Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tajusin hiljattain, kuinka onnellinen juuri nyt olen. Ihmismieli on hassu, sillä yhtä aikaa pohdin, onko tässä seesteisessä olotilassa jotain vikaa.

Olen perusterve. Perheeni ja läheiseni ovat terveitä. Meillä on toisemme, työtä ja koti. Jo aikaisemmin havahduin siihen, kuinka monesta perusasiasta voin olla kiitollinen, eivätkä ne ole muuttuneet miksikään.

Mieleni ei heti alkanut maalailla mörköjä seinille, eli menettämisen pelko ei ollut se, joka minua alkoi vaivata. Sen sijaan tajusin, kuinka vakaa tilanteeni on ollut jo pitkään.

Nuorena päätin, etten koskaan aio jämähtää. Jämähtäminen tarkoitti minulle muuttumattomuutta ja pysähtyneisyyttä: tilannetta jossa teen samoja asioita vuodesta toiseen, ja päivät ja vuodet vierivät ohi puuduttavasti toistensa kaltaisina.

Opiskeluaikoina ja myöhemminkin, aina lasten syntymään asti, elämä oli vauhdikasta. Vaihdoin asuinpaikkaa ja asuntoa vilkkaasti. Tapanani oli vitsailla, että kannattaa muuttaa niin usein, ettei tarvitse koskaan pestä asuntonsa ikkunoita. (No, edelleenkään emme ole mitään supersiivoojia, mutta kyllä minä näiden vuosien varrella olen todistettavasti pessyt kotimme ikkunat jo useamman kerran. Tai ainakin siivoojat ovat pesseet…)

Elämä alkoi tasaantua ja vakiintua, kun aloin odottaa vauvaa. Koimme että turvallinen, pysyvä ympäristö on hyväksi lapsen kehitykselle.

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme nyt seitsemän vuotta, enkä haluaisi asua missään muualla. Vaikka olemme muualta muuttaneita, voin sanoa että rakastan kotiamme ja lähiseutuja. Kierrän monta kertaa viikossa saman pikkulenkin lähimetsässä, jossa näpsin kuvia samasta pienestä metsälammesta, koska se on mielestäni maailman kaunein paikka. Myös pihamme vieressä avautuva peltomaisema on niin idyllinen, että siinä sielu lepää hektisen työpäivän jälkeen. Jos kuolemani jälkeen minut tuhkataan, haluaisin että tuhkat ripoteltaisiin joko tuonne pellolle tai metsälampeen. (No niin, menipä jutut hilpeäksi, sori.)

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Olen ollut nykyisessä työpaikassani pian kolme vuotta. Minulla on ollut hyvin samantyyppinen positio reilut viisi vuotta, vaihdoin vain välissä firmaa. Yleensä tässä vaiheessa olen jo leipiintynyt työhöni ja alkanut vilkuilla, josko ruoho olisi jossain muualla vihreämpää, mutta juuri nyt minulla ei olekaan kiire vaihtaa. Nykyisessä työssäni on valtavasti vapautta mutta selkeät tavoitteet ja kun työskentelen niiden eteen, koen että vastuualueeni ja koko organisaatio menevät eteenpäin. Olen myös saanut uutta vastuuta sopivassa tahdissa. Epämukavuusalueelle ei ole tarvinnut harpata, mutta mukavuusalue on pienin askelin laajentunut jatkuvasti.

Jos ei halua vaihtaa kotia tai työtä, moni vaihtaa kumppania. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun aloimme seurustella Maailman Parhaan Miehen kanssa. Nykyään yhdessäolo on jo yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Vuosiimme on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta matkan varrella olen vakuuttunut ainakin siitä, että kumppani ei välttämättä vaihtamalla parane.

Jos suhteessa on haasteita, kannattaa mielestäni vilkaista myös peiliin. Sanotaan että parisuhteessa ihminen pyrkii ratkaisemaan ensisijaisesti omia selvittämättömiä ongelmiaan kumppaninsa kanssa. Oma puoliso-parkani on joutunut olemaan aikamoinen harjoituskappale – ihme, että olemme vielä tässä. Ristituulessa ja aallokossa välillemme on kuitenkin kehittynyt jotain ainutlaatuisen arvokasta: olemme myös hyviä ystäviä. Eikä parhaasta ystävästään kukaan halua erota.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Luulen, että elän nyt onnellista suvantovaihetta, josta kannattaisi vain nauttia sen suuremmin märehtimättä. Näin ajattelin, kun kävimme viikonloppuna synnyinseudullani kaukaisen sukulaisen hautajaisissa.

Tuli mieleen Eila Kivikk'ahon runo nimeltä Muuan isämeitä, jossa rukouksen lailla sanotaan:

Anna meille – tarkoitan:
älä ota pois.
Vaikeata lastesi luopua ois.
Elämäämme helpottaa
vaikket koskaan vois,
tätä pientä onneamme
älä ota pois.


Meidän molempien vanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Näillä mummolareissuilla on aina ihanaa seurata, kuinka he jaksavat vielä nauttia lastenlastensa seurasta ja elävät täyttä elämää.

Jossain vaiheessa edessä ovat kuitenkin vuodet, jolloin he kenties eivät enää pärjää samalla tavoin kuin ennen. Silloin edessämme ovat toisenlaiset ruuhkavuodet, jolloin lasten on aika huolehtia vanhemmistaan.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Mitä sitten, jos vanhempien arki ei enää suju ja me asumme satojen kilometrien eli tuntien matkan päässä heistä? Arjen avuksi meistä ei ole. Kuinka usein pääsemme tervehtimään heitä?

Oletko sinä onnellinen? Vai jämähtänyt? Asutko lähellä vanhempiasi? Miten olet ratkaissut nämä uudet ruuhkavuodet, jotka monilla meistä on edessä vanhempien ikääntyessä?

P.S. Onnellisuutta on liikkeellä: sitä pohtivat hiljattain blogeissaan myös Heli, Demi ja Susanna - käykääpä lukemassa!

P.S.2 Kuvat eivät liity mihinkään, ovatpahan vain talven mittaan napsittuja luontokuvia, jotka ovat jääneet julkaisematta.

-----
Recently I’ve often been thinking about happiness. I feel extremely happy at the moment. I have a family, a home and a fulfilling job. My loved ones and myself are all in a good condition.
Everything’s so well that I started wondering can it really be alright. If I was younger I’d say that my life is so stable that I've been stuck.
However, I think that at the moment I should just seize the moment and enjoy life. Sometime sooner or later our parents will get older. Who will be there to help them when we live hundreds of kilometers away from them?
Have you solved this problem? How?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (8)

Syvällisiä pohdintoja - kiitos että jaoit ajatuksiasi!
Itse koen juuri nyt olevani onnellinen; olen hienossa ihmissuhteessa mieheni kanssa, oman toiminimen pyörittäminen on tällä hetkellä hyvällä mallilla, uskaltauduin autonrattiin piiiiiitkän tauon jälkeen, äitini, joka on jo vanha ja sairas, asuu omassa kodissaan naapurissa ja voin häntä auttaa päivittäin jos tarpeen... Itse yritän aktiivisesti suhtautua asioihin positiivisella asenteella - tämä vaatii vielä harjoitusta, mutta joka päivä se on hieman helpomaa... :)

Minä olen vielä siinä "ei saa jämähtää" -vaiheessa. Uskon ja toivon kuitenkin, että vielä joku päivä löydän oman paikkani tässä maailmassa. Eli koen, että tämä on hyvä, tässä minua tarvitaan...

Minäkin olen edelleen aina välillä tuossa "ei saa jämähtää" -vaiheessa, se vaihtelee päivästä riippuen. Nämä olotilat eivät nimittäin ole pysyviä missään elämänvaiheessa ;)

Samaa suvantoa ja onnea täälläkin eletään.:) Suhde miehen kanssa tuntuu paranevan vuosi vuodelta ja juuri nyt tuntuu yleensä parhaalta. En siis valita.:)

Omat vanhempani muuttivat Kainuuseen, synnyinseuduilleen, eläkkeelle jäätyään. Yksi veljistäni asuu lähellä, ja luotan siihen, että hän kantaa enemmän vastuuta lähellä asuessaa, kun vanhempani tarvitsevat apua. Anoppini kuoli viisi vuotta sitten, ja appiukkoni, jolla on alzheimer, on ollut hoitokodissa nyt neljä vuotta. Paha on katsella sitäkin vierestä, kun ihminen menettää persoonansa sairaudelle. Appiukkoni on hävittänyt myös sanat, joten hän ei pysty enää puhumaan. Jotenkin sitä toivoisi, että saisi lähteä saappaat jalassa, sitten joskus. No, kylläpä mäkin menin synkäksi!:D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram