Minun kesääni kuuluvat joskus pitkätkin yksinolojaksot, koska muulla perheellä on kesälomaa 10 viikkoa ja minulla yleensä normaalit neljä. Olen huomannut, että ”kesäleskenä” ollessani laitan aikaa muutamiin sellaisiin juttuihin, jotka eivät tavallisesti kuulu arkeeni.

1. HOIDAN ITSEÄNI. Vaikka kunnon emäntä käyttäisi perheen poissaoloajan vaatekaappien järjestämiseen, suursiivoukseen ja muuhun hyödylliseen, minulla on jo pitkään ollut perinteenä käyttää aika ensisijaisesti kaikkeen sellaiseen omaan, josta perheen kotona ollessa tuntisin huonoa omatuntoa. Äidin oma aikahan on aina pois perheeltä.

Aikaisemmin kasasin vapaaillat täyteen jumppatunteja, treffejä kavereiden kanssa ja kulttuuririentoja. Tänä kesänä varmistin, että pääsin kasvohoitoon. Testasin jälleen Suomen Kosmetologikoulun oppilashoitolaa, joka kerta toisensa jälkeen onnistuu yllättämään myönteisesti. Lojuminen pari tuntia hoitotuolissa ihanien tuoksujen ympäröimänä antaa virtaa moneksi kuukaudeksi.

2. SAMOILEN KOIRAN KANSSA KIIREETTÄ METSÄSSÄ. Aikaisemmin tosiaan täytin vapaa-aikani kodin ulkopuolisilla menoilla ja kävin kotona vain nukkumassa. Toisinaan saatoin jäädä ex tempore ystäväni luokse yöksi kaupunkiin, jos ilta venähti pitkäksi.
Tänä kesänä tämä ei enää ole mahdollista, sillä olen yksin vastuussa koirasta. Itse asiassa nyt, kun olen koiran yksinhuoltaja, minun on tultava kotiin jopa tavallista aikaisemmin. 

Töitten jälkeen samoilemme toista tuntia metsässä. Koiramme Napsu on vasta yksivuotias ja täynnä energiaa, niinpä se ei pärjää rauhallisena, jos sen käyttäisi illalla pihalla vain kääntymässä.

3. KATSON PUOLI YHDEKSÄN UUTISET. Lasten kotona ollessa puoli yhdeksän aikaan en vielä ehdi istahtaa sohvaan ja rauhoittua seuraamaan maailman tapahtumia. Meidän tenavat menevät aika myöhään nukkumaan, joten puoli yhdeksältä meillä vielä syödään iltapalaa ja pian sen jälkeen alkaa iltahärdelli, kun lapsia pitää komentaa pesulle ja sänkyyn. Talo rauhoittuu oikeastaan vasta kymmenen jälkeen.

Kun olen yksin talon valtias, illat ovat yllättävän pitkiä, ja voin istuskella sohvassa ilman huonoa omatuntoa. Niinpä kesäisin olen harvinaisen hyvin perillä ajankohtaisista tapahtumista. Harmi vaan, että kesäisin mediaa vaivaa usein uutispula.

4. OLEN TOIMETTOMANA JA HAAVEILEN. Eräänä iltana tällä viikolla istuin valehtelematta varmaan kolme tuntia terassilla, nautin ilta-auringosta ja siemailin lasillista valkoviiniä. Silloin tuntui, että kesälomallani en halua nousta ollenkaan terassituolista vaan ammentaa vain  itseeni sitä rauhaa, joka terassilta avautuvasta maisemasta huokuu.
Tuli mieleen runo:

"Vaikka minä saisin maailman aarteet
ja vaikka minut vietäisiin taivaisiin,
tänne minä palaan vaikka kerjätä saisin,
vaikkapa hulluna pidettäisiin."
- Yrjö Kaijärvi -

Odotan kesälomalta reissuja mutta toivon, että ehtisimme myös olla tarpeeksi kotona: pyöräillä läheiselle uimarannalle lasten kanssa, hölkkäillä tytön ja koiran kanssa lähimetsässä, poimia pojan kanssa mustikoita, puuhailla puutarhassa ja istuskella terassilla.
Minä ehdin loppujen lopuksi olla arkena niin vähän kotona, että kotoilukin olisi minulle lomalla luksusta.

Onko sinulla omaa aikaa kesäisin ilman perhettä? Miten käytät sen?

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Lomaton

Lapsilla on 10 viikkoa lomaa. Itsellä neljä. Pätkissä.

Haastavaa on saada kesä jotenkin kulumaan, jotta olemme järjissämme syksyllä. Tai minä olen.

Yksinhuoltajalla, jolla ei ole tukiverkkoa, kesä on todella haasteellista, ja itseasiassa raskaampaa kuin normaali arki.

Minäkin haaveilen kaikesta tuosta, jotka ihanasti kuvailit! :) 

Nunu / Aina lähelläni -blogi

Hih, juuri kirjoittelin samasta aiheesta blogiini, kun itselläni oli erittäin harvinainen tilaisuus viettää viikonloppu yksin kotona (noh, illat tosin vain - päivät menivät valokuvauskurssilla).

Normiarjessa olen säännöllisen epäsäännöllisesti yksin arkisin, mutta ne hetket menevät enimmäkseen kotiaskareisiin. Nyt mielessä vilahti pikaisesti, että voisihan sitä toki siivota, mutta hylkäsin ajatuksen samantien, tartuin sen sijaan kameraan ja harjoittelin sen kanssa :) Lisäksi katsoin vähän uutta suosikkisarjaani Downton Abbeytä koneelta, kun oli kerrankin hiljainen ja rauhallinen ilta. Myös meillä (pienet) poikamme menevät suht myöhään nukkumaan: pienempi puoli yhdeksältä ja 3,5-vuotias vasta 22 aikoihin.

Kasvonaamio ja rauhoittava musiikki olisivat kruunanneet yksinoloni, mutta kaikkeen ei riittänyt aikaa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram