Pants by Gerard Darrel, bag by Michael Kors
//Housut: Gerard Darel//
//Neule, kengät ja laukku samat kuin edellisessä asupostauksessani//

Elämäni on näin kesän kynnyksellä vähän repsahtanut. Minä olen nimittäin antanut piupaut parille projektille: P333-vaatteiden karsimisprojektille ja dieetille. Molemmissa retkahduksissa yhteistä on, että olen päättänyt lakata kiusaamasta itseäni.

Ensimmäinen repsahdus vaatteiden suhteen on ihan tietoinen ratkaisu. En vain jaksa enää käyttää samoja vaatteita kuukausitolkulla. Katsokaa nyt näitäkin huhti-toukokuussa otettuja kuvia: olen kulkenut taas kolme kuukautta töissä melkein vaan samoissa farkuissa ja parissa vanhassa neuleessa!

Eikä. Minulla on niin ihania kesävaatteita, että haluan käyttää niitä taas - ihan kaikkia! Voi olla, että jatkan projektia kesän jälkeen, saa nähdä, mutta mitään en enää lupaa, ainakaan julkisesti...

Bootcut Pepe jeans and handpainted bag with red jumper
//Punainen neule Anttilasta//
//Kissalaukku sama kuin aikaisemmassa asupostauksessani//
//Bootcut farkut Pepe Jeans//

Toisen repsahduksen olen tässä vasta vähitellen tunnustanut itselleni: nykyään en juurikaan mieti, mitä syön. Koska en halua. Koska minulla ei ole siihen todellista motivaatiota. Ja piste.

Olen kyllä uskotellut eläväni 8:16 -pätkäpaastomenetelmän mukaan, mutta käytännössä huijaan itseäni. Aamupala minun on helppoa jättää välistä mutta iltasyömisiin sorrun oikeastaan joka ilta. Näin ollen dieettini on pikemminkin 10:14, eikä mikään 8:16.

Tajusin että minusta ei ole dieetille, kun lueskelin ihaillen Pahimpia on aamut -blogista Suvin ruokavaliosta. Hän on suunnitellut itselleen hyvin terveellisen, vähähiilarisen ruokavalion sekä kuntoiluohjelman.

Olen mukana blogiyhteistyökamppiksessa, jonka kautta sain mahdollisuuden tutustua Suvin blogiin tarkemmin, ja ihailen hänen tahdonvoimaansa ja kurinalaisuuttaan kovasti. Suvin kuntoremppa-postauksista minulle tuli elävästi mieleen parin vuoden takainen Fitfarmin Lite-dieetti, jota noudatin kirjaimellisesti peräti 12 viikon ajan. Enää minusta ei olisi sellaiseen.

Marc Aurel pink blazer with Pepe jeans
//Bleiseri: Äidiltä saatu Marc Aurel//

Käyn edelleen salilla vähintään pari kertaa viikossa, se onneksi tarttui mukaan tuosta Jutan kuntokuurista. Muutenkin liikun jollain tavalla joka päivä: joko lenkkeilen tai sauvakävelen. Lisäksi olen kyllä pystynyt tänä keväänä jonkin verran välttelemään sokeria. En enää mussuta karkkia joka ilta, vaikka kaloreita kyllä ruokavaliostani löytyy, vetelen niin paljon esim. pähkinöitä ja hedelmiä.

Painoni ei ole muuttunut miksikään viime kuukausina. Farkut kiristävät joskus ja joskus taas eivät.  Terveyssyistä minun ei tarvitse mitään dieettiä noudattaa: tänä talvena olen ollut poikkeuksellisen terve, yksikään flunssa ei ole iskenyt. Verenpaine on matala, syke harvinaisen matala, kolesteroli ikäiselleni ihan hyvällä tasolla.

Näin kevään kynnyksellä ja kesällä tosi moni bloggaaja ja ystävä noudattaa jotain dieettiä, ja kunnioitan heitä kaikkia suuresti, mutta minä en nyt jaksa. Minusta ei enää ole punnitsemaan ruokiani, enkä yksinkertaisesti halua kieltäytyä herkuista joskus, kun mieli tekee.

Pink Mark Aurel blazer and brown pants
// Housut: Ellos//
//Gaborin kengät ostettu Berliinistä neljä vuotta sitten//

Onko tämän lopun alkua, ensimmäinen askel tiellä epäterveelliseen elämään? Se jää nähtäväksi.

Olenko menettänyt tahdonvoimani, onko minusta tullut heikko vätys? En tiedä.

Katselin tuossa peiliin eräänä aamuna ja aloin miettiä, että ehkä kyse onkin jostain ihan muusta. Ehkä olen viimein alkanut hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? Reidet ovat mielestäni nykyään turhan paksut ja vyötäröllä roikkuu edelleen sama makkara, joka siellä on killunut hieman eri kokoisena koko aikuisikäni. Mutta ei kai tällaisen melkein nelikymppisen akan enää tarvitse ihan missinmitoissa ollakaan? Ehkä tässä iässä voi jo olla itselleen armollinen ja opetella hyväksymään ruhonsa sellaisena kuin se on, koska se ei näköjään helposti miksikään muutu.

Oletko sinä ikinä heittänyt tällä lailla hanskoja tiskiin jonkin hyvän päätöksen suhteen? Tuliko siitä ennen pitkää morkkis vai tunsitko tehneesi oikean ratkaisun?

-----
In June I've given up a couple of good intentions: I don't obey the P333 project anymore and I don't feel like being on a diet. Instead I want to wear all my clothes and eat whatever I like.
I've been wondering whether this is lack of self control. Perhaps it is. Or perhaps it means that finally I've learnt to accept myself the way I am. I will be soon forty, therefore I cannot look like Miss Finland anymore (because I never have ;-) ).
Have you ever given up anything like this - skipped good projects half way? How did it make you feel?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Kommentit (22)

Kuvien perusteella minusta näytät hoikalta ja erittäin sopusuhtaiselta. Näytät myös ryhdikkäältä. Sinuna en yhtään suhtautuisi ryppyotsaisesti siihen, että sutjakasta varresta pitäisi jostain kohtaa saada vielä vähän pois. Elämästä pitää vähän nauttiakin eikä aina piiskata itseään. Relax and enjoy life!

Näytät kauniilta, hoikalta ja sopusuhtaiselta!

Vähän samoilla linjoilla täälläkin. En jaksa vetää mitään dieettiä tai miettiä liikaa mitä suuhuni laitan, välillä herkuttelen ja välillä syön vähän keveämmin. Olen innokas kokeilemaan uusia reseptejä, enkä kiinnitä huomiota onko ne keveitä vai ei, koska maku on tärkeintä.

Ehkä meidän naisten pitäisi olla enemmän tyytyväisiä itseemme.

Mukavaa viikonloppua! :)

Ei vain olet todennut, että testattu on, mutta nämä eivät ole minun juttuja. Eikös siinä jo piile kyseisten asioiden opetus. Hampaat irvessä pakottaminen ei johda mihinkään hyvään, pelkkään itseä vastaan toimimiseen. Kaikkea muuta kuin vätys, sillä teithän päätöksiä, jotka tuntuvat omilta.

On jännä minkälaisia kaikenlaisia pakkoja ihminen saattaa asettaa itselleen, eikö juuri tärkeintä olisi etsiä hyvää oloa ja kultaista keskitietä. Hyvä sinä ja näytät niin upealta, että jihuu, saat syödäkin välillä kakkua ym.

Aurinkoisia ajatuksia

Mäkin olen ajatellut että kuuntelen nyt kehoa ja syön sen mukaan mistä tulee hyvä olo. Mutta kaloreita ja kellonaikoja en nyt jaksa tuijottaa. Kenties syksyllä tuntuu että sekä syömisen että vaatekaapin suhteen kaipaan ryhtiliikettä mutta katsotaan sitä sitten...
Aurinkoista viikonlopun jatkoa! 8-)

Sama täällä, ei jaksa mitään dieettiä ja sillä sipuli! Ainut että sokerin jätin TAAS kerran pois, kun nukun paremmin ilman sitä. Niin ja olen hikan virkeämpi :)

Mahtavaa että olet saanut jätettyä sokerin pois! Mulla on aika paha sokerikoukku. Yritän pitää makeanhimon kurissa syömällä ensin kaikenlaista terveellistä mahan täyteen ja sitten vasta lopuksi makeaa, jos edelleen siltä tuntuu.

Kiitos kauniista sanoistasi :) Olen tässä pohtinut myös sellaista että ehkä oman kehon kuunteleminen on myös totta. Jos välillä herkuttelee, todennäköisesti joku toinen kerta tulee syötyä kevyemmin.
Aurinkoista viikonloppua sinullekin!

Niinpä. Eilen ihan hämmästyin kun vilkaisin Fitbit-aktiivisuusrannekkeeni muistiinpanoja noin vuoden takaa. Painoni on nyt suunnilleen sama kuin silloin, kaikesta hötkyilystä huolimatta. Ehkä painoni on asettunut nyt tähän ja se siitä. Sitä paitsi en halua märehtiä liikaa dieettejä ja tuijotella omaan napaani koska sellainen ei ole hyvää esimerkkiä tyttärelleni. Mieluummin yritän antaa hänelle esimerkkiä epätäydellisyyden hyväksymisestä.

Minä päätin jossain vaiheessa lopettaa kaikki dieetit. Aloin vaan noudattaa pääsääntöisesti terveellisiä elämäntapoja. Jos joskus syön jotain hyvää, niin en sitten syön. Noudatan periaatetta, että jos pääsääntöisesti teen hyviä valintoja, niin yhdellä huonolla ei ole merkitystä. :)

Nykyään ajatellaan, että jos ihminen ei pidä itsestään huolta, hän on jotenkin muita huonompi, mutta oma vartalo ei ole mikään trimmattava kuori, jolla määritellään oma arvo. Elämästä nauttiminen, onnellisuus ja kohtuullisuus heijastuvat hyvinvoivana kokonaiskuvana.

Oikea ratkaisu se minusta on, jos muutoin tökkii. Muutaman kerran vastaavan olen tehnyt kyllä ja vaikka hetken onkin morkkis, niin kyllä se järki on aina voittanut. Itseän ei pidä repiä ihan äärirajoille saakka.

Pikkuisen alkoi hymyilyttämään... Mulla tökkässy kaikki projektit, kun kesä alkoi :D
Dieetti?! Mikä se on? :D Juokseminen? Hohhoijaa, nyt kiinnostaa pihahommat ja elämästä nauttiminen.
Syksyllä voin sit taas alottaa kauheessa paniikissa kuntoilu- ja ruokavaliohommat, kai.
Olen viime aikoina miettinyt juurikin sitä, että miksi mun pitäis olla niin kauheen hyvännäkönen? Eikö se, että on perusterve ja suht normaalipainoinen pitäis riittää? Siinä mulle mietittävää syksyksi. Nyt nautitaan kesästä ❤️

Kuvien perusteella et todellakaan ole minkään dieettien tarpeessa:) Heh, mulla ei ole jäänyt kesken projektia kun en ole saanut edes aloitettua tarpeeseen tulevaa elämäntaparemonttia...

Hei mulla on edelleen aloittamatta se 333. Kääk :D Tein ihan julkisen lupauksen vuodenvaihteessa ja sitten tuli muutto ja ja ja.. Nostan hattua, että kokeilit. Syömisen suhteen mä kannatan aina sitä, mikä toimii. Mun kropalle toimii tämä vähempi sokeri ja vilja, joten en koe sitä mistään kohtaa työläänä. Ulkona ja kavereilla syön myös ihan sitä, mitä tarjolla on, eli en ala säätämään muualla kuin kotona. Ja tämä toimii mulla. Hampaat irvessä vetäminen harvoin saa mitään hyvää aikaan.

Olet oikeassa. Minulla on kuitenkin tavoitteena myös liikkua ja syödä niin että ennaltaehkäisen myöhempien vuosien ongelmia. Tässä iässä kun ei enää kerta kaikkiaan voi syödä ihan kaikkea, mistä nauttisi, kun aineenvaihdunta on jo hidastumassa. Ongelmana vain on, että nykyään vielä nautin esim. sokeriherkuista enemmän kuin porkkanoista. Avain taitaakin olla siinä, että oppisi nauttimaan terveellisistä asioista ja kohtuudella, jolloin syntyisi todellista hyvinvointia...

Itseäni kyllä juokseminen huvittaa kovastikin, voisin vaikka joka päivä rymistellä tuolla metsässä jos vain kroppa kestäisi. Sen sijaan kuntosalille olen suorastaan joutunut pakottamaan itseni viime aikoina.
Olen itsekin kovasti pohtinut, mikä on turhamaisuutta ja mikä ennaltaehkäisevää terveyden ylläpitoa. Haluaisin olla tyttärelleni hyvä esimerkki ja osoittaa että itsestään kannattaa huolehtia terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi, eikä ensisijaisesti sen vuoksi, miltä näyttää.

Olet aivan oikeassa ja ihailen sinua, jos pystyt tuohon! Itselleni ei jostain syystä ole helppoa pysyä tuossa kultaisella keskitiellä. Saattaa olla minulla on jotenkin epäterveelliset makutottumukset, tykkään liikaa rasvasta ja sokerista ja ruokavalio repsahtaa helposti kokonaisuudessaan epäterveelliseen suuntaan. Siksi olen tasaisin väliajoin suitsinut itseäni näillä erilaisilla dieeteillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram