Kuva: Niina Stolt, Studio Onni.

"Voiko perheen ja työn yhdistää onnistuneesti? Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin kirjoittaja kysyi, haluaisinko kirjoittaa vieraspostauksen ja kertoa parhaat vinkkini, miten yhdistää työ ja perhe niin, että kumpikaan ei kärsi? Kerroin miehelleni aiheesta ja hän tokaisi ”eihän se ole mahdollista”.

Totta, en ole vielä törmännyt yhteenkään naiseen, joka voisi tuulettaa onnistuneensa täydellisesti tässä asiassa. Eikö olekin lohduttavaa? No tämä äiti yrittää nyt kuitenkin kertoa, miten on itse asiasta suoriutunut, ja pyysin myös muutamaa tuttua naisjohtajaa lisäkseni kertomaan omat vinkkinsä.

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen ei ole ollut helppoa. Varsinkaan taantumassa. Ainakin meillä äitiys on näkynyt yrityksen liikevaihdon laskuna, mutta parasta maailmassa on lapsi. Mikään raha ei korvaa sitä onnea. Yrittäjänä sitä on kuitenkin vastuussa yrityksestään ja työntekijöistään. Asiat on siis vaan hoidettava, vaikka aikaa siihen on nykyisin vähemmän.

Teen puolet vähemmän töitä nykyisin  verrattuna aikaan ennen lasta. Olen karsinut lähes kaikki iltamenot, joita oli aiemmin useita viikossa ja viikonloputkin meni usein eri tapahtumissa verkostoituen. Nykyisin en kaipaa edes niihin, perhe on tärkein.

Yksi iso apu on ollut se, että äitini on yrityksessämme töissä ja hoitaa hallintoa. Olemme näin ollen voineet säätää aikatauluja ja hoitoaikoja hänen sekä tietysti mieheni kanssa. Hoidimme pojan 1,5 vuotiaaksi kotona. Sen jälkeen hän meni päiväkotiin aluksi 4 päivää viikossa max 5 tuntia ja nyt hän on siellä max 7 tuntia. Meille se on toiminut hyvin ja hän viihtyy päiväkodissa mainiosti.  Normaalien loma-aikojen lisäksi hän on ollut useamman viikon pois päiväkodista reissujemme johdosta ja ensi kesänäkin hän on 2 kuukautta pois päiväkodista.

Tavoitteeni on rakentaa työasiat sille mallille, että esikoisen mennessä esikouluun pystymme viemään ja hakemaan hänet, eikä hänen tarvitse olla kotona yksin koulupäivien jälkeen. Onneksi yrittäjä pystyy säätämään omat aikataulunsa.

Olen aloittanut sivutoimisena myös suoramyynnin, joka mahdollistaa kivat lisäansiot pienellä työmäärällä ja tulevaisuudessa myös passiivisen tulon muodossa. Moni nuorempi äitituttava on todennut saman ja löytänyt hyvän mahdollisuuden työn sekä perhe-elämän yhteensovittamiseen suoramyynnin avulla. He tekevät keskimäärin 20 tuntia viikossa töitä ja tienaavat 2 500-4 000€ kuussa. Ei huono, sanoisin.

Tavoitteeni on tehdä mahdollisimman vähän itse töitä tulotason kuitenkaan laskematta. Onneksi se on mahdollista yrittäjänä ja hyvien työntekijöiden ansiosta. Kun saa lapset näin keski-iän kynnyksellä, sitä on pystynyt rakentamaan omaa taloutta jo yli 20 vuotta painaen töitä aamusta iltaan. Nyt on aika keskittyä perheeseen.

Tässä kokoamani viiden naisjohtajan vinkit, miten yhdistää työ ja perhe-elämä:

Ole itsellesi armollinen ja hyväksy, että aina ei pysty venymään. Suunnittele aikataulut ja laita kalenteriin pienetkin yksityiskohdat. Meillä on kalenterit synkattu miehen ja äitini kanssa, jolloin voin jakaa esimerkiksi päiväkodista hakuvuorot suoraan kalentereihin. Olemme kaikki kolme hoitaneet lasta vauvasta asti, joten hänellä on yhtä läheiset suhteet meihin kaikkiin. Monissa perheissä lapsi on pääasiassa äidin kanssa ja itse koen tärkeäksi, että on useampi läheinen aikuinen. Se on rikkaus lapsellekin. Opi delegoimaan, anna aikaa itsellesi ja hemmottele itseäsi säännöllisesti. Ole läsnä lapselle, anna huomiota ja hellyyttä.
Äiti Yrittää -bloggari Heidi Ekholm-Talas, yrittäjä Eventgarden ja Kipasu Oy

Mielestäni niinkin arkinen asia kuin kalenterin synkronointi kumppanin kanssa pelastaa monelta tulipalolta. Se estää turhaa olettamista ja henkistä painetta. Silloin kun Miska oli pieni ja olimme kumpikin eri mainostoimistossa töissä, oli pakko sopia ihan viikkokohtaiset aikataulut, jossa kävimme läpi myös sen, että kumpi tekee ruokaa ja kumpi käy ruokakaupassa. Vaikka se ei kovin romanttiselta kuulosta, se toimii. Yksityisyrittäjyys ja oma kotikonttori on myös hyvin tärkeitä asioita minulle jo ihan siksi, että silti kiireistäni huolimatta olen läsnä, kun lapsi tulee koulusta. Varsinkin lapsen ollessa pienempi, sillä oli ihan todella iso merkitys. Jos on yksinhuoltaja tai isovanhemmat asuvat kaukana, on todella tärkeää löytää tukiverkko, jotta kaikki ei kasaannu omille harteille. Mutta kaikista tärkeintä lienee läsnäolo. Kun lapsi tarvitsee huomiosi ja annat sen hänelle pitkän hoito- tai koulupäivän jälkeen, on koko loppuilta rauhallisempi. Välillä kaikille tulee tiukkoja paikkoja, mutta suunnittelu etukäteen helpottaa valtavasti. Vaikkapa vain lapsen vaatteiden valinta edellisenä iltana valmiiksi. Pieniä juttuja, joista on iso apu.
Anne Kukkohovi, yrittäjä Supermood Oy 

Joskus vaan pitää tunnustaa, että nyt vähän kärsii joku osuus. Tämä on ok, jos se ei kestä liian kauan. Yhdistäminen onnistuu parhaiten, kun oppii sanomaan ei myös kivoille asioille ja muistaa huolehtia itsestään. Se tosin tuppaa usein unohtumaan, kun huolehtii työstä ja perheestä.
Anna-Kaisa Auvinen, Finatex ry toimitusjohtaja

Valitse viisaasti puoliso ja ryhdy yrittäjäksi. Saat itse määrätä aikataulut, olet vain itsellesi tilivelvollinen.
Susanna Rantanen, yrittäjä Heebo Oy ja Emine Oy

Ensiksi en haikaile perheen luokse, kun olen töissä, enkä haikaile töihin, kun olen perheeni kanssa. Nautin täysin rinnoin työn tekemisestä. Se on minulle tärkeä asia ja haluan, että lapset myös näkevät sen. Toiseksi tukiverkosto on tärkeä. Me olemme onnekkaita, että meillä on molemmat isovanhemmat lähellä ja viimeisimmällä Amerikan reissulla myös nanny mukana. Kolmanneksi, varallisuuden kasvattamisen aloittaminen ennen perheen perustamista on ollut merkittävä asia kahden yrittäjän elämässä. Varallisuuden kasvattaminen ei ole helppoa ja se tuo mukanaan omat haasteensa, mutta se vie asioita kuitenkin eteenpäin ja tulevaisuudessa asiat voivat olla paremmin.
Terhi Majasalmi, yrittäjä Vauras Nainen"

------
Postauksen kirjoittaja, Äiti Yrittää -bloggari Heidi Ekholm-Talas on helsinkiläinen 40-vuotias taaperon äiti, vaimo, sarjayrittäjä, eläinsuojelija, järjestöaktiivi ja kunnallispoliitikko. Hän odottaa toista lasta syntyväksi kesällä.

Äiti Yrittää -blogi on ehdolla kesän kuumimmaksi blogiksi Blogiringin kilpailussa Lifestyle-kategoriassa. Äänestä ja voit voittaa Arabian kattauksen!

Tämä on ensimmäinen postaus Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin uudessa vierailija-postausten sarjassa, jossa äiti-bloggarit kertovat parhaat vinkkinsä miten yhdistää työ ja perhe niin, että kumpikaan ei kärsi.  Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieraani? Ota yhteyttä: uraaidin.ruuhkavuodet(at)gmail.com

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (50)

Näitä kommentteja ja muiden kokemuksia luettuani alkaa tuntua, että meille itse asiassa pitäisi työn ja perheen yhteensovittaminen olla ihan helppoa, kun lapsia on vain kaksi ja molemmat jo "helppoja" koululaisia. Kun vain osaisi töissä sanoa ei...

Hyviä ajatuksia, Taina! On totta - ja suorastaan hassua - että yleensä työn ja perheen yhteensovittamista pohdiskelevat enimmäkseen vain naiset keskenään. Täytyypä etsiä, josko löytyisi myös joku mies vierailijaksi tähän sarjaan...

Itse en (vielä) ole äiti, mutta kyllä minua aina ihmetyttää miten valtavasti meistä naisista löytyy energiaa!

Hei ja kiitos kommentistasi! Vastaan tässä omasta puolestani, Heidi varmaan kertoo oman näkemyksensä heti kun ehtii.
Tämän blogin nimessä on ura, koska työ on minulle tärkeä asia. Olen onnellinen että minun on mahdollista tehdä kiinnostavaa, haastavaa työtä, jossa voin hyödyntää lahjojani, kasvaa ja kehittyä. En usko että kukaan, joka suhtautuu työhönsä intohimoisesti, tekee töitä ensisijaisesti rahan takia.
Samoin kuin työ myös perhe on minulle tärkeä. Lisäksi haluan pitää huolta itsestäni ja harrastaa. Tämä kaikki yhdessä luo tilanteen, jossa on paljon tekemistä ja vähän aikaa. Sen takia blogini nimi on ruuhkavuodet.
Uskon että on mahdollista hoitaa tämä palapeli niin, että perhe tai työ ei kärsi ja siksi pyysin vierailevia bloggareita jakamaan aiheesta vinkkejään.
Olen varma että näistä vinkeistä hyötyy jokainen perheellinen, oli millaisessa työssä tahansa - vai miten näet asian?

Hyviä vinkkejä kyllä! Jotenkin osan ihmisten jutuista jäi tossa kuva, että vain varallisuus on tärkeää ja tavoiteltavaa. Itse koen, että suhteellisen perus työssä ja perus palkalla kaksi aikuista voi myös olla onnellisia. Mielummin itse vietän aikaa lasteni kanssa kun teen uraa paineen alla ja tienaan sikana. Yksi elämä elettävänä ja korttitalo voi romahtaa sekunnissa nuoremmallakin.

Tuo on ihan totta, mutta jokainen päättää myös omasta elintasostaan. Olen itse tinkinyt ihan kaikesta tuon lyhennetyn työviikon vuoksi, esimerkiksi vaatteita en ole vuosiin ostanut itselleni uutena ja ruoatkin haen sieltä missä edullisinta, töihin kuljetan pyörällä molemmat ympäri vuoden jne. Ja etätyö tietystikään ei ole kaikilla aloilla mahdollista. Meillä töissä pidetään palaverit paikanpäälläkin nykyään kuulokkeet päässä, joten kotonaoleminen ei niin haittaa.

Olet aivan oikeassa ja jokainen perhe toki pystyy itse parhaiten tekemään omat ratkaisunsa. Meillä menee asumiskuluihin & ruokaan n. 40 % käteenjäävistä tuloista, ja ruoat ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan. Mikäli olet seurannut blogiani pidempään olet varmaan huomannut että suosimme käytettyjä vaatteita (kannattaa esim. katsoa P333-tunnisteella merkityt tekstit).

Hmm, mäkin toivoisin postausta sellaisesta perheestä, jossa ei ole vanhempien ulkopuolista lastenhoitoapua vaan kaikki jaetaan äidin ja isän kesken, ja lapsia on useampi. En ole luonteeltani kenenkään vaikeuksien vähättelijä, mutta vakiomummo ja yksi lapsi -combo on kyllä mun kriteereillä aika helppo case, ettei tästä kyllä mun arkeen (molemmilla vanhemmilla vaativa asiantuntijatyö, minä päällikkö, kolme lasta, joista kaksi pieniä) helpotusvinkkejä saanut.

Minun on ihan pakko esittää kysymys, jota olen pohtinut pitkään ja joka nousi jälleen esille lukiessani tätä Heidin erinomaista postausta: miten on mahdollista tehdä yrittäjänä mahdollisimman vähän itse töitä tulotason kuitenkaan laskematta?
Itse tunnen monta pienyrittäjää, jotka erityisesti nyt taantumassa ovat kaipailleet takaisin palkkatöihin. He sanovat että ajat ovat kovat, sillä yrittäjä on päin vastoin aina töissä, koska saadakseen käteen euron on tienattava kaksi euroa. Erityisesti näinä taloudellisesti haastavina aikoina monella alalla on kuulemma ostajan markkinat: toimeksiantajat sanelevat hintatason.
Onko juuri tuo suoramyynti se suuri salaisuus, joka mahdollistaa sinulle lisäansiot pienellä työmäärällä, vai mikä?
Itseänikin yrittäjyys voisi periaatteessa kiehtoa, mutta meillä on vielä iso asuntolaina, jonka vuoksi minun on pakko tuoda joka kuukausi kotiin tietty, aika iso summa korkoihin ja lyhennyksiin. Pelkällä mieheni palkalla emme selviytyisi lainasta.
Kiitos, jos voit valottaa menestyksesi salaisuuksia vielä tarkemmin!

Tämä on tosi mielenkiintoinen postaussarja ja innolla odotan jatkoa. Mietin myös, pitäisikö minunkin kirjoittaa vieraspostaus aiheesta. Mutta kun koen, että minulla on ollut elämänvaiheita, etten ole kovin onnistuneesti yhdistänyt työtä ja perhettä. Mutta tosi monista erilaisista arkea helpottavista ratkaisuista on käytännön kokemusta, ruokakassien tilaamisesta miehen etätyöhön ja mun osittaisesta hoitovapaasta yrittäjyyteen. Ruokalistan suunnittelusta oman mielenhallinnan (kiireen tunteen vähentäminen) tekniikoihin. Meillä ei ole ollut käytettävissä isovanhempien tai muidenkaan sukulaisten apua ja se on varmaan ollut iso asia, mikä on tehnyt arjesta välillä hyvinkin haastavaa. Kuten myös pienempänä paljon sairastellut esikoinen.

Kiitos Tiia :) Heli onhan tuossa jo monta asiaa, joista voi olla apua muille. Kiinnostavaa on varsinkin kuulla arkea helpottavista ratkaisuista jos ei ole isovanhempia ja muita auttamassa. ilman äitiäni olisimme olleet kyllä aika pulassa ja olisimme edelleen. Minulta saa kysyä tässä keskustelussa jos joku askarruttaa mieltä tai haluaa jostain yksittäisestä asiasta lisätietoa aiheeseen liittyen.

Samoin, onnea jatkossakin! Kommenttini koskikin yhteisesti kaikkia ylläolevia äitejä ja yrittäjiä (pätkä lainattu Terhi Majasalmelta:" Toiseksi tukiverkosto on tärkeä. Me olemme onnekkaita, että meillä on molemmat isovanhemmat lähellä ja viimeisimmällä Amerikan reissulla myös nanny mukana").

Samaa mielrä, tuo kalentereiden synkkaus on ihan ehdoton juttu. Meillä isä joustaa paljon, vie lapset aamuisin, hakee iltapäivisin ja hoitaa päivällisen. Jäämme vuorotellen kotiin hoitamaan kipeitä lapsia.
Olet aivan oikeassa siinä, että kukaan ei ole korvaamaton - ainakaan töissä.

Ilmeisesti tosi monessa perheessä työajat rytmitetään juurikin niin, että toinen lähtee aikaisemmin ja hakee sitten aikaisemmin iltapäivällä lapset.
Minäkin arvostan etätyömahdollisuutta tosi paljon. Olisi kivaa myös tehdä tuota lyhennettyä työviikkoa, mutta se ei tällä hetkellä ole mahdollista.
Lapset kyllä laittavat arvot tärkeysjärjestykseen. Vaan jonkun on myös asuntolainat maksettava, siksi käytännössä en itse voisi tosissani harkita esim. järjestötyötä.

Kiitos kommentistasi Kupla. Harmi, jos odotuksesi eivät ylittyneet. Itselleni suurin anti tässä kirjoituksessa oli näkökulmien monipuolisuus: Heidi on mm.aloittanut sivutoimisena suoramyynnin, joka kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, Anne korostaa kalenterin synkronoinnin tärkeyttä jopa ihan pienissä, arkisissa asioissa, Anna-Kaisa muistuttaa omien rajojen vetämisen tärkeydestä, Susanna puolison merkityksestä, Terhi siitä että on tärkeää olla henkisesti läsnä siellä, missä kulloinkin on.
Millaisia vinkkejä sinä sitten jäit kaipaamaan? Olisi hienoa kuulla odotuksistasi tarkemmin sarjan jatkon kannalta.

Etätyö on kyllä hyvä mahdollisuus saada pakolliset asiat hoidettua lasten sairastaessa. Sitä mahdollisuutta omat työntekijämmekin ovat hyödyntäneet. Kun kyse on pienyrityksestä on resurssit kovin rajalliset ja joustoa pyritään tarjoamaan puolin ja toisin.

Kiitos palautteesta. Haluaisin korjata, meillä ei ole ollut erillistä hoitajaa, vaan olemme jakaneet lapsen hoidon mieheni ja äitini kanssa hänen ollessa pieni. Minä toki olen kantanut päävastuun hoitamisesta, mutta välillä on ollut pakko hoitaa myös yrityksen asioita. Arvostan panostasi suurperheen äitinä, kaikkea hyvää teille :)

Kalentereiden synkkaus ja luotettavat työkaverit ne pelastavat niissäkin perheissä, joissa ei olla yrittäjiä, mutta vastuussa omasta työstä toisen palveluksessa. Tämän vuoden puolella lapset ovat sairastaneet enemmän kuin koskaan. On ollut vesirokkoa, flunssaa ja nyt podetaan vatsatautia. Isä on ollut kotona hoitamassa enemmän kuin äiti, mutta nyt on äidin oltava, vaikka äidillä onkin superkiire ja sata hommaa töissä, deadlinet paukkuvat, eikä poissa voisi olla, kun on tärkeitä kokouksia.

Vaan niin sitä voi olla, kun äidin syli kotona on nyt se kaikista tärkein tehtävä. Sähköposteja sinne ja tänne, työkaverit ottavat koppeja. Töitä toki joutuu tekemään kotonakin, mutta kukaan ei ole korvaamaton. Asiat järjestyvät, kun ne laitetaan järjestymään.

Tsemppiä kaikille tässä pelissä tasapainoileville!

Juu haasteita on varmasti kaikissa perheissä työnteon muodosta riippumatta. Lasten sairastelut ovat tosiaan haaste sekä työntekijöille, että työnantajille. Itselläni asia tietysti näkyy pitkälti myynnissä, jolla pitäisi maksaa myös työntekijöiden palkat. Pääasiassa minä olen hoitanut lapsen hänen sairastaessaan ja tärkeintä on tietenkin pienen vointi. Tsemppiä kaikille ruuhkavuosia viettäville :)

En nyt osaa sanoa, olenko uraäiti vai en kun tässä. Jo kolmas vauva sylissä. Joka tapauksessa olin reilusti kolmekymppinen ensimmäisen syntyessä ja olen käynyt jokaisessa välissä töissä puolentoista vuoden setin, viimeisimpänä olin projektipäällikkönä. Joka tapauksessa, mulle on kalenterin synkronoimisen lisäksi auttanut paljon mieheni joustavuus eli toinen vie ja toinen hakee hoidosta (mun työpäiväni alkoivat siinä kuuden ja seitsemän välissä) esimerkiksi noissa päivähoitoasioissa ja se vaatii toki työnantajaltaan joustoa. Pitää yrittää päättää mitkä asiat on niitä, joista voi mennä matalimman kautta ja missä asioissa haluaa panostaa. Mun työnantajani on siitä hyvä, että saa tarvittaessa etäpäivää jne. mutta kyllähän sen näkee, että kollegat on kaikki edenneet ja saaneet palkankorotuksensa kun itse junnaa aina vaan paikallaan. Niin ja yks tärkeä asia on se, että olen tehnyt lyhennettyä työviikkoa, 3-4 päivää viikossa. Sillä oon antanut itselleni anteeksi lasteni hoitoonviemisen niin pienenä. Hyvät tukiverkostot lähellä on myös tärkeät, se monilta puuttuu. Joka tapauksessa äitiys on muuttanut mua tosi paljon. Ura ei tunnu ollenkaan samalla tavalla tärkeältä ja mietin alankin vaihtoa. Järjestötyö ja vapaaehtoistyö, jota tein ennen lapsia paljon ja joka on jäänyt nyt, on myös alkanut taas kiinnostaa.

Täytyy sanoa, että odotin enemmän kuin sain lukiessani, sillä eihän tuossa ole oikeastaan kyse äitiyden ja uran yhdistämisessä mitään ihmeellistä, kun on paraati muita ihmisiä auttamassa jopa ihan nannyja myöten. Pikemminkin pitäisi kysyä kuka EI kykenisi maailmaa mullistaviin tekoihin tuollaisella aikuisarmeijalla? Nimimerkillä kahdeksan lapsen äiti ja yrittäjä, joka on miehensä kans ainoat tukiverkot toisilleen.

Hyvä postaussarja! Meillä oli kyllä aikamoista hulabaloota silloin kun lapset olivat pieniä. Ei ole ollut mummoista apua ja pienimmillään kolme alle nelivuotiasta. Kyllä siinä aikamoisessa kaaoksessa elettiin ja yritettiin vaan selvitä ja selviydyttiinkin, lopuksi. Sitten helpotti kun kaikki olivat jo koulussa eli ei tarvinnut enää sompailla hoitopaikan ja työpaikan väliä tukka putkella...

On kyllä hyvä postaussarja! Mielelläni kuulen lisää näitä vinkkejä kun haaveissa on sekä lapset että yrittäjyys :)

Kolme alle nelivuotiasta ilman apuja kuulostaa tosiaan tiukalta putkelta. Mahtavaa, että nyt helpottaa. Loppujen lopuksi haastavatkin tilanteet saa järjestymään jollain ihmeen keinolla ja apua kannattaa pyytää ystäviltäkin.

Se on juurikin näin. Naiset saisivat olla avarakatseisempia eri valinnoille ja tilanteille. Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa asioita niin, että kaikki menee hyvin. Juuri tämän takia en lue vauvapalstojen keskusteluja, koska siellä puretaan omaa pahaaoloa aika rumastikin. Rakentava keskustelu on hyvästä ja jos joku askarruttaa mieltä kannattaa aina kysyä tarkemmin, koska taustalla voi olla sata erilaista asiaa vaikuttamassa.

Mielenkiintoista lukea näitä. Tätä elämää voi elää niin monella tavalla. Toisille riittää lapset ja perhe, työ saattaa monelle olla pelkkä välttämätön paha, ja toisaalta se voi olla sydämenasia, jopa elämän ykkönen. Naiset ovat kovia tuomitsemaan toisiaan (en ole havainnut, että miehet tekisivät tätä samassa määrin). Toisten kadehtiminen aiheuttaa eniten mielipahaa sille, joka kadehtii. No, ehkä vähän aiheen vierestä, mutta tällaisia ajatuksia syntyi mulla, kun luin tämän keskustelun.:)

Onneksi on olemassa henkivakuutuksia ja hyviä sairauskuluvakuutuksia. Henkilökohtainen talous on aina helpommin hallittavissa yllättävissä tilanteissa, kuin yrityksen. Yrityksessä puhutaan kuitenkin moninkertaisista summista, jotka voivat olla kiinni ainoastaan yrittäjän omasta työpanoksesta. Isoissa yrityksissä tilanne toki toinen.

Juuri tästä syystä, että olen viimeisen kahden vuoden aikana joutunut tilanteeseen, jossa ei ole ollut mahdollista nostaa juurikaan palkkaa olen löytänyt suoramyynnistä loistavan tavan tienata vähällä työmäärällä lisätuloja ja passiivisen tulon määrä kasvaa kuukausittain. Parin vuoden päästä se on jo merkittävällä tasolla. Lisäksi tienaan useista eri luottamustehtävistä myös. Ennen äitiyttä meillä oli takana ainoastaan voitollisia vuosia yrityksessä ja koska jätimme pääosan voitoista yritykseen olemme selvineet myös taantumasta, muutamasta tappiollisesta vuodesta ja oman työpanoksen pienenemisestä kuivin jaloin ja yritys kuuluu edelleen hyvään luottoluokitukseen. Meillä vasta iso asuntolaina onkin, mutta itse uskon siihen, että yrittäjä keksii aina keinot selvitä :) Lisäksi sijoitusvarallisuuden kartuttaminen koko eliniän ajan on ollut hyvä turva. Ostin ensimmäiset osakkeet ala-asteikäisenä ja itseasiassa ne ovat vieläkin osakesalkussani ja tuottavat vuosittain osinkoa. Pienilläkin sijoituksilla säännöllisesti voi kerätä hyvää sijoitusvarallisuutta pitkällä aikavälillä.

Vielä lisäys, että pelkän yritystoiminnankin osalta on mahdollista tienata hyvin ja tehdä vähän töitä tuntimääräisesti. Riippuu toimialasta ja skaalautuvuudesta. Yksinyrittäjänä se ei palvelualallla ole juurikaan mahdollista, mutta työnantajayrittäjänä on. Tosin henkisesti yrittäjä on melkein aina töissä, mutta tuntimääriä voi hyvinkin säädellä.

Anonyymi

Kyllä mä ymmärrän sen, että yrittäjän tilanne on erilainen (siksi en olekaan yrittäjä vaikka vanhempani olivat...) mutta se epävakaus ei kuitenkaan riipu lapsista/perheestä vaan voi aiheutua muustakin (oma tai puolison sairastuminen, puolison kuolema), jossa tuo sama huolin palkoista toteutuu. Tosin lapset/perhe ei ole force majeure tai muutoinkaan sellainen peruste, että yrittäjä saisi vaikka riskivakuutusta sen varalle.

Wandis

Tuo onkin hyvä ajatus ja varmasti löytyy kuvaukseesi sopiva perhe. Vaikka meidän tapaus kuulostaa helpolta sanoisin, että haastavinta tässä on vastuu työntekijöiden palkoista, kun itse on lapsen kanssa pääasiassa kotona. Stressitaso on ollut aika korkea, koska kiinteät kulut ovat yrityksessä suuret ja myynti ollut pitkälti minun vastuulla sekä taantuma on vaikuttanut markkinointiviestinnän panostuksiin radikaalisti. Uskon, että tilanteen ymmärtää vain toinen yrittäjä, joka on taloudellisesti vastuussa isoista kuukausikuluista ja muiden ihmisten palkoista. Onneksi tämä vuosi näyttää paljon paremmalta ja voin suht rauhallisin mielin keskittyä loppuraskauteen.

Olet aivan oikeassa, onnellisuus ei todellakaan ole varallisuudesta kiinni. Yrittäjänä sitä on vain tilanteessa, että kun on rakentanut tietyn kokoisen liiketoiminnan ja sitä kautta kiinteät kulut sekä ottanut vastuun ihmisten työpaikoista ei sitä noin vain päätetä, että nyt voi pärjätä vähemmälläkin. Siksi kannattaakin miettiä tarkaan kannattaako pysyä yksinyrittäjänä vai lähteä kasvamaan ja palkkaamaan. Lisäksi sitä usein yritystoiminnan kasvaessa myös hankkii omaa varallisuutta ja sitä kautta myös vastuita sekä mahdollisesti ison asuntolainan. Itselleni rakentamamme koti on tärkeä paikka ja olen valmis sen eteen venymään. Pakkohan se on myöntää, että tykkään nauttia elämästä ja käyttää rahaa matkusteluun ja elämän pieniin nautintoihin. Kun kantaa yrittäjyysriskiä sitä kaipaa vastapainoa sille.

Hei Wandabe, minä olen valmistelemassa tähän samaan sarjaan vieraspostausta juuri tuosta kaipaamastasi näkökulmasta. :-)

Kiitos myös jo tässä Uraäidille kutsusta osallistua ja kaikille tähänastisille osallistujille mielenkiintoisesta keskustelusta.

Kommenttia en todellakaan pahalla tarkoittanut, toivottavasti ette niin käsittäneet. Pidän teitä hienoina esimerkkeinä kun jaksatte perheellisenä uraa luoda :)

Toivon vaan, että ihmiset ei pidä sitä välttämättä tavoiteltavana, että ura ja raha on tärkeää vaan myös perus duunarinakin voi olla onnellinen.

Lähipiirissä olen nähnyt, että kun vanhemmat tekee uraa (jos siis molemmat) niin lapset siinä hieman kärsii, joustaa. Lapsuus on niin lyhyt ja meidän kaikkien terveys niin arvokasta.

Heidi:

Se on totta, että jos oikeasti on itse rakentanut jotain suurta ja sen eteen tekee työtä enemmän kun 8h/päivä on siitä saatava (toivottavaa saada) jotain palkinnoksi: matkat, omakotitalo tms. :)

Täällä mies myös yrittäjä, mutta onneksi työ ei vie ihan kamalasti lapsilta ja lomaa ja vaapata on.

Kiitos kommenteistasi, en minä ainakaan ottanut sitä pahalla! Jäin vain itsekin pohtimaan käsitteen "ura" yhteyttä käsitteeseen "raha". Omasta mielestäni ne eivät välttämättä aina kuulu yhteen, koska uraa luodaan usein intohimosta työhön ja raha on siinä sitten ikään kuin sivutuote.
Omasta mielestäni olisi kyllä tavoiteltavaa, että mahdollisimman moni olisi innostunut työstään ja suhtautuisi työhönsä intohimolla. Sellainen asenne auttaa jaksamaan ja tekee mahdolliseksi nauttia työnteosta, mikä on tärkeää nykymaailmassa, jossa töissä on oltava yhä vanhemmaksi.
Sen sijaan jos ihminen käy töissä vain rahan takia, ei välttämättä työelämässä jaksa kovin pitkään. Jos raha tai asema ovat pääsyy työntekoon, ei työssä viihdy yhtä hyvin kuin jos on aidosti innostunut työstään.
Jos vanhemmat tekevät uraa, on mahdollista että lapset joutuvat joustamaan. Mutta sama se on minkä tahansa intohimon kanssa: jos joku harrastaa intohimoisesti vaikkapa urheilua, syventyy intohimoisesti postimerkkeilyyn tai ahmii innolla kirjoja, tuo intohimo voi toisinaan ajaa muiden asioiden edelle, myös muiden perheenjäsenten.
Vastuullinen vanhempi pyrkii sovittamaan kaikki omat juttunsa perhe-elämään niin, etteivät läheiset jää jatkuvasti kakkossijalle - oli se oma juttu, intohimon kohde, sitten mikä tahansa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram