näin käy, uudet on saatava h-e-t-i! 

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Etna

Vinkkinä suööe ja tyttärellekin, että loppukesästä on tulossa paitoja/ tunikoita myyntiin ja syksyllä myös trikooleggareita. Kuoseja saa äänestää, jotta todennäköisimmin löytyisi mieleisä. Tai jopa ihan ehottaa ja toivoa tietyn tyyppistä, niin värjätään äänestykseen myös toiveista kuoseja. :)

Vierailija

Tässä onkin pohtimista. Jos ostan uutta, ostan tarpeeseen ja laadukkaista materiaaleista hyvin tehtyä, mieluusti sellaista josta tietää missä se on valmistettu. Kotimaisuus sinänsä ei ole tärkeä, mutta tärkeää on se että tekijä on saanut palkan työstään. Merkistä en piittaa, merkkituotteet tehdään usein samoissa hikipajoissa kuin henkkamaukatkin (Naomi Kleinin No logo sai minut aikoinaan melkein pahoinvoivaksi).  Jos ostan käytettyä, kriteerit ovat samat, tarve ja hyvä materiaali. Ja se, etten anna halvan hinnan huijata minua ostamaan mitään mikä ei ole just oikeanlaista. Sitten käytän vaatteet LOPPUUN asti, loppumetreillä ne poistuvat julkisesta käytöstä mutta jatkavat elämäänsä "siivouspaitoina".  Jos jostain syystä käy niin, että vaate jää vähälle käytölle, kierrätän sen ystäville. Luonnonmateriaaleja käytän missä voin - arvatkaa vaan kuinka paljon muovihitua irtoaa pesuveteen vaikka halvoista fleecevaatteista kun niitä pesee... Risoilla rievuilla rassataan meillä mopoja, kaveri putsailee niillä koiran tassuja. 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Mukavaa, että onnistuin herättämään ajatuksia - se juuri olikin tavoitteena :) Minulla on juuri sama tapa ostaa tarpeeseen ja käyttää vaatteet loppuun asti: ne päättävät elämänsä siivousrätteinä ja koiran tassupyyhkeinä.
Sen sijaan en ole aikaisemmin tosiaan kiinnittänyt huomiota _käytettyjen_ vaatteiden alkuperään ja silloin tällöin olen tosiaan ostanut myös halpaketjujen tuotteita.
Toivottavasti jatkossa löydän jostain aikaa ja energiaa tehdä vastuullisia ostopäätöksiä myös käytettyjen vaatteiden suhteen sekä silloin, kun vaatteen tarvitsee nopeasti. Tähän ei aikaisemmin ole riittänyt puhtia.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Minä suosin kotimaista tuotantoa, kaikki lempivaatteeni ovat Suomessa valmistettuja :) Näillä on hintaa toki enemmän kuin ketjukauppojen vaatteilla, mutta maksan tosi mielelläni enemmän jos voin samalla tukea kotimaista työtä ja pieniä yrittäjiä. Esimerkiksi suosikkini Uhana Designin 160 euroa maksaneet merinovillaleggarit ovat pelastaneet jo 3 talvea, eivätkä ne ole muuttuneet käytössä miksikään. Ja kun miettii että käytän niitä 4 kuukautta vuodesta päivittäin niin sitä käyttöä tosiaan tulee. Ovat vielä todella kauniitkin!

Viimeisin kenkäostokseni on suomalaisen Janitan, nekin valmistetaan Suomessa ja materiaalitkin ovat niin suurelta osin kuin vain mahdollista, kotimaista tuotantoa.

Pääasiallinen ostospaikkani on kirppis ja huutonet, se metsästyksen viehätys tuo vielä oman lisän päälle heh :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Janitan kengät ovat kyllä ihan huippuja! Minulla itse asiassa halpaketjujenkin vaatteet säilyvät pitkään hyvinä, sillä käytän kaikkia vaatteitani säästeliäästi (toisin kuin rakas tyttäreni). Yhdelle lempivaatteelle ei myöskään kerry montaa peräkkäistä käyttökertaa, kun minulla on niin paljon vaatteita. Se, että vaatekaappi pursuaa halpisvaatteita, ei tietenkään ole tavoiteltava tila...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Liisa
Liittynyt31.10.2015

Oon välillä pohtinut tuota halpisvaatteiden ostoa kirppareilta sitä rataa, että kun ne menee siellä kaupaksi niitä tulee aina vaan lisää myyntiin. Jotkut kirppispaikat näyttää aivan siltä, kuin kaikki heräteostokset olisi kannettu "kiertoon" hintalappu paikoillaan. Eli turhan ostamisen jälkeen omatunto hiljenee kun käyttämättömät viedään kirpparille.

On toki hyvä että myydään ne mieluummin eteenpäin, kuin laitetaan roskiin. Mutta jossain maailmantuskan vaiheessa minusta tuntui ettei niihin voi haksahtaa edes kirpulla :-D

Minullakin on (em. huolimatta) joitain oikein hyväkuntoisia, yli kymmenen vuoden takaisia kirpparilta ostettuja halpisvaatteita. On niissäkin onneksi tällaisia positiivisia yllätyksiä! :-)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

No juuri samaa itsekin aloin pohtia tämän prosessin myötä. Että kun kukkarollaan on mahdollista äänestää, niin sitä tuotetaan enemmän, mikä menee kaupaksi. Eli tällä logiikalla kannattaisi jatkossa varoa halpisketjujen tuotantoa myös kirppareilla...

Olen saanut paljon kiinnostavia kommentteja sekä suoraan tänne blogiin että sähköpostilla. Tuosta People Treesta sen verran, että sitä myy mm. suomalainen verkkokauppa Karma Shop (http://www.karma.fi/). Lisäksi sain vinkin, että ketjukaupoista ainakin Lindexiltä löytyy luomupuuvillasta, -pellavasta ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita.

Tästähän tulee kiinnostava matka, kun jatkan vaatekaappini tarkastelua kriittisin silmin - ei voi muuta sanoa!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram