Näin kesän kynnyksellä sitä tajuaa, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja kuinka hienoa se on. Yksi ajan kulumista symboloiva esimerkki on - yllätys, yllätys - pihatyöt. Tajusin sen eilen, kun pääsin ensimmäisen kerran tänä keväänä mieluisimman kesäpuuhani kimppuun, leikkaamaan ruohoa, ja Hessu halusi auttaa minua!

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Aikaisempina vuosina poika on mieluiten painellut kauas, kun leikkuri on käynnistetty. Hän on auditiivsesti herkkä eli hänellä on poikkeuksellisen hyvä kuulo. Pari vuotta sitten hän oli tyytyväinen, kun sai lahjaksi kuulosuojaimet, jotka saattoi vetää päähän heti kun pörinä alkoi. Tänä vuonna poika on ilmeisesti kasvanut sekä voimaa että pituutta (noin 6 senttiä puolessa vuodessa!) ja ottanut jonkinlaisen henkisen askeleen, koska halusi työntää leikkuria vaikka kuinka kauan. Jos minulla nyt tänä kesänä on tuollainen apupoika, mitäs hommia itselleni jää? Saattaa olla, että ehdin siistiä myös puskia tai kukkapenkkejä...

Kun Hipu syntyi huhtikuun alussa 11 vuotta sitten, asuimme vielä rivarissa. Sinä keväänä ei paljoa pihatöistä voinut puhua, tyttö kun ei nukkunut vaunuissa ensimmäisen puolen vuoden aikana vaan pelkästään kantoliinassa. Vauva oli itkuinen ja vaati paljon huomiota. Muut äidit tekivät vaunulenkkejä lähipuistossa, minä olin tyytyväinen kun sain viedä roskapussin ulos.

Seuraavana vuonna, toisena äitienpäivänäni, äidillä oli omaa aikaa: vietin suurimman osan päivästä kukkapenkissä, kun isä hoiteli taaperoamme. Vuosi tämän jälkeen kun Hipu oli 2-vuotias, vietimme ensimmäisen kerran vappua aikuisten kesken. Muistan että öljysin terassikalustomme vapunaattona ennen kuin lähdimme kaupungille.

Hessukin syntyi keväällä, maaliskuussa 2007. En kyllä muista tehneeni paljoa pihahommia tuona keväänä mutta ulos pääsin säännöllisesti, kun veimme aina kävellen Hipun perhepäivähoitoon, jossa hän kävi parin kuukauden ajan Hessun syntymän jälkeen.

Muutimme nykyiseen kotiimme vuoden 2008 alussa. Sinä vuonna, kotiäidin innolla, keskityin oikein täysillä pihahommiin! Meille ostettiin voikukkien nyppimiseen tarkoitettu kuokka, trimmeri, nurmikon lannoitetta jne. jne. Alkuvuonna 2009 taas palasin hoitovapaalta takaisin töihin, enkä muista tehneeni pihalla juuri mitään kevättöitä. Sen sijaan aloitin pääsiäisen jälkeen treenaamisen maratonille. Mieheni oli tuolloin vielä lasten kanssa kotona hoitovapaalla.

Tuon jälkeen keväät ovat vain vilistäneet jonnekin... Oletettavasti puutarha on saanut hoitaa itse itsensä, koska siihen liittyviä muistoja ei ole kauheasti kertynyt. Toissa vuonna taisi olla ensimmäinen kerta, kun Hipu auttoi minua öljyämään terassin ja viime vuonna Hessukin tuli mukaan urakkaan. Ja nyt siis tänä kesänä minulla on pikku apulainen myös nurmikonleikkuussa!

Pieni Lintu -blogissa on tällä viikolla valokuvaushaasteessa niin vaikea teema, että alun perin ajattelin jättäväni sen väliin. Teema on Bokeh eli käsittääkseni tavoitteena on kuvata makrokuvia, joissa on epäterävä tausta. Mutta eilen, kun vein ruohonleikkurin liiteriin, kävin vielä katsomassa omenapuun silmuja ja nappasin niistä pari lähikuvaa. Täyttävätköhän nämä haasteen vaatimukset?

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Vaikka Wordless at image-in-in and  Sweet Shot Tuesday.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (46)

Ihmeen tarkasti kuitenkin muistat tuollaisia öljyämisiä sun muita!:) Musta tuntuu, että vuodet on menneet niin vinhaa, että ne sekoittuvat mielessä usein toisiinsa. Tuntuu, että jostain on kaksi vuotta, ja siitä onkin seitsemän jne...Mutta lasten kasvaminen on upea asia, vaikka se äidillä välillä ottaakin koville. Kiva nähdä teiltä pihakuvia, kun olen tätä sun blogia vasta vähän aikaa seurannut.:)

Sinä opit nopeasti. Ne ovat ainakin minun silmiini bokeh-kuvia. Tämä on kiinnostava ilmiö.
Minä laitoin vain vahingonlaukauksia ajalta ennen kuin tiesin bokeh-termistä.
Hyvää kevättä.

Termi sotki kaikki turhat jututkin - en käsittänyt ennen kuin joku kertoi sumentamisesta. - ehkä jotenkin...
Nuo omenanoksat aivan sopivia tähän.

Pihanlaitto on ehdottomasti rentouttavinta ajanviettoa mitä tiedän! Minun pihani on vielä ihan tabula rasa kun talo valmistui talvella. Kohta tulee mullat ja nyt rakennamme terassia. Tuo tarkennus mikä häivyttää kuvan takaosan, tuo mielenkiintoa kuviin. Kuvaaja voinitse valita mitä haluaa kuvalla kertoa ja häivyttää muun taustan. Toimii myös toisinpäin. Minäkin harjoittelen ja rakastan kuvaamista paljon! Ensimmäinen järkkäri käytössä!

Kiitos kommentistasi! Ajattelin vaan vähän karsia norjanangervoa, pienentää sitä pöheikköä niin että keskelle kyllä jäisi varsia mutta pensaan koko pieninisi n. puoleen. Mietin vain kun jostain luin että tällaiset karsimiset pitäisi hoitaa kevättalvella...?

Siinähän se on: omenapuun silmut ja bokeh. Minä vähän kaipailen pihahommia täällä kerrostalossa - mutta vaan vähän.

Olet oikeassa - pihatyöt on mahtava tapa irrottautua työajatuksista :) Tsemppiä uuden pihan laittoon! Me olimme laiskoja ja ostimme aikoinaan 1970-luvulla rakennetun talon, jossa oli valmiina vanha pihakin.
Itsekin olen blogin myötä innostunut kuvaamisesta koko ajan enemmän ja enemmän. Toisin kuin sinä, olen kuitenkin juuri siirtynyt järkkäristä kompaktikameraan, koska löysin pokkarin joka pärjää järkkärille - niin uskallan väittää. Lisää kamerapohdintojani täällä.

Kiitos kommentistasi :) Öljyämiset muistan tarkasti, koska aikoinaan lasten ollessa pieniä se oli aina niin valtava, elämääsuurempi urakka, jota varten piti järjestää lastenhoito ja varata koko päivä aikaa... Viimeksi ihan nauratti, kun homma hoitui muutamassa tunnissa, sillä lapset auttoivat =)
Pihakuvia olen julkaissut aikaisemmin esim. täällä ja täällä.

Olipa kivoja kuvia ja sulla on reipas apulainen ♡ mä oon leikannut norjan angervoo ihan millon vaan ja se kasvaa hyvin...mut jos nyt leikkaat jää kaunis valkoinen (mut liian tuoksuva =) kukinto näkemättä..

Itsekin hämmästyin sunnuntaina, kuinka nopeasti ruoho oli ehtinyt kasvamaan niin pitkäksi!
Puskia meidänkin pitäisi siistiä... Onkohan nyt liian myöhäistä karsia norjanangervoa? Meillä on niitä kaksi ja ovat päässeet vallan villiintymään :/

Kivat kevätpuuhat, meillä ei vielä pääse nurmea leikkaamaan, sen sijaan on marjapuskia leikelty ja risuja kerätty.

Hehee! Mä olen aina luullut, että bokeh tarkoittaa, että kuvan epätarkkaan taustaan tulee esim. ympyrän muotoisia kuvioita. Eli bokeh ei olisi vain epäterävä tausta. Uutta oppia :)

Vastaleikatun nurmikon tuoksu on yksi kevään ihanimpia! Ajattelen aivan samalla tavalla, että vaikka toisaalta on haikeaa kun lapset kasvavat, on se toisaalta ihan mahtavaa. Yhtään en haluaisi (ainakaan vielä) palata ajassa taaksepäin :) Kivaa viikkoa!

Saattaa olla että olet oikeassa. Niin minäkin nimittäin ajattelin tuon Wikipedian kuvauksen perusteella, enkä vieläkään tarkalleen tiedä, miten kuviin saisi tuollaisia ympyrän muotoisia kuvioita.
Mutta sitten moni osallistuikin haasteeseen kuvilla, joissa on vain tuollainen epäterävä tausta. Tiedä häntä... Jos pääset selvyyteen, tule kertomaan!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram