Marraskuu on monelle vaikeaa aikaa. Itse pysähdyin äsken hämmästelemään, kuinka pitkältä kuukausi tuntui ja toisaalta kuinka nopeasti aika on kulunut. Tajusin, että tänä vuonna olen käyttänyt tietoisesti muutamia selviytymiskeinoja, jotka ovat antaneet energiaa tähän valottomaan, ankeaan aikaan.

1. Hemmottelu
Viime aikoina olen yrittänyt olla itselleni lempeä. Olemme perheen kanssa herkutelleet monin tavoin, esimerkiksi leipomalla: olemme tehneet jo monta satsia pipareita ja syöneet ne kaikki saman tien. (Piparit maistuvat mielestäni parhailta ennen joulua, eikä niinkään enää joulunpyhinä.)
Olen myös hoitanut itseäni - käynyt kampaajalla ja ripsien kestotaivutuksessa. Kun valo vähenee ja mieliala laskee herkästi, kannattaa etsiä asioita, joista tulee hyvä mieli.

2. Ulkoilu
12 vuotta sitten, kun odotin esikoistani, äitiysneuvolan terveydenhoitaja tolkutti joka neuvolakäynnillä ulkoilun tärkeydestä. Oli vaiva mikä tahansa hän jaksoi tiedustella, ulkoilenko joka päivä.
Välillä tuo liturgia oikein ärsytti, mutta tänä syksynä olen joutunut myöntämään, että hän oli oikeassa. Koiranpentu on pakottanut minut ulos säässä kuin säässä, eikä happihyppelyn jälkeen ole koskaan harmittanut. 
Tein tämän postauksen kuvitukseksi kollaasin Instagramissa marraskuussa julkaisemistani kuvista ja ihan hämmästyin, niin kauniita ne mielestäni olivat. Suomen luonto voi koskettaa jopa vuoden rumimpaan aikaan, jos vain vääntäytyy ulos sitä ihailemaan. Osallistun kuvakollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteeseen.

3. (Avanto)uiminen. 
Kun vedet viilenivät, alkoi taas oma uintikauteni lokakuussa.

Kylmään järveen pulahtaminen on aina yhtä kauheaa ja ihanaa. Kauheaa silloin, kun kävelee uikkareissa parin asteen lämpötilassa, tihkusateessa, laiturilla ja kun upottaa jalkansa hyiseen veteen. Ihanaa sitten, kun on uinut pari vetoa ja erityisesti silloin, kun nousee järvestä ja veri kiertää suonissa kuohumalla!

Pysyin koko viime talven harvinaisen terveenä ja olen varma, että kylmissä vesissä uiminen oli siihen syy!

Miltä sinusta marraskuu tuntui? Ahdistaako pimeys, vai jatkuuko elämäsi tavalliseen tapaan vähenevästä valosta huolimatta?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Lady of The Mess
1/12 | 

Onneksi marraskuuhun sentään löytyi niitä valontuojia - niin sinulla kuin minullakin. Ja hei - kukas se joskus kommentoi, että omaa tynkäripset? Ei nuo ole tynkää nähneetkään;)

Hyvää joulunalusaikaa sinulle!

Hannele Toivon Vintiltä
2/12 | 

Marraskuun voikin ihan suosiolla vaihtaa Hemmottelukuukaudeksi. Taidan kirjoittaa ensi vuoden kalenteriin marraskuun toisin. Kiitos.

Taina / Mansikkatilan mailla
3/12 | 

Olen niin samaa mieltä tuosta ulkoilusta, mutta itselläni se jäi loppukuusta ihan nolliin, ja sen kyllä huomaa omassa mielia-alassa ja jaksamisessa! Nyt yritän ryhdistäytyä, enkä odottele tammikuuta tässä asiassa!:)

Nostan sulle hattua tuosta avantouinnista. Musta ei taitaisi olla siihen, vaikka kuinka tiedän sen hyvät vaikutukset...;D

Kirsi/Raitoja
6/12 | 

kiitos hyvistä vinkeistä. Ulkoilu piristää kummasti, tosin itsellä kynnys lähteä huonolla kelillä lenkille on korkealla. Tosin olen huomannut, että liikunta missä tahansa muodossa auttaa jaksamaan kummasti ja helpottaa hiukan tämän harmauden keskellä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat