Meillä on viime aikoina taas vaihteeksi keskusteltu kotitöistä. Omasta mielestäni 10- ja 13-vuotiaat ovat jo sen ikäisiä, että voivat mainiosti kantaa vastuun tietyistä kodin perushommista. 

Laittaa itsenäisesti likaiset astiat tiskikoneeseen, eteisessä vaatteet kaappiin, pedata sänky, viedä likavaatteet pyykkikoriin jne. Perushommia, joiden ansiosta koti on viihtyisä, kun ne hoidetaan, tiedäthän.

Meidän kotimme ei viime aikoina ole ollut harmonian tyyssija. Niinpä kävimme jälleen kerran saman keskustelun, jonka käymme säännöllisin väliajoin. 

Tällä kertaa yritin kuitenkin erilaista lähestymistapaa. Listasimme jälleen kerran perushommat, jotka pitäisi hoitua ilman keskustelua. Sitten pyysin lapsia arvottamaan eri hommat - jos niistä maksettaisiin rahana, paljonko kustakin askareesta pitäisi maksaa.

Kiristys, uhkailu ja lahjonta: lastenkasvatuksen kolme kulmakiveä. Tällä kertaa päädyin jälkimmäiseen.

Olemme suunnitelleet viikko- tai kuukausirahan käyttöönottoa. Ajattelin, että tällä tavalla lapset voisivat ansaita taskurahansa, pala palalta.

Meillä oli samantyyppinen kotityösysteemi aikaisemminkin käytössä mutta se ei toiminut. Siinä minä listasin työt ja määrittelin niiden arvon peliaikaminuutteina. 

Kustakin hommasta ja jokaisesta ulkoiluun käytetystä minuutista sai määrittelemäni määrän peliaikaa. Tällä oli tarkoitus ratkaista sotkuisen kodin lisäksi se ongelma, että lapset ulkoilivat liian vähän ja roikkuivat liikaa ruudulla.

Homma kaatui siihen, että systeemiin ei sitoutunut kukaan muu kuin minä. Se yksinkertaisesti painui unholaan...

Tällä kertaa minulla on toiveet korkealla – onhan palkinto lasten itsensä määrittelemä. Tehtävien arvostakin sovittiin yhdessä, eikä diktatorisesti!

Kun peli ja läppäri on ostettu, voimme jatkaa systeemiä ja maksaa kotitöistä lapsille viikkorahaa. Saas nähdä, kuinka sitten käy… Jälkikasvuni ei nimittäin ole kovin rahanahnetta sorttia.

Joutuvatko lapset teillä tekemään kotitöitä viikko- tai kuukausirahaa vastaan? Olisi hauskaa kuulla, onko kenties jollain käytössä vielä nerokkaampi kotityösysteemi?

Kommentit (14)

nepuzh

En halua viisastella enkä olla ilkeä, vaan olen utelias: missä välissä on ehtinyt käymään niin, että 8- ja 11-vuotiaat eivät ole oppineet laittamaan vaatteitaan kaappiin tai astioitaan tiskikoneeseen? Passattiinko ne pienenä pois nenän edestä vai onko se aina ollut heille työn ja tuskan takana? 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kysymyksestäsi! Ehkä tilanne on syntynyt sitä kautta, että jo lasten ollessa pieniä emme muistaneet tehdä näistä asioista (esim. lelujen keräämisestä, likapyykkien viemisestä pyykkikoriin) rutiineja. Kenties niistä olisi tullut lapsille tapa, jos niistä olisi jaksettu vuosikausia jankuttaa ja jankuttaa järjestelmällisesti kerta toisensa jälkeen, päivästä päivään ja vuodesta vuoteen...

Meidän perhe on aika suurpiirteinen, eikä ketään muuta oikeastaan häiritse likaiset astiat tiskipöydällä tai petaamaton sänky. Minusta tuntuu, että toiset elävät ihan onnellisina ja tyytyväisinä sekasotkunkin keskellä :) Meillä on siis erilaiset siisteyskäsitykset.

Tällä systeemillä lahjon lapset elämään minun siisteyskäsitysteni mukaan, sillä itseäni sotku häiritsee, mutta minulla ei ainakaan arkipäivisin ole aikaa ja energiaa siivoilla toisten sotkuja.

Uskon, että tapojen ja tottumusten lisäksi järjestelmällisyys ja siisteys riippuvat myös temperamentista. Toiselle lapsistani on helpompaa pitää tavaroistaan huolta ja hän on muutenkin jämpti ja järjestelmällinen. Toinen lapsistani on luova, terävä ja monella tapaa poikkeuksellisen lahjakas mutta oman huoneen siivoaminen on hänelle hyvin vastenmielistä.

Kaikki me olemme erilaisia mutta kukaan ei ole täydellinen.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Nopettaja

Ei se Nopettajakaan aina onnistu. Huutomerkin tilalle tarkoitin kyllä kirjoittaa ihan kysymysmerkin. :)

Vierailija

Voi kun nämä kotityö taulukot saisi sellaiseen muotoon että voisi ladata koneelle tm ja muokata omalle perheelle sopivaksi! Tämä idea menee heti käyttöön!

Rva Kepponen

Toivottavasti rahapalkkiojärjestelmä toimii.

Meillä kodin sekaisuus on ominaisuus tai jatkuva ongelma (miten kukakin haluaa sen minäkin päivänä tulkita). Tavaroita on aina hujan hajan. Varsinaista rahapalkkiojärjestelmää emme ole ottaneet käyttöön muilta osin kuin, että viikkorahaan kuuluu joku oma tehtävä ja jos sitä ei ole hoitanut ei saa viikkorahaa. Normihommiin kuuluu likapyykkien vienti, tiskikoneen tyhjennys pyydettäessä ja omien tavaroiden jonkilainen järjestyksessä pito. Pojat kyllä saa mobilisoitua hommiin, mutta oma-aloitteisesti ei tapahdu mitään.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Meillä ei tosiaan ole ollut aikaisemmin viikkorahaa, kun lapset eivät ole rahan perään ja se mitä tarvitsevat on ostettu joka tapauksessa. Saattaa olla että kun peli ja läppäri on ostettu, siirrymme takaisin peliaikaminuutteihin. Ruutuaika taitaa kuitenkin olla vielä tavoiteltavampi palkinto heille. Tavoitteena on nimen omaan saada hommat pyörimään tällä systeemillä oma-aloitteisesti. Minä kun en aina jaksa jankuttaa enkä useimmiten ole kotona jankuttamassa silloin, kun hommia pitäisi tehdä.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Maija

Meillä teineille (15- ja 17v) ei erikseen makseta kotitöistä, he saavat kuukausirahaa ja edellytyksenä on, että osallistuvat kotitöihin. Must-töitä on oman huoneen siivous ja imurointi kerran viikossa, vuoroviikoin joko kodin imurointi (pl. toisen teinin huone) tai vessojen pesu ja kaikki muut erikseen meidän vanhusten pyytämät työt. Jos hommmia ei ole tehty, niin kuukausiraha pienenee....

Vierailija

Kuukausiraha pienee asteittain ja kertaakaan ei nollille ole menty.

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015

Omilla lapsillani (nyt teinejä) oli tietyt kotitehtävät, mitä piti tehdä kuukausirahan eteen kerran viikossa (4 kpl erilaisia tehtäviä). Olin ne myös hinnoitellut, koska ylimääräisistä vapaaehtoisesti tehdyistä töistä sitten vielä maksoin lisää. Ajatuksena oli, että tulisi rutiini näihin. Ei kyllä tullut. Kuukausirahan kyllä saavat edelleen, ilman taulukkoa, ja kotitöitä pitää tehdä. Tekevät kyllä, mutta patistamalla :). Enkä usko, että tilanne juurikaan muuttuu ennenkuin muuttavat pois kotoa. Mutta oppivat kuitenkin kotitöitä tekemään, mikä on jo saavutus sekin. Minäkään en aikanaan jaksanut jankuttaa näistä. Nykyään esitän asiat esim.näin: "Pesettekö vessat ja imuroitteko, niin minä sitten pyyhin pölyt".   Eli ymmärtävät, etten orjuuta heitä :). Ja reippaita nuoria nuo ovat, valmiita kyllä auttamaan äitiään tarvittaessa!  

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Minulla on kyllä tuosta rakentavassa puhetavassa vielä opettelemista... Tänäänkin keskusteltiin eri hommista ja keskustelu ajautui siihen pisteeseen, että tyttö luetteli mitä kaikkea oli saanut aikaan. Kun minä sitten erehdyin menemään sanasotaan mukaan ja jatkoin samalla linjalla, ei lopputulos ole sellainen, mitä sukujuhlissa muistellaan kymmenen vuoden kuluttua ;)

No, lapset ovat ainakin minulle parhaita kasvattajia. Siinä vaiheessa, kun muuttavat pois kotoa, olen varmaan pyhimys... :P

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram