Onko lapsella oikeus sada tietää totuus? Tästä kävimme äärettömän kiinnostavan keskustelun 11-vuotiaan esikoiseni kanssa päivälenkillä.

Tyttäreni mielestä aikuiset kertovat lapsille liikaa valkoisia valheita tai salailevat lapsia itseään koskevia asioita turhaan lasten edun nimissä. Hänen mielestään tämä aikuisten kaunistelu aiheuttaa lapsille paljon pulmia ja tarpeetonta mielipahaa.

Lapset ovat viisaita. He kuulemma saavat salaisuudet selville ennemmin tai myöhemmin. Tyttöni oli vakuuttunut siitä, että yleensä totuus valkenee pikemmin ennemmin kuin vasta siinä vaiheessa, kun vanhempi olisi valmis kertomaan asiasta.

Minä yritin puolustella aikuisia sillä, että totuus monesta asiasta on usein lliikaa lapselle. Moni aikuisen salaisuus on sellainen, jota lapsi ei kokemusmaailmansa tai kehitystasonsa vuoksi voi käsittää ennen kuin on aikuinen.

Itsekin yritän välttää sitä, että kertoisin lapsille omista murheistani tai mieltäni vaivaavista asioista. Puran niitä mieluummin tasavertaisten aikuisten kesken, sillä en halua valjastaa lasta omien taakkojeni kantajaksi.

Tyttö oli hyvin vakuuttunut siitä, että jos salailtava totuus koskee lapsea itseään, lapsi saa sen selville omin keinoin ennen kuin aikuinen haluaisi, ja silloin vahingot ovat yleensä suuremmat kuin jos aikuinen olisi kertonut asiasta ajoissa.

Tässä muutama esimerkki:

  • Jos vanhemmat suunnittelevat vaikkapa muuttoa, milloin on sopiva hetki kertoa lapselle?
  • Jos lapsi on saanut alkunsa luovutetusta munasolusta tai siittiöstä, mikä on oikea aika kertoa lapselle?
  • Jos vanhemmalla on uhka menettää työpaikkansa, milloin lapsen pitäisi saada tietää muuttuvasta elämäntilanteesta?
  • Milloin on aika kertoa lapselle, että joulupukkia tai hammaskeijua ei ole olemassa? 
  • Minkä ikäiselle kuuluu nykyään kertoa, mistä lapset saavat alkunsa?
  • Jos vanhemmat ovat kallistumassa eron kannalle, milloin pitäisi kertoa päätöksestä lapsille?

Meillä oli hirmu kiinnostava keskustelu. Olisi mukavaa, jos tulisit mukaan!

Puhutaanko teidän perheessä kaikenlaisista asioista avoimesti? Jos ei, mistä puhutte vain aikuisten kesken ja miksi?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (16)

Etna

Olen esikoisesi kanssa pitkälti samoilla linjoilla. :) Ja joltain osin koitan tätä samaa toteuttaa myös kasvatuksessa. Toinen juttu sitten onkin kokonaan, että kuinka hyvin...

Mutta esim. vauvoista/sukupuoliasioista/ lisääntymisestä ollaan puhuttu lasten kanssa aina sitä mukaa, kun kysymyksiä tulee. Ja kahta nuorinta odottaessa niitä kysymyksiä tuli paljon enemmän kuin nyt kun ei ole raskaana. SIltä osin olisi kahden nuorimman kanssakin taas hyvä kaivaa tuo "lisääntymiskirja" :D taas iltalukemistoon. :) Tulee hyviä keskusteluja (meillä siis lapset 1, 3, 6)

Meidän muutot on olleet extempore ja parin kilsan päähän, joten lapsille on kerrottu heti kun ollaan moista päähän saatu.

Josd nyt tästä sais keskustelua alkuun niin kirjoittelen kans lisää.

(nuorimmat huutaa ja tappelee sylissä just)

Heitukka

Meillä tenavat sai tietää vasta viikonlopun lauantaina, kun mies oli kantanut kimpsut ja kampsut autoonsa. Itse olin em. viikonlopun reissussa Rukalla serkkutyttöjen kanssa. Itsellekin järkytys valkeni, kun kotiuduin sunnuntai-iltana kotiin. Mies vastassa ulko-ovella ja oli vielä lähtökahvit keittänyt itselleen...Lapset, onneksi 19 sekä 15 vuotiaat pojat, mutta kyllä olivat tilanteesta ihmeissään. Mies haluaa toteuttaa haaveitaan ja emme kuulu niihin...Nyt kolme viikkoa eletty "uutta"aikaa...

Tuulikki

Samaa mieltä tyttären kanssa, että asioita pitäisi ja voisi jakaa paljon enemmän mitä aikuiset ajattelee. Lapset ovat viisaita ja tarkkoja aistimaan asioita. Pienen ihmisen mielessä salatut ja vaietut asiat voivat vilkkaan mielikuvituksen kera saada aivan omia ulottuvuuksiaan mikäli niitä ei oikeasti kukaan aikuinen selitä ja kerro. Yleensä vielä pahempaan suuntaan ja lapsi saattaa syyllistää itseään. Nykyisin kun puhutaan paljon tunnetaidoista niin miten ne voivat ikinä kehittyä mikäli lapsi joutuu tulkitsemaan keskenään ristiriitaista viestintää ja tulkitsemaan itse tunneilmastojen syitä. Toki totuuden kertomisen voi sitten suodattaa ikätason mukaisella tavalla.

Mimmi

Eroaikeista etenkin kun toinen lähtee yllättäen pitäisi kyllä puhua jo ennen toteuttamista. Niitä jälkiä paikkaillaan monesti piiiiitkiä aikoja jälkikäteen.
Muuttaminen on kyllä myös asia joka vaikuttaa lapseen hyvin paljon. Kyllä aina olis parempi jutella kuin olla juttelematta.

Piipoo

Valkoisia valheita ei käytetä meidän perheessä kuin hammaskeijuissa ja joulupukissa :) Olen muutenkin ajatellut että lapset saavat uskoa näihin niin kauan kuin haluavat enkä totuutta heille itse kerro (8v. tietää jo ettei ole mutta haluaa tietenkin vielä uskoa näihin, 4v. ja 6v. uskovat täysillä). Muuten asioista kerrotaan rehellisesti. Muutto tulossa 3 viikon päästä ja ikinä lasten aikana ei olla muutettu ennen. Puhutaan melkein päivittäin asiasta. Meillä kerrotaan asiat kun ollaan varmoja asioista :) Olen kertonut että koska isillä ei ole töitä ei ole rahaa matkustella ja ostaa kaupasta mitä halutaan nyt. Sukupuoli asioihin vastataan ikätasoisesti ja rehellisesti.

Mutsi

Uskon, että olemalla lapsille avoin ja rehellinen alusta alkaen (tietenkin ikä huomioon ottaen), lapsen kanssa pysyy keskusteluyhteys paremmin. Omilleni olen joutunut kertomaan tosi isoista asioista jo ala-asteikäisinä. Peittely ei auta, lapset vaistoavat kaiken. Keskusteluyhteys on pysynyt tässä teinivaiheessakin aika hyvin.

Sandra Lamppu
Liittynyt10.9.2015

Onpa kiinnostavaa keskustelua! Itselläni ei ole lapsia, mutta toteanpa vain että arvostan hurjasti vanhempia, jotka osaavat ajoittaa isot uutiset oikein ja kertoa asiat oikealla tavalla lapsille. Jännityksellä odotan juuri tällaisia asioita vanhemmuudessa.
Kenties se menee niin, että kyllä vanhempi lapsensa tuntee ja osaa kertoa asiat hänelle sopivasti, vai? Vaikka välillähän sitä vissiin möhlää ja antaa lapselle liian ison palan purtavaksi. Ja välillä osaa tehdä juuri oikein.

Oma blogini: Hyvään päähän
Seuraa minua Facebookissa & Instagramissa.
 

Kupla

Niin. Riippuu niin kovin asiasta ja lapsesta. Ei ole lapsen asia esimerkiksi murehtia perheen taloutta tai vanhempien huonoja välejä. Lapsien ei pitäisi joutua ajattelemaan että olisivat jotenkin päättämässä oman elämänsä suunnasta liian pienenä. Mutta tietenkin "tiedottaminen" on asia erikseen kun taas päätännän tai murheiden asettaminen lapsen harteille.

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

Olen välillä miettinyt samaa! Omalle 10-vuotiaalle on ihan turhaa enää hirveästi sokerikuorruttaa asioita, hän oli jo aika pienenä valitettavan tarkkanäköinen.
Olemme siis isänsä kanssa puhuneet asioista jossain määrin suoraan, mutta joistain asioista todeten että "nämä on sellaisia aika rankkoja juttuja aikuisillekin eikä edes me voida tätä ymmärtää, voidaanko tehdä niin että jutellaan kun olet vähän vanhempi"-tyylisiä kommentteja. Iltapäivälehtien otsikot on varsinkin sellaisia joista joutuu aika usein toteamaan suurinpiirtein noin.

Joulupukkiin ja hammaskeijuun ei olla otettu kantaa, niihin saa uskoa tai "uskoa" niin kauan kuin haluaa. Kyllä koulu ja kaverit varsinkin hoitaa joulupukit, pääsiäispuput ja hammaskeijut.

Oma tyylini olisi tuo sokerikuorrutus, eli vaaraa liian suuresta palasesta ei olisi. Lapset kun eivät vaan ole mitään tyhmiä olentoja, ja ärsyyntyvät tuohon asioiden peittelyyn ihan pienissäkin asioissa. Meillä siis puhutaan asioista suoraan mutta ikätaso huomioon ottaen.

SanKari

Meillä on lapsille kerrottu mm. erosta sitten, kun päätös on syntynyt. Ja lasten kysymyksiin vastattu aina käyttäen kieltä, jota lapsi ymmärtää. Hammaskeijusta ja joulupukista on karu totuus paljastetu viimeistään kolmannella luokalla oleville, jos eivät aiemmin ole itse sitä keksineet.

Lapsuuden perheessäni on uskottu salailuun ja näin meillä on sellainen kummallinen tilanne, jossa oma tyttäreni on esim. vanhempieni sairauksista ja tilanteesta paremmin perillä kuin häntä kaksi vuotta vanhempi pikkusiskoni... Ja kun tämän tajusin, todettiin, että eiköhän ole aika ruveta keskustelemaan asioista myös pikkusiskoni kanssa, jottei hänen tarvitse jäädä pelkoineen yksin. Sen olen tässä vuosien varrella oppinut, että siinä missä liika totuus, myös salailu satuttaa lasta. Kamalinta on, jos aikuisten välisiset keskustelut (vaikka puhelimessa) on lasten kuultavissa eroista, muutoista, sairauksista jne. mutta kukaan ei kerro lapselle suoraan. Tyttäreni siis 13v ja siskoni 15v, jos iällä on väliä.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kaikille kommenteista - mahtavaa, että aihe herätti näin hedelmällistä keskustelua! Mielestäni kommenteissa tiivistyy hyvin se, mitä itsekin olen pitänyt ohjenuorana: puhua lapselle avoimesti hänen elämäänsä vaikuttavista asioista lapsen ikätaso huomioiden sitten, kun asiat ovat varmistuneet. Näin päätösvaltaa raskaista päätöksistä ei vahingossakaan ajaudu lapsen harteille.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Tiia K

Nyt tulee Väyrysmäistä pohdintaa. Eli rehellisyys on toki arvo, josta lähdetään, mutta kyllä maalaisjärki ja muistot omasta lapsuudesta toimivat hyvinä kaikupohjina mitä ja milloin ja miten. Meillä monesti kysymykset lähtee lasten taholta ja pyritään rehellisesti vastaamaan kysymyksiin, mutta joskus on pakko hieman sensuroida, turvallinen lapsuus on hyvä säilyttää ja lapsenmieli niin pitkään kuin mahdollista. Vanhempien vastuulla ja näissä asioissa vanhemmuus monesti punnitaan, onko aikuinen itse lapsen tasolla vai ottaako vahvan vanhemman vastuun ja oivaltaa ihan sisäsyntyisesti mitä kunkin ikäiselle lapselle on sopivaa kertoa. Vaikeimmat kysymykset liittyvät kuolemaan. Kuoleeko kaikki ja tähän on ollut pakko rehellisesti vastata ja asiaan liittyy turvattomuutta ja pelkoja.

Aurinkoista viikkoa <3

Vierailija

Tosi ajankohtanen aihe meidän perheessä ja hyvä kirjoitus, mutta mielestäni kommenteissa mainituissa avoimuudessa ja sitten taas vasta päätöksen tekemisen jälkeen kertomisessa on vaikea ristiriita, joka mietityttää. Suunnittelemme (siis vasta suunnittelemme) muuttoa ulkomailta takaisin Suomeen, mikä tulee olemaan koko lapsuutensa täällä asuneille alakouluikäisille lapsillemme shokki, ja rankkakin elämänmuutos. Olen ajatellut, että asiasta ei puhuta lapsille ennen kuin asia on varmistunut konkreettisesti, mutta kyllä järkytys olisi tosi suuri jos ilmoitus "ulkomaille" muutosta ja kavereiden/koulun jättämisestä jne. tulisi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toisaalta olen tässä huomannut että kun kyseessä on näin iso ja tosi pitkään kestävää suunnittelua ja organisointia vaativa asia, ei asiasta ole edes mahdollista olla täysin puhumatta lasten kuullen. Hankalaa, kun toisaalta lapsia selvästi ahdistaa mahdolliset muutokset ja satunnaiset maininnat asiaan liittyen, ja toisaalta itse kannatan kaikessa avoimuutta ja keskusteluyhteyttä ja sitä että lapset on kärryillä edes sen verran perheen elämästä, että missä maassa sitä jatkossa eletään. Hankalaa...

Kiinnostava aihe joka tapauksessa!

Vierailija

Raha-asiat, siis aikuisten, olen pitänyt pois lapselta. Ei tarvitse tietää, jos tulee vaikka jostain syystä tiukempi paikka.

Mirrimurunen

Mielestäni mahdollista eroa tai muuttoa suunnitellessa lapselle ei tarvi kertoa ennen kuin asia on varma. Jos se ei toteudukaan, niin murehtii suotta jo etukäteen.
Nuo muut listatut asiat on sellaisia, joista voi mielestäni puhua avoimesti lapsellekin.
Mutta jos lapsen taustaan liittyisi joku kauhea salaisuus, esimerkiksi jos hän olisi saanut alkunsa raiskauksesta, tai jos hänen toinen vanhempansa vaikkapa olisi linnassa henkirikoksen vuoksi, niistä en lähtisi lapselle kertomaan, ettei hän vain ala ajatella että hänkin on paha koska vanhempikin on.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram