En ole vähään aikaan julkaissut asupostauksia, ja syy on proosallinen. Tuntuu, että olen koko talven käyttänyt joka päivä vain muutamaa lempivaatettani.

Ajattelin ensin, että nastakengät ja toppahousut eivät ole kovin kuvauksellisia, eivätkä näin ollen postauksen arvoisia. Sitten muutin mieleni.

Olen "vanhan liiton naisia", enkä ennen vahingossakaan halunnut olla mikään tekstiiliurheilija. Goretexit, pinnoitteet ja kulutuskestävyys - kaikkea vielä, minä ajattelin.

Syntymäpihi kun olen, lenkkeilin vuosikausia ensimmäisestä työpaikasta saamassani ilmaisessa mainostuulipuvussa. Myös kuntoilulehden lukijalahjana saatu juoksutakki oli kova sana. Käytin sitä kymmenen vuotta, kunnes siihen tuli liikaa reikiä.

Kaksi asiaa on muuttanut suhdettani ulkoiluvaatteisiin: koira ja harvinainen diagnoosini, osteoporoosi eli luukato. Jälkimmäinen todettiin minulla puolivahingossa puolitoista vuotta sitten.

Minulla on luumassaa 30 % vähemmän kuin ikäisilläni keskimäärin. Diagnoosi ei ole ainutlaatuinen, mutta harvinainen se on minun ikäisilläni, olenhan vasta nelikymppinen.

Luuntiheyteni mitattiin lantiorangasta ja lonkkaluusta. Lonkassa luuntiheys on osteoporoosin tasolla. Lantiorangassa on muutama nikama vasta osteopenian eli luukadon esiasteen tasolla, yhdessä nikamassa on kulumaa ja yhdessä on osteoporoosi.

En juurikaan enää ajattele diagnoosiani. Ruokavalioni pitäisi olla kunnossa, sillä tutkimusten yhteydessä erikoislääkäri mittasi seerumistani kalsiumin ja D-vitamiinin tasot ja määräsi minulle niitä tietyn määrän päivittäin.

Sen sijaan vaiva on kyllä vaikuttanut liikkumiseeni. Maratoneja en kuulemma saa enää juosta ainakaan asvaltilla, sillä se voisi lisätä riskiä luunmurtumiin. 

Myöskään lumilautailua ei kannata enää tässä iässä aloittaa ja lasketellessakin pitää olla varovainen. Jos potee luukatoa ja murtaa luunsa, murtuma paranee huonommin, sillä elimistö muodostaa luumassaa hitaammin kuin normaalilla ihmisellä.

Viime vuonna vielä liukastelin itsepäisesti jäisillä teillä vanhoissa talvikengissä, mutta tänä vuonna päätin ryhtyä testaamaan Icebug-nastakenkiä. Ajattelin, että koiran kanssa tulee vietettyä niin monta tuntia pihalla, että on järkevämpää ulkoilla kunnon varusteissa.

Samalla otin testattavaksi kunnon ulkohousut: vettä hylkivät ja hengittävät Uphill Akileia -kevyttoppikset. (En kuitenkaan mistään urheilu- tai retkeilyliikkeestä vaan ihan Prismasta.)

Molemmat hankinnat ovat jo muutamassa kuukaudessa osoittaneet voimansa. On aivan eri asia ulkoilla, kun vaate kestää vettä ja tuulta, hengittää, eikä tarvitse liukastella.

Talveni siis on kulunut varsin arkisissa asuissa. Lisäksi olen käyttänyt lähes päivittäin tätä huoltoaseman alennuslaarista löytämääni ihanaa, jättikokoista, mustaa neulehuivia, koska en vieläkään ole toipunut kunnolla tammikuun flunssasta.

Lapset sanovat lempihuiviani mummohuiviksi. Se on varmaan sopiva nimitys, onhan minulla myös "mummotauti". Tyylistä viis, kunhan pysyy lämpimänä ja kuivana, eikä liukastele.

Mitkä ovat olleet sinun suosikkivaatteitasi tänä talvena?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (8)

Rva Kepponen

Minä olen siirtynyt lopullisesti polvivammaisten kastiin ja koska liukastuminen ihan ilman kaatumistakin hajoittaa polveni, päätin antaa järjelle periksi ja siirtyä Icebugeihin. Olen ollut aivan älyttömän tyytyväinen :) Ainoa mitä mietin on, että miksi en ihmeessä hankkinut niitä aikaisemmin. Muuta raportoitavaa ei ole talvityylistäni :D :D Uusi toppatakki piti hankkia, mutta en saanut aikaiseksi. Ehkä kun kevät tulee, niin alkaa kiinnostamaan vaatteetkin. Tennarit houkuttelevat kaapissa ja t-paitahimokin voi iskeä.

C

Olen juuri hiljattain saanut omat Icebugini ja olen niihin ihan rakastunut. Sain tosin vaelluskenkämalliset, vaikka useimmiten hölkkäilen pitkin maita ja mantuja.  Nuo vaelluskenkämalliset ovat liian raskaat juoksuun. :) 

Kaisa

Sairastan itse synnynnäistä luustonhauraustautia eli osteogenesis imperfectaa. Icebugeihin en ole siirtynyt, koska pelkään niiden olevan hengenvaaralliset sisätiloissa - talvisaikaan en totisesti ylimääräisiä lenkkeile, vaan liikun lähinnä ovelta autoon ja autosta ovelle, mutta silläkin välillä liukastumisriski kiristää välillä hermoja. Sen sijaan käytän kengänkantoihin kiinnitettäviä liukuesteitä, koska ne voi napata (heh, huomaa ironia, vaatii vähän jumppaa :) ovella pois tai sitten tipsuttaa kaupan tai työpaikan kivilattialla pätkän varpaisillaan.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Paljon kiitoksia kommentistasi! Itselleni tuo tauti olikin tähän asti tuntematon, kiitos myös linkkivinkistä. Paljon tsemppiä sinulle - elämä tuollaisen taudin kanssa ei ole yksinkertaista <3 Minullakin oli kengänpohjiin kiinnitettävät liukuesteet, mutta ne menivät heti rikki :( Sisätiloissa en Icebugeilla liiku, koska käytän niitä vain ulkona, koiran kanssa lenkkeillessäni.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

-mökö

Icebugit ovat selvästi päivän sana - minäkin ostin sellaiset viime kevään alennusmyynneistä, ja tykkään!! Minulla on lenkkarimalliset; ne ovat kevyemmät ja joustavammat kuin vanhat gore-lenkkarini, ja jos on ollut lumisempaa, olen täydentänyt tyylini Lidlistä hankituilla nilkanlämmittäjillä :). Olen käyttänyt Icebugeja myös sisällä (kaupassa pitää käydä ja työpaikan kierreportaat kiivetä), enkä pidä niitä erityisen liukkaina. Nastat painuvat sen verran sisään, että kumipohja osuu lattian pintaan ja ote pitää ihan hyvin. Icebugien ainoa haittapuoli on se, että kun niillä tottuu kulkemaan, niin liukastuu aika helposti niillä muilla kengillä. 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Joo, Lidlin valikoima on joskus vielä parempi kuin Prisman ;-) Itse en ole ollenkaan kokeillut Icebugeja sisätiloissa, kun puen ne päälle vain lähtiessäni ulos koiran kanssa. Mies osti omansa minua ennen ja häntä kiusasimme joskus kauppareissuilla, kun käytävät ropisivat ja ripisivät hänen siellä kulkiessaan =)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram