Päiväkodin sydämelliset hoitajat ja työlleen omistautuneet luokanopettajat. Siinä kaksi ihmisryhmää, jotka ovat tukeneet minua paljon, kun olen edennyt naisena uralla.

Äiti yrittää -bloggaaja haastoi minut pohtimaan parhaita käytäntöjä naisten urien tukemiseen osana Nosta nainen päivässä -kampanjaa. Sain haasteen jo maaliskuussa. Haasteeseen vastaaminen ei ole ollut ihan helppoa.

Minulle työ on aina ollut tärkeä asia. Nautin työstäni ja olen hyvä siinä.

Olen juuri aloittanut työn konsulttina viestintätoimisto Cocommsissa. Viimeksi tänään ajattelin, että olen harvinaisen onnekas: olen löytänyt työn, jossa voin taitojeni sekä kokemukseni avulla auttaa muita menestymään ja samalla oppia itse uutta. Kokea onnistumisen elämyksiä ja tuntea, että osaamistani arvostetaan. 

Monenlaiset eri asiat ovat tehneet minulle mahdolliseksi panostaa työhön. Osallistuva puoliso on ehkä tärkein.

Itsensä kehittämiseen kannustava kotikasvatus on myös merkittävä asia. Ja korvaamattomia ovat ne monet mahtavat kollegat, ystävät, viralliset ja epäviralliset mentorit sekä sukulaiset, jotka ovat tarjonneet tukeaan uran eri vaiheissa.

Tässä kampanjassa haluan kuitenkin nostaa esille päiväkodin ihanat hoitajat ja alakoulumme huippuopettajat. Heidän vaikutuksensa pienen ihmisen elämään on lähtemätön.

Hoidimme mieheni kanssa molemmat lapset kotona noin 2,5-vuotiaiksi, minkä jälkeen lapsemme pääsivät hoitoon läheiseen, pieneen ja kodinomaiseen päiväkotiin.

Ällistelin usein varhaiskasvatuksen järjestelmällisyyttä ja korkeaa tasoa. Lapsille tehtiin henkilökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat, vasut, joita käytiin läpi puolivuosittain vanhempien kanssa. Joka päivä päiväkodin hoitajat kirjasivat ylös, miten lapsen päivä oli mennyt ja muistiinpanojen pohjalta päivän kulusta keskusteltiin vanhemman kanssa, kun lapsen oli aika lähteä kotiin.

Minä en ole ikinä ansioitunut missään askartelussa tai käsitöissä, mutta päiväkodissa lapsemme saivat värkätä käsillään, samoilla metsässä retkillä sekä laulaa ja lorutella ohjatusti. Koin, että todella saimme vastinetta verorahoillemme!

Tärkeintä oli kuitenkin hoitajien asenne. Meistä tuntui, että lapsistamme aidosti välitettiin. Heidän edistymisestään iloittiin ja heidän pienet erikoispiirteensä otettiin huomioon. Heitä kohdeltiin niin yksilöllisesti kuin osana ryhmää on mahdollista. 

Tällaisten ammattilaisten hoitoon oli huoletonta uskoa jälkikasvunsa. Sai keskittyä täysipainoisesti töihin ilman turhia murheita. Työpäivän aikana ei tarvinnut pohtia, millaisissa oloissa lapset viettivät päivänsä.

Esikoululainen

Edelleen alakoulussa meillä on ollut hyvä tuuri. Lastemme opettajat ovat selvästi kutsumusammattilaisia.

Meidän koulussa varmistetaan oppilaan yksilöllinen kehitys, keskustellaan vahvuuksista ja kehitysalueista sekä lapsen että vanhempien kanssa ja asialleen omistautuneet, innostuneet opettajat soveltavat ennakkoluulottomasti työssään myös uusia opetusmetodeja.

Erityisesti tällaisina aikoina, kun julkisia varoja leikataan rajusti myös koulutuksesta, on nostettava hattua näille kasvatuksen ammattilaisille. Millä tahansa alalla tulisi olla sellaiset olosuhteet, joissa voi tehdä työnsä hyvin. Kouluissa se ei tulevien leikkausten jälkeen taida olla enää mahdollista.

Kun ryhmäkoot kasvavat ja kaikista perushankinnoistakin säästetään, ei työtä enää voi tehdä kuten haluaisi. En ihmettele, jos kasvatusalalla moni palaa loppuun - olosuhteet ja ammatilliset tavoitteet ovat kovin kaukana toisistaan.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Kasvatusalalla vaikuttaa miehiäkin ja kiitos kuuluu myös heille. Enemmistö meidän lasten varhaiskasvattajista on kuitenkin ollut naisia, siksi haluan kohdistaa tämän postauksen naisille.

Kiitos Anne, Minna, Eeva, Mimmu, Ladda, Sanna, Mervi, Anseli, Laura, Paula, Marjukka ja Pia. Kiitos myös te kaikki, joiden nimet ovat jo hämärtyneet muistista - onhan meidän lasten päiväkotiajoista kulunut useampi vuosi.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Haastan kaikki bloggaajat viemään Nosta nainen päivässä -kampanjaa eteenpäin!

• Kampanjan tavoite on haastaa ihmisiä jakamaan parhaat käytänteet naisten urien tukemiseen
• Osallistua voi jakamalla ideat somessa tunnisteella #nostanainenpäivässä
• Yleinen aihetunniste, jota voi käyttää on #huippunaiset

Sinä blogiani lukeva bloggaaja - lähdetkö mukaan?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Rva Kepponen

Ihasti kirjoitettu päiväkodin ja koulun henkilökunnasta ja sen tärkeydestä lapselle ja koko perheelle. Meilläkin on useassa kohdassa käynyt erinomainen tuuri ja olen arvostanut ammattilaisten työtä paljon. Toivottavasti olen osannut myös kiitokseni heille viestittää. Samalla lailla olisin voinut kirjoittaa näistä huippunaisista.

Karuselli-blogin Anni

Sama täällä. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen (ja niitä toteuttavien ammattilaisten) roolia perheemme arjen sujuvuudelle en voi kyllä liikaa kiitellä.

Toisena, jos nyt erityisesti oman urani tukemista ajattelen, haluan nostaa esiin puolison, joka on jakanut perhearjen kanssani tasapuolisesti, hoitanut kuskaamiset, kotityöt, nukutukset yms. vuorollaan, jolloin minun arkeni on joustanut paremmin myös työelämän tarpeisiin. Ja ennen kaikkea: jäänyt perhevapaille pienten lasten kanssa pidemmäksi aikaa kuin vain (silloin vielä normaaleiksi) pariksi isyyslomaviikoksi. Meillä mies on ollut sekä vanhempain- että hoitovapaalla lasten kanssa, ja siksi minä olen mm. pystynyt tarttumaan työtarjouksiin, jotka muuten olisivat menneet sivu suun.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Myös minä koen että puolisoni osallistuminen on tärkein apu. Ei ainoastaan se että hän hoiti oman osansa perhe- ja hoitovapaista vaan se että hän edelleen joka päivä kantaa päävastuun arkemme pyörittämisestä. Häntä kuitenkin muistan kiittää usein toisin kuin päiväkodin ja koulun henkilökuntaa.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram