Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Minulla on todettu luukato. Mummotauti, vaikka olen vasta 39-vuotias.

Sain diagnoosin jo jonkin aikaa sitten ja onhan siinä ollut sulattelemista. Nyt tuntuu, että haluan kirjoittaakin aiheesta jotain.

Tauti tuli ilmi ihan vahingossa. Kävin työterveyslääkärissä valittamassa lihaskipuja. Kun tein jo lähtöä, kokenut lääkäri vilkaisi minua uudestaan ja pysäytti katseensa ranteeseeni. "Onpas sinulla pienet ranteet", hän sanoi. "Oletko ajatellut käydä luuntiheysmittauksessa?"

No en taatusti ole ajatellut, oli ensireaktioni. Minulle kirjoitettiin lähete tutkimukseen, mutta märehdin ajatusta muutaman viikon, sillä en halunnut mennä kuvaukseen. Ajattelin, etten voi muuttaa mitään elämäntavoissani, joten en haluaisi tietää, mikäli minulla olisi jotain. No, menin kuitenkin.

Vielä mittauksessakin kuvittelin että minulle vain kerrotaan, kuinka hyvin kaikki on.

Tupakoitko? En.
Syötkö maitotuotteita? Kyllä.
Syötkö säännöllisesti kalaa? Kyllä.
Harrastatko liikuntaa? Kyllä.
Oletko ylipainoinen? En.
Jne.
Jne.

Jo mittaus romutti kuitenkin harhaluuloni. Tulosten mukaan minulla on luumassaa 30 % vähemmän kuin ikäisilläni keskimäärin.

Tein alkushokissa juuri sen mitä ei pitäisi: surffasin netissä ja luin kauhutarinoita ikäisistäni naisista, jotka olivat yllättäen kaatuessaan murtaneet reisiluunsa ja joutuneet pitkäksi aikaa pyörätuoliin. Jos potee luukatoa, luut paranevat hitaammin, sillä elimistö muodostaa luumassaa hitaammin.

Taisin itkeä tirauttaakin. Hoin itselleni: "Nyt on laskettelut lasketeltu, enää en saa kaatua." Suunnittelin liukuesteiden ostamista ja korkokenkieni tuhoamista. Paras lohduttaja oli Hipu, joka sanoi: "Mutta äiti, ethän sä oo tähänkään mennessä kaatunut, miksi nyt muka alkaisit kaatuilla?"

Diagnoosin saamisesta on tosiaan jo vähän aikaa, enkä enää ajattele sitä päivittäin. Jos ihmisellä täytyy olla jokin krooninen vaiva, olen varmaan onnekas, että se on tämä. Minulla ei ole kipuja, eikä tauti muutekaan häiritse tässä vaiheessa päivittäistä elämää. Vaihdevuosien jälkeen saan todennäköisesti osteoporoosilääkityksen, jolla estetään tilanteen pahentuminen.

Jos tästä diagnoosista jotain hyötyä on, niin se pisti arvoja hieman uuteen järjestykseen. Minulle tarjottiin taas lisävastuuta töissä mutta en ottanut tehtävää vastaan. Ajattelin että nyt kun vielä olen hyvässä kunnossa, haluaisin mieluummin olla enemmän perheeni kanssa kuin panostaa vielä enemmän töihin.

Erikoislääkäri kertoi myöhemmin, että luuntiheyteen vaikuttaa 60 % perimä ja 40 %:iin voi vaikuttaa elämäntavoillaan. Suvussani on monta pientä, hentoa naista ja monilla heistä on todettu tämä sama vaiva.

Ainoa asia, jota olen jäänyt pohtimaan, oli ruokavalioni imetysaikana. Minähän imetin lapsia pitkään, molempia kaksi vuotta. Imetyksen aikana luumassa vähenee mutta sen pitäisi palautua imetyksen loputtua.

Hessun vauvavuoden aikana laihduin rajusti ja kärsin varmaan estrogeenivajeesta, sillä kuukautiseni pysyivät poissa koko sen puoli vuotta, kun täysimetin vauvaa. Minulta lähtivät kaikki 24 raskauskiloa vuoden sisällä samaan aikaan, kun imetin poikaa tiheästi. "Tehodieetin" salaisuus oli yksinkertainen, kiire ruokapöydässä: kun molemmat lapset olivat saaneet syötyä, ei äidillä yleensä ollutkaan enää aikaa syödä, koska piti jo lähteä vaipanvaihtoon, potttahommiin tai nukuttamaan. Lisäkalkkia en imetysaikana syönyt, ei silloin ollut sellaisista neuvolassa puhetta.

Imettävä äiti, miten sinä huolehdit luustosi kunnosta?

-----
I had a surprising diagnosis some time ago:I suffer from osteoporosis. I have 30 % less mass in my bones than an average woman at my age.
I've been thinking about the situation from many viewpoints. I think that one of the crucial reasons for the disease, in addition to my genes, is the fact that I lost a lot of weight quickly after my second pregnancy: altogether 24 kilos in a year. During that time I didn't take any additional calcium. Now I feel that I should have.
If you are breastfeeding, please take care of your bones!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (1)

Vierailija

Syön lisäkalkkia ja reilusti D:tä! Harrastan liikuntaa ja huolehdin omasta ravitsemuksesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram