Sellainen viikko tämä on ollut. Viikon ohjelmassa oli kevään viimeinen työmatka ulkomaille, ja parin päivän reissu voi kyllä sotkea koko viikon kuviot.

Ai niin kun mihin ei ole jäänyt aikaa? No, ei ehdi tehdä kaikenlaista mitä haluaisi. Olen viettänyt perheen kanssa turhan vähän aikaa. Olen ehtinyt ulkoilla liian vähän ja käydä kuntosalilla vain kerran. Olen ollut kotona liian vähän ja kotihommia en ole tehnyt juuri ollenkaan. Olen nukkunut aivan liian vähän, enkä ole ehtinyt yhtään miettiä syömisiäni eli olen syönyt mitä sattuu. Se näkyi heti tänä aamuna puntarissa...

Olen ollut tosi vähän toimistolla, enkä ole ollenkaan ajan tasalla työmeilien suhteen. En ole ehtinyt lukea muiden blogeja ja vastaillut hitaasti oman blogin kommentteihin. Sellaista tämä välillä on.

No, valitus seis, toki viikkoon mahtui myös paljon hyviä hetkiä. Kuvilla osallistun jälleen Scavenger Hunt Sunday -valokuvahaasteeseen sekä Viikonlopun linkkirinkiin.

Tiistaina koko päivä töissä meni yhden tärkeän tapahtuman merkeissä, sen esivalmisteluissa, itse tapahtumassa ja jälkihoidossa. Jaksoin kuitenkin käydä myös salilla heiluttelemassa puntteja, siitä. Illalla myös pompimme lasten kanssa trampoliinilla ja kiertelin vähän puutarhassa. Marjapuskissa on taas yllättävän paljon kuivia oksia, vaikka viime kesän lopuksi karsin ne mielestäni huolellisesti pois.

CRISP

Crispy branches in the redcurrant bush by Uraäidin Ruuhkavuodet

Reissuun pakkaaminen meni aivan liian myöhään ja keskiviikkoaamuna taksi tuli hakemaan lentokentälle 5.30 vajaan viiden tunnin unien jälkeen. En siis ollut päivän kokouksessa aivan parhaimmillani. Lisäksi työkaverit halusivat vielä illalla mennä yhdessä syömään, eikä sellaisesta tietenkään voi kieltäytyä. Ehdin kuitenkin kokouspäivän jälkeen, ennen illallista, juosta nopean lenkin lähipuistossa. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia lenkkipolun varrelta, mutta en ehtinyt.

Torstaina ehdin aamukokouksen jälkeen tavallista aikaisemmalle lennolle ja olin kotona jo kuuden maissa - mitä luksusta! Kotiin saapuessani huomasin, että naapurin maanviljelijä on alkanut kyntää. Ihan pian pelto jo puskee orasta...

STRIPES

Kyntöpelto keväällä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Perjantai oli viimein normaali toimistopäivä. Aloitin töissä poissaolopäivien aikana tulleiden rästimeilien purkamisen.

Töiden jälkeen pojalle tuli kaveri yökylään ja sen kunniaksi nautimme torilla kesän ensimmäiset jäätelöt. Illalla sain vielä houkuteltua tytön kanssani metsään lenkille.

ENERGY

The first ice cream cones outside / Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantai meni melkein kokonaan Helsingissä. Meillä oli ohjelmassa tyttöjen päivä: pikkuneitini kävi kasvohoidossa (josta kerron myöhemmin lisää), kampaajalla, ostimme hänelle kengät sekä vähän vaatteita ja herkuttelimme nepalilaisella ruoalla ja jätskillä. Hämästelin taas, kuinka nopeasti lapset kasvavat - enää minua ei kaivata avuksi vaatekaupan sovituskopissa, ei todellakaan.

NEGATIVE SPACE

My daughter shopping the clothes / Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantai-illaksi hyvä ystävä oli kutsunut minut luokseen hippaamaan, koolla oli joukko kivoja tyyppejä. Vielä aamulla ajattelin, että lähtisin mukaan myös baariin kemujen jälkeen, mutta intensiivinen päivä kaupungilla imi mehut ja lähdin sittenkin matkaan autolla.

Oli kuitenkin kivaa laittaa itsensä nätiksi ja jutella ihmisten kanssa (sen ajan minkä jaksoin.) Olen varmaan tulossa vanhaksi...

MIRROR

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tällä viikolla koin syvää kiitollisuutta yhdestä pikkuasiasta, erityisesti keskiviikkoaamuna reissuun lähtiessä. Otin aikoinaan yli 10 vuotta sitten kestopigmentoinnin luomiini ja viisi vuotta sitten eylinerit vahvistettiin tatuointiaineella, eli minulla on pysyvä kestomeikki silmissä.

Kosmetologini on tosi tarkka ja hän osasi tehdä mielestäni oikein nätit, tarpeeksi ohuet rajaukset. Kiireisenä aamuna lyhyen yön jälkeen kestomeikistä on tosi paljon apua! Suosittelen lämpimästi, jos et ole neulakammoinen.

OHUT (thin)

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tällä kuvalla minun oli tiistaina tarkoitus osallistua Pieni Lintu -blogin MakroTex-haasteeseen, jossa oli teemana Ohut, mutta en ehtinyt. Onneksi vielä ehtii.

Onko sinulla koskaan tällaisia viikkoja, jotka vain livahtavat käsistä?

--------
This week was dominated by the last business trip abroad before summer holiday. Somehow just a two day trip can absorb most of my energy for the whole week. I felt that this week I've been too little at home, have slept too little, spent too little time outside, spent too little time with the family and too little time at the office. 
Despite the busy week I had time to enjoy the first ice cream cones outside with the kids. We also had nice time out in the city with my daughter on Saturday: we went shopping, went to a beauty salong, hairdresser and had Nepalese food for lunch.  I also met some friends on Saturday evening and was meaning to go out to a bar with them but after all felt too tired and went home instead. 
This week I've been thankful for the eyeliners that have been tattooed into my skin. I felt especially thankful on Wednesday morning when I had to get up before 5am to go to the airport after less than 5 hours sleep.
With the photos above I participate again in Scavenger Hunt Sunday photo challenge in Viikonlopun linkkirinki link up and with the last photo I participate in the MakroTex photo challenge in Pieni Lintu blog.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (41)

Oi, kestorajaukset olisivat kyllä mukavat tällaiselle kiireiselle meikkaajalle - mutta en taida uskaltaa... Kiireisiä viikkoja täälläkin välillä on, silloin mennään suorituskeskeisesti hommasta toiseen ja tingitään, harmillista kyllä, yöunista ja omasta liikunnasta. Onneksi toisenlaisiakin viikkoja sentään on :)

Harkitsisin vielä kestorajauksia, jos et kerran normaalisti edes käytä eyelineria... Muutos voisi olla turhan radikaali, ja kun sitä ei saa peruttua. Tai siis pigmentoinnin haalistuminen kestää sen viisi vuotta...
Kiitos kohteliaisuudesta

Kiinnostavaa... Tekeekö tuo toimenpide ripsistä myös tuuheamman näköiset?
Musta tuntuu että omat ripseni ovat niin lyhyet että niissä ei ole paljoa taivutettavaa. Pari vuotta sitten käytin ripsienpidennyksiä ja tykkäsin niistä kovasti kunnes jouduin lopettamaan niiden käytön kun silmäni herkistyivät ripsiliimalle. Sen jälkeen olen käyttänyt vain tuuheuttavaa vedenkestävää ripsaria. Mun ripset on jotenkin niin ohuet että tarvin niihin volyymia purkista.

Hienot rajaukset. Kyllähän noita viikkoja on ja itselläkin viime viikko meni hiukan reisille. Hieman eri syistä tosin. Ainoat normipäivät maanantai ja perjantai. Kiitos etätyömahdollisuuden ei kuitenkaan ihan harakoille ne muutkaan päivät, vaan sain edes ne kiireisimmät tehtyä pois.

Minuakin pelotti ekan kerran, kun rajauksia laitettiin. Onneksi tekijä oli niin varmakätinen, että minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta esim. silmän räpäyttämiseen kesken toimenpiteen. Olen tietenkin uusinut pigmentoinnit vain tällä samalla tekijällä.

Kauniit rajaukset, mutta huh, en taitaisi haluta neuloja niin lähelle silmiä.

Vauhdikas viikko, ei ihme, jos aikaa kuluu nopeasti!

Kauniit ohuet linerit ja ihastuttavat kuvat. Itse olen harkinnut samaa asiaa. Hakusessa on vain tekijä, ettei tarttis tuhrata koko ajan rajauskynillä. Peltokuva oli iki-ihana, tuli polttava halu vielä kerran äestää:)

P.s. Tuo sininen jätski olisi sopinut seuraavaan haasteeseen, herkullinen kuva:)

Nuo kestorajaukset oliskin hyvät tällaiselle, joka ei kerta kaikkisesti osaa tehdä rajauksia lainkaan :D. Melkoisen kiireinen viikko sinulla takana...

Onhan noita viikkoja, enemmän tai vähemmän. Koetan kovasti keskittyä nykyisin siihen, että olisi oikeasti vähän vähemmän niitä, ehtisi oikeasti keskittymään ja antamaan aikaansa. Pysähtymään sen viikon keskelläkin.

Vauhdikas ja mielenkiintoinen viikko. Mutta hei nuo kestopigmentoinnit näyttää todelta hyvältä. Hienot ja luonnolliset ja varmasti kiireiselle loistoapu, ei tarvitse niin kovin meikata.

Minulle laitettiin viime viikolla ripsien taivutus ja värjäys. Siitäkin voisi olla kiireiselle apua. Ripset näyttävät hyviltä ja kuitenkin luonnollisilta meikittömänäkin ja kesto n. 8.viikkoa. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Huoh, mä en osaa itse tehdä rajauksia ollenkaan ja olenkin arponut kestorajausten hankintaa - toisaalta kun mulla ei ole ikinä normaalisti rajauksia niin näyttäisikö sit omituiselta... Sinä sen sijaan näytät kiireestä ja kaikesta huolimatta oikein kauniilta!

Moikka! Voisin ottaa selvää, tekeekö oma kosmetologini enää näitä, hän on nimittäin tosi taitava. Minunkin pitäisi uusia kulmakarvojen pigmentointi. Voin sitten palata sinulle, jos kiinostaa?
Jätski on oikeasti harmaa, koska se oli salmiakkia. Kamerani taitaa vetää kaikki kuvien sävyt sinisiksi. Ensi viikon haasteesta tulee siis helppo minulle ;)

Niin tuttua toi kiire. Olis jo kesä ja loma ;)
Hetken hengähdystauko olis hyväksi :)
Kiireettömämpää viikkoa Sinulle! :)

Tuo pysähtyminen kiireen keskellä olisi tosi tarpeellista minullekin! Jollain kummalla tavalla tämä bloggaaminen toimii sellaisena pysähdyspaikkana: hetki omaa aikaa hengähtää myrskyn silmässä.
Kiitos kun jaksoit lukea vuodatukseni!

Minäkin yritän hoidella osan hommista lennossa. Tavallaan on kyllä siunattu asia, että nykytekniikan ansiosta työn tekeminen ei ole sidottu paikkaan. Silti arvioin epärealistisesti esim. viime torstain paluupäivän. Luulin että olisin ehtinyt hoitaa lentokentällä pari juttua mutta aikaa ei sitten jäänytkään, kun turvatarkastukseen olikin niin pitkät jonot ja kone lähtikin yllättävän kaukaiselta portilta. Jäi nekin työt sitten perjantaille...
Vaan nyt on olo jo helpottanut, kun pidin eilen kokonaan palavereista vapaan etäpäivän - sain niin paljon aikaan, että itsekin hämmästyin :D

Niin, pian alkaa kesälomakausi ja sitten helpottaa täälläkin... Minä en täysin tinkinyt liikunnasta, mikä toi sitten omat aikatauluhaasteensa viikkoon - eihän niitä tunteja vain riitä kaikkeen! En tiedä oliko se järkevää. Väsyneenä ei liikunnasta saa kunnolla tehoja irti.

Totta kai sattui, ihan kuten tatuointikin. Kosmetologi kyllä pyyhki luomia puuduttavalla aineella sitä mukaa kun tikkasi, mutta erityisesti aluksi kyllä tuntui siltä kuin ampiainen olisi pistellyt. Homma eteni hitaasti, jotta ehdin välillä vetää henkeä ja purra hammasta.

Tuon kokoisessa tötterössä totisesti on energiaa ;) Tuollaiset rajaukset olisivat kyllä kätevät, varsinkin kiireessä tuppaa rajausten kanssa tuhrautumaan aikaa enemmän kuin tarpeeksi.

Jos joku ihmettelee, miksi pukukoppikuvan nimi on Negative space: nimi liittyy valokuvaushaasteen teemaan. Opin tämän haasteen kautta että kuvassa olevaa tyhjää tilaa, jota vasten kohde erottuu, kutsutaan tuolla käsitteellä. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram