Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta

Äitini kirjoitti taannoin, 13 vuotta sitten hääkorttiimme kauniin onnittelurunon, joka kertoi maanviljelijäpariskunnan onnesta. Runo loppuu: "...leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen / leipä ei kapea, leipä ei leveä / osansa saaneen käydä on keveä."

Vaikka me emme ole maanviljelijöitä ja leipämmekin taitaa olla keskimääräistä leveämpi, tuo runo tuli mieleen nyt, kun loma täällä ihanalla Koh Lantan saarella alkaa olla lopuillaan. Olen saanut oman osani aurinkoa ja laiskottelua, ja nyt on keveä käydä.

Tämä loma on tuntunut pitkältä. Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun jätimme Helsinki-Vantaan mustaan tihkusateeseen ja kiisimme tänne lämpimään.

Edellisessä elämässä olin varmaan kissa, joka vietti päivänsä loikoillen lämpimällä uuninpankolla tai makaillen auringossa. Moni ei tätä myönnä julkisesti, mutta minä kyllä tykkään rantalomista! Voin tyytyväisenä viettää vaikka päivätolkulla aurinkotuolissa, nauttien kuuman auringon kosketuksesta iholla. Sitä taustaa vasten on yllättävää, että nyt ei tunnukaan ylivoimaisen haikealta siirtyä tropiikista viileämpään ilmastoon. Mutta aikuisiän akneen taipuvainen ihoni on täällä mennyt vähän huonoksi, sillä kosteassa ilmastossa hikoilen jatkuvasti. Lisäksi hyttyset söivät käsivarteni yhtenä iltana ihan seulaksi. Iho paranee kunnolla varmaan vasta kotimaassa, täällä kun tuntuu olevan pieni  tulehdustila koko ajan päällä.

Yllättävää myös, että laiskotteluunkin voi kyllästyä. Sain lomalla luettua huippuhyvän kirjan (joka on erillisen postauksen arvoinen!) näiden kymmenen leppoisan lepopäivän aikana, jotka olemme viettäneet altaalla ja rannalla. (Lisäksi retkeilimme neljänä päivänä - siitäkin teen oman postauksen, kunhan saan järkkärin kuvat purettua.) Minulla on kuitenkin jo ikävä...kunnon raskasta salitreeniä! Olen toki uinut joka päivä, käynyt pari kertaa juoksulenkillä hiekkarannalla sekä kerran melonta- ja patikkaretkellä, mutta ei se ole sama. Puhtaan fyysisen rasituksen määrä on jäänyt täällä murto-osaan normaalista, minähän käyn yleensä salilla 3 kertaa viikossa ja lenkkeilen & joogaan sen lisäksi.

Perheellä on tapana sanoa, että "äiti" on lomalla itsestään". Se tarkoittaa, että lomalla teen kaikkea epätavallista, joka ei arkena kävisi mielessäkään. Niin tälläkin kertaa, erityisesti ruoka- ja juomapuolella: olen syönyt niin tulisia chili-ruokia, että kieli on meinannut palaa karrelle, herkutellut pannareilla, jäätelöllä, kakuilla ja ylipäätään kaikenlaisella hiilari-hötöllä, jota arkena välttelen tiukasti ja maistellut rantabaarissa Mekong-viskiä sekä Mojitoja, vaikka yleensä kotioloissa siemailen korkeintaan puoli lasia viiniä lauantaisin.

Sehän se taitaa olla loman tarkoitus: kun on saanut kyllikseen lomailla itsestään, jaksaa taas elää arki-minänsä kanssa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram