Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 21 vuotta. Olen viettänyt hänen kansaan yli puolet elämästäni.

12 vuotta sitten esikoisemme syntyi. Sen jälkeen ruuhkavuosien tiimellyksessä emme ole viettäneet kovin usein aikaa kahden kesken. Ainakaan niin usein kuin pitäisi.

Viime viikko Lapissa olikin harvinainen poikkeus. Lapset jäivät mummolaan hoitoon ja me porhalsimme miehen harrastuksen perässä Muonioon, josta käsin tutustuimme Pallakseen.

Sää ei meitä suosinut, sillä pohjoisessa - kuten muuallakin Suomessa - pilviä ja tihkusadetta riitti. Lisäksi tänä vuonna uutisten mukaan on ollut enemmän hyttysiä kuin miesmuistiin (ja eniten tietenkin Lapissa.)

Perheen yhteisillä reissuilla otan enimmäkseen kuvia lapsista. Tällä kertaa kameran muistikortille tallentui harvinaisen monta otosta ukko-kullasta.
Perheen yhteisillä reissuilla otan enimmäkseen kuvia lapsista. Tällä kertaa kameran muistikortille tallentui harvinaisen monta otosta ukko-kullasta.

Mitä reissusta jäi mieleen? Kokemus tiivistyy mielessäni näihin kolmeen K:hon

  1. KARU HUUMORI. Aina kun olemme kahden kesken, huulenheittomme kulkee ihan omia polkujaan.
    Yhdessä oleminen on helppoa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Sen lisäksi että olemme aviopari, olemme myös parhaat ystävät.
    Musta huumori tuli kyllä tarpeeseen, kun ulkona oli "lämmintä" kymmenkunta astetta tai kun ukkonen alkoi jyristä pään päällä, vaikka olimme vasta luontopolun puolivälissä.
    Noistakin retkistä jäi kuitenkin hyvä mieli. Hauskapitohan on ensisijaisesti asennekysymys.
  2. KOIRA. Matka ilman lapsia ei ole mikään parisuhdeloma, jos mukana on kuitenkin koira, erityisesti vuodenikäinen, hössö pentukoira.
    Otimme Napsun mukaan koska se on vielä niin nuori, ettei sitä viitsinyt tyrkyttää isovanhemmille tai tuttaville hoitoon. Kouluikäiset lapsemme ovat jo helppoja "hoidettavia" mutta koira vaatii edelleen aika paljon vaivaa. 
    Napsu toki lisäsi lomaan nauruntyrskähdyksiä, mutta kyllähän sen mukanaolo oli myös sitovaa. Täysin vailla vastuuta ei voinut lomailla, kun piti jatkuvasti huolehtia eläimen hyvinvoinnista. Ensi kerralla yritämme sittenkin etsiä myös koiralle hoitopaikan.
  3. KENGÄT. Joku täällä blogissani kommentoi ennen matkaa, että patikkareissulla ehdoton varuste on kunnon vaelluskengät. Vinkistä olisi kannattanut ottaa opiksi...
    Jätin varsinaiset vaelluskenkäni kotiin, sillä ne ovat jo 14 vuotta vanhat, eivätkä ne enää pidä vettä. Niiden sijaan otin mukaan tavalliset kumpparit, jotka osoittautuivat tunturissa aika painaviksi, sekä vanhat Asicsin lenkkarit, joiden kuvittelin pitävän vettä. (Toisena retkipäivänä kävi ilmi, että kolmen vuoden ikäinen goretex ei näköjään enää olekaan vedenkestävää.)
    Saattaa olla, että patikoiminen olisi ollut mukavampaa kuivissa sukissa tai kevyissä kengissä. Silloin olisi tarvinnut turvautua vähemmän siihen mustaan huumoriin. (Kts. kohta 1.)

Onko teillä tänä kesänä kahdenkeskistä aikaa? Miten aiotte käyttää sen?

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Heli / Taikasaappaat

Kahdenkeskistä aikaa ei ole kuin satunnaisesti parin tunnin verran, jos lapset sattuvat olemaan samanaikaisesti jossakin. Viimeksi ollaan saatu lastenhoitaja yhdeksi yönseuduksi, kun oli 10 v hääpäivämme ja siitä on pian 4 vuotta aikaa. Silloin anoppi teki selväksi, ettei tule enää vahtimaan lapsiamme, koska kuopus oli valvonut klo 22.30 (!!!) asti. Sitä edellisen kerran anoppi hoiti poikiamme 5 v hääpäivänämme kolmen tunnin ajan. Eli ei kyllä turhan usein olla saatu lastenhoitoapua....Toisaalta pojat ovat jo 13 v ja kohta 11v eli sitä kahdenkeskistä aikaa on pian kyllä tulossa.

Vierailija

Meillä ei myöskään juuri hoitoapua isovanhemmilta. Olemme korvanneet sitä kaveriperheiden hoito- ja yökyläringillä. Kun muksut olivat tarhaiässä, haimme joskus tarhasta omien lisäksi kaverienkin lapset. Ja sitten vastavuoroisesti kaverit ottivat meidän muksut toiste. Sillä tavalla sai mahdollisuuden toisinaan "vapaailtaan" (lue: ylitöihin), ja lapsillakin oli kivaa keskenään. Samoin yökyläilyjä on harrastettu paljon, jos vanhemmat ovat menneet vaikka konserttiin, tenavat on pistetty kaverille yökylään. Meillä on sopimus että aina saa kysyä hoitoapua, mutta aina saa rehellisesti vastata jos ei käy, eikä siitä kukaan pahoita mieltään.
Muutenkin meillä on korvattu etäiseksi jäänyttä sukua ystävillä, sekä lasten että meidän aikuisten.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram