Pysähdytkö koskaan miettimään, mitkä ovat omat arvosi? Mitä ovat asiat, joista et haluaisi luopua, jotka laitat etusijalle? Entä mistä haaveilet?

Kuuntelin Periscope-nettipalvelussa tänään kirjailija Katri Mannisen ajatuksia herättävän videon. Siinä Katri kehotti pysähtymään ja miettimään omia arvoja ja sitä, vastaako toiminta arvoja. Minä tein heti työtä käskettyä.

Arvot on jotenkin vaikea käsite, joka kalskahtaa juhlavalta. Sen sijaan asiat, joista ei haluaisi luopua, on helpommin ymmärrettävä lähestymistapa.

Minä kuvittelin mitä tekisin, jos voittaisin lotossa. Sehän on helppo tapa paljastaa, mitä asioita arvostan.

Ensimmäiseksi jäisin pois palkkatyöstä ja ryhtyisin yrittäjäksi. Haluaisin olla aamulla kotona, kun lapset lähtevät kouluun ja mielellään taas iltapäivällä, kun he palaavat. Siinä välissä tekisin asiantuntijatöitäni omassa aikataulussani,  samoilisin välillä koiran kanssa metsässä ja ehtisin kenties päivän aikana käydä myös kuntosalilla ja/tai joogassa.

Yrittäjänä olisi mahtavinta olla, jos ei tarvitsisi tehdä töitä rahan takia. Tekisi vain sen verran töitä kuin huvittaa, silloin kun huvittaa. Tähän tietenkin tarvittaisiin lottovoitto ja jokin muu merkittävä taloudellinen puskuri pohjalle... 

Työkseni tekisin todennäköisesti oman alani lyhyitä projekteja: tekstejä, esityksiä, nettituotantoja, suunnitelmia, koulutuksia... Voisin myös opiskella vaikka eräoppaaksi Lapissa.

Lisäksi tietenkin haluaisin matkustella paljon. Lapset oikeastaan voisivat olla kotiopetuksessa vuosittain loka-maaliskuun, jolloin voisimme asua Aasiassa tai vaikka Kaliforniassa... (En tosin tiedä, missä koira silloin olisi.)

Millaisia arvoja tämä ajatusleikki paljastaa? Mitkä asiat minulle ovat tärkeitä? Kiteyttäisin ne seuraavasti:

  • Perhe
  • Hyvinvointi
  • Itsenäisyys
  • Luonto
  • Uudet kokemukset ja elämykset

Entä olenko uskollinen itselleni - elänkö arvojeni mukaan? 

Viime viikkoina uudessa työssä olen kyllä löytänyt itseni asettamasta perheen etusijalle monessa pienessä työarjen päätöksessä. Olen iloinen, että se on onnistunut. Siinä mielessä uusi työpaikka vaikuttaisi olevan oikea ratkaisu.

Hektisestä elämästä huolimatta olen kymmenen viime vuoden ajan onnistunut pitämään huolta hyvinvoinnistani: liikkumaan säännöllisesti ja syömään tasapainoisesti. Se on pienoinen ihme mutta mahdollista, kun asian pitää mielessä.


Olen hakeutunut ja ajautunut viime vuosina hyvin itsenäisiin työtehtäviin. Haluan luoda oman päivittäisen tehtävälistani ja johtaa itseäni. En kestä sitä, että joku sanelisi mitä ja miten minun olisi työtäni hoidettava ja kyyläisi olan takana.

Yritystä en ole perustanut - siihen on syynä muhkea asuntolainamme, jonka lyhentämisestä merkittävä osa on minun vastuullani. Jos pitää kuukausittain tuoda tietty, kohtuullisen suuri rahamäärä yhteiseen kassaan ja kun on alaikäisiä lapsia, ei itselleni ainakaan ole mahdollista heittäytyä epävarmaan yrittäjyyteen.

Kosketus luontoon on tiivistynyt entisestään koiranpentumme ansiosta. Olen niin iloinen, että sen ansiosta saan joka päivä annoksen metsän taikaa...

Viime aikoina olen matkustellut aika paljon, vaikka ulkomaille emme olekaan muuttamassa. Tänä vuonna olen työmatkojen lisäksi käynyt Lontoossa, Tukholmassa, Viron kiertomatkalla ja Budapestissa.

Ensi vuodelle haaveilen ensisijaisesti automatkoista, jotta voimme ottaa koiran mukaan: haluaisin pääsiäislomalla Lappiin ja kesälomalla olen luvannut viedä lapset Tanskan Legolandiin. Toivottavasti jossain välissä pääsemme karkaamaan miehen kanssa taas kahdenkeskiselle viikonloppumatkallekin...


Pohdin jonkin aikaa tämän kirjoituksen julkaisua, sillä tavallaan nuo arvoni vaikuttavat aika tyhjänpäiväiseltä omaan napaan tuijottelulta. Toki pyrin hoitamaan oman osani ympäristön ja yhteiskunnan hyväksi: kierrätän ja suosin käytettyä, teen vapaaehtoistyötä ja avustan hyväntekeväisyysorganisaatiota. Mutta jos kysytään, mitä en jättäisi pois, eivät nämä asiat valitettavasti yllä ihan arvojen tasolle elämässäni, niin itsekeskeinen minä olen.

Tällainen arvopohdinta tuntui uuden viikon alkajaisiksi oikein avartavalta. Mitkä ovat sinun arvosi ja elätkö niiden mukaan?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (3)

Inkeri

Minulle tärkeintä ovat lapseni (28 ja 29) ja Fiona 7 vuotias ihanuus. Elämäni olisi tyhjää ilman heitä. Heidän vuoksi syytä elää. Elämäni varrella pettynyt pahasti. Kaikkeen, moneen. Ja, jos voittaisin lotossa pääpotin niin ensimmäisenä ajattelen heitä . Tulisi hyvä olo kun tiedän että heidän tulevaisuus turvattu, rahallisesti. Köyhyys ei ketään naurata. Ja "pakottaisin" heidät mukaani, katsomaan muutakin kuin Suomea. Ja itselleni tahtoisin mielenrauhaa, onhan kaikkia syvällisiä rentoutumismuotoja. En tahdo mitään turhaa "tilpehööriä", tavaraa. Korostan vielä, hyvä olo meillä <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram