Hesarissa oli uutinen, joka kosketti minua. Sen mukaan likinäköisyyden yleistymisellä voi olla yhteys lasten vähentyneeseen ulkoiluun.

Tätä minä olen ounastellutkin! Kuulin aiheesta ennakkotietoa viime vuonna, kun kävimme Hipun kanssa silmälääkärissä.

Elämä kouluikäisten lasten kanssa on jo monin tavoin kauhean mukavaa, mutta minua harmittaa kun meidän lapset eivät kotona suostu lähtemään ulos ilman kavereita. Olen pitänyt itseäni vanhanaikaisena kasvattajana, kun jaksan jankuttaa aiheesta. Lasten ollessa pienempiä tapasin sanoa, että ulkona lapsesta tulee punaposki mutta sisällä piimänaama.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Likinäköisyys on minulle peikko, sillä sain ensimmäiset miinuslasit jo ekaluokan syksyllä. Kuvassa vasemmalla on ensimmäiset kehykseni (mallia Top Gun), joita käytin pari vuotta. Oikealla on nelosluokan koulukuva, johon mennessä miinusta oli jo tullut lisää.

Pullonpohjieni paksuus kasvoi tasaisesti niin, että aikuisikään mennessä minulle oli kehittynyt voimakas likitaitteisuus, -12,5 diopteria. Olin täysin riippuvainen rilleistä - aivan avuton aina tammikuuhun 2013 asti, jolloin silmäni leikattiin.

Olen seurannut huolestuneena tytärtäni, joka istuisi mielellään koko ajan nenä kiinni kirjassa. Tyttö sai miinuslasit pari vuotta sitten ja kasvupyrähdyksen myötä lasit piti uusia viime vuonna, sillä lisää miinusta oli tullut kokonainen diopteri vuodessa.

Käytännön elämä rillipäänä oli itselleni hankalaa. Lisäksi aiheeseen liittyy muistoja kiusaamisesta. Meidän luokalla alakoulussa oli poika, jota pilkattiin rillihirviöksi koska hän käytti silmäsairauden vuoksi erikoislaseja. Lapset  voivat olla julmia toisilleen. Samastuin pojan tilanteeseen voimakkaasti, olihan hän pikkuserkkuni. Meillä oli rillipäiden kerho. Tuntui kuin minuakin olisi kiusattu. Ehkä kiusattiinkin?

Yläasteella ja myöhemmin aikuisiällä käytin piilolinssejä niin paljon, että piilareista piti luopua kokonaan koska sarveiskalvoni lopulta arpeutuivat. Oli suuri helpotus, että vähitellen kehittyi tekniikka, jolla minunkin silmäni oli mahdollista leikata.

Minulle ei tehty tavallista laserleikkausta, vaan silmieni etukammioihin asetettiin pysyvästi linssit, ikään kuin ikuiset piilolinssit. Leikkaus ei ollut täysin riskitön, minkä vuoksi käyn loppuelämäni silmälääkärin tarkastuksessa puolen vuoden välein. Leikkauksen vuoksi minun on myös pidettävä kukkarossa aina pieniä kortteja, joiden sisältämä tieto kertoo onnettomuustilanteessa sairaanhoitajille, että silmissäni on ylimääräistä silikonia.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Paras siis olisi, jos lapsi välttyisi voimakkaalta likitaitteisuudelta. Nyt näyttää myös olevan yksinkertainen keino, jolla asiaan voi vaikuttaa: nenä irti kirjasta, tietsikka-/pleikkaripelit seis ja ulos leikkimään!

Päivän uutinen sai minut pohtimaan pitäisikö meilläkin kokeilla systeemiä, joka on havaittu hyväksi muutamien tuttavien perheissä. Heillä lapset saavat pelata vain sen verran kuin ovat olleet ulkona. Kirjojen ahmimiseen tämä ei tietenkään vaikuta, ja toisaalta lukeminen taas on muista syistä hyvä juttu...

Silti tuntuu että tässä asiassa voi kerrankin sanoa: eläköön vanhanaikainen kasvatus!

--------
In today's newspaper there was an interesting article which touched me deeply: the amount of time spent indoors reading and the amount of time spent outside might be related to children's myopia which is increasing fast in the Western world.
I suffer from exceptionally strong myopia: I used to wear -12,5 glasses before my eyes were operated a couple of years ago. My daughter already has glasses and I'm worried because my both school-aged children hesitate to play outside.
Now I have a good reason to stop them from extra reading or playing computer/video games. Outdoors is the way in our family from now on!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (1)

saint

Hmm. luin myös tuon artikkelin.
Liikuin lapsena aina, kesät talvet. Elokuussa, kun koulu alkoi, oli hiukseni palaneet oljenvaaleiksi mustantummanruskeasta. Hampaat, kämmen- ja jalkapohjat olivat ainoat vaaleat koko kehossani. Näytin siltä, kuin minua ei olisi pesty koko kesänä?
Silmälasit sain kasvupyrähdyksen jälkeen, olisko ollut -1.75 vahvimmillaan ja hajataiton korjaus.
Ikänäkö korjasi tilanteen ja nyt tarvitsen pari diopteria lukulaseissa.
Kaukonäköni on aivan huippuluokkaa.
Veljeni on pari vuotta nuorempi ja häneellä on nyt suht.vahvat lukulasit, ilman hän ei 'näe lukea mitään'

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram