Meillä on jo joulun odotus päällä, kuten useimmissa muissakin lapsiperheissä. Joulukalenterit on ripustettu seinälle, joulutorttuja tai pipareita pitäisi leipoa, pian jouluvalot kaivetaan varastosta pimeyttä valaisemaan.

Mikäs siinä. Paitsi että minä inhoan joulua.

Saan tästä monesti hämmästelyjä: "Mutta jouluhan on lasten juhla!" "Lasten riemu tuo joulutunnelman!"

Miksipä ei. En minä joulussa mitään lapsiin liittyvää inhoa, enkä toki halua pilata lasten joulunodotusriemua. Inhoan sen sijaan kaikkea jouluun liittyvää kaupallisuutta. Krääsää, muovikoristeita, pakkolahjoja. (Kuvat lainassa täältä.)

Ihan pian täytyy ruveta suunnittelemaan listoja lahjoista ihmisille, jotka eivät tarvitse mitään. Ja sitten jouluna me vuorostamme saamme kauhean kasan kaikkea tarpeetonhta kamaa jo ennestään täyteen kotiimme. Olen usein toivonut tavaralahjojen sijaan elämyksiä. Toisinaan toiveet on kuultu, joskus taas ei.

Joulukorttien lähetysrumba on ihan oma lukunsa. Nyt pitäisi jo kovaa kyytiä tilata lasten koulukuvista lisäkappaleita, jotta saamme aikaan perinteisen joulun lapsikortin. Sitten tiettynä iltana taas kuoritetaan urakalla viitisenkymmentä korttia ja kirjoitetaan osoitteita jännetuppitulehdukseen asti.

Jouluun liittyy niin monia pakkoja ja pitäisi-asioita. Yritän muuten elämässäni vältellä niitä mahdollisuuksien mukaan, eli pitää Sisäisen Suorittajani kurissa. Ahdistus on taattu, kun näihin pakko-perinteisiin yhdistetään vielä vuoden lopun hommat duunissa, jossa tilivuoden päätteeksi maailma pitäisi saada valmiiksi. Itse asiassa joululoma pitäisi mielestäni olla ennen joulua, jotta ehtisi töiden lisäksi tehdä joulun valmiiksi.

Minä pärjäisin mainiosti ilman jouluakin. Perhe tietää hyvin asenteeni. Mutta tänä vuonna joulunodotus tuntuu jo vähän erilaiselta, aiomme nimittäin lähteä porukalla joulua karkuun! Kerron siitä myöhemmin lisää...

Lisäksi äsken tunsin jo todellista joulumieltä sillä lapsikullat antoivat minulle yllätyslahjan: molemmat olivat askarrelleet kaveriensa kanssa minulle joulukalenterit. Minulle! Jotta minäkin voisin odottaa joulua innolla.

Jäin sanattomaksi. Ovat ne vaan niin ihania! Ja sitten joku vielä ihmettelee, miksi tehdä lapsia.

Askartelu

Kommentit (11)

Mahtava idea lapsilta, tuo vamhemman joulukalenteri :)! Minä olen aina tykännyåt joulusta ja otankin sen aina löysin rantein, ei mitään pakkopullaa. Pakollista on jotakin ruokaa saada pyhiksi ja kuusi. Muuten olen unohtanut kaiken, kortteja en le lähettänyt enää kymmeneen vuoteen jne.

Oih, komppaan!! Ja jos toiveet toteutuu niin nekin karataan..

Minulla.on jouluista (ja kaiista muistakin juhlista) myös paskafiilis kun lapsuudessa ne oli riitelyä ja hutamista, pelkkäää suorittamista. niinpä en panosta täydelliseen siivpon, jouluateriaan, kortteihin tai paljon muuhunkaa... vielä kun pakko-ostokset ja krääsä jäis pois niin tämähän olisi tosi mukavaa

Kiitos kommenteista! =) Mulle on moni sanonut, että jos et tykkää lahjoista /krääsästä/korteista niin vihellä peli poikki - älä osta/lähteä niitä! Mutta ihan vielä musta ei ole siihen, muiden miellyttäminen ja hyväksynnän haku on vielä päällä. En halua tai uskalla olla ensimmäinen, joka jättää lahjat ostamatta ja kortit lähettämättä, kun saan muilta lahjoja ja kortteja. Vielä on itseluottamusta kehitettävä lisää...

Ah, täällä toinen "joulunvihaaja" :) minne lähdette karkuun?? Me karataan kakrujen kanssa ruotsinristeilylle. Ei stressiä koristeluista, lahjoista eikä ruoasta :D

Löysin tänään tämän mielenkiintoisen blogisi ja nyt olen jo useamman kerran tänne palannut lueskelemaan. Toki nämä lukuvisiitit ovat olleet kovin lyhyitä. Neljä lasta ovat pitäneet siitä huolen. Me vietimme vuonna 2012 joulun ja uuden vuoden Espanjassa. Oli todella hyvä päätös! Ihanan rentoa yhdessä oloa. Monet lähipiirissämme ymmärtävät, ettemme halua tavaroita lahjaksi ja he eivät itsekkään halua. Mutta onhan meillä sitten kummilapsia ja lapsilla kummeja ja ne joulukortit ja.... Eli itseluottamusta kehitettävä täälläkin joulun(kin) suhteen. Mielenkiinnolla jään seuraamaan blogiasi! :)

Anonyymi

Moi, löysin just sattumalta tämän blogin, ja aion mielenkiinnolla lukea vanhempiakin tekstejä, ihan vaikka vaan tipps and tricks kannalta - meidän kaksoset täyttää pian 2, ja molemmat vanhemmat on täysillä työelämässä, tarkoituksena olisi ihan uraakin tehdä - saa nähdä kuinka käy :) Esimerkit muista pärjäävistä perheistä on aina hyvä!

Ja sitten kirjoituksen aiheeseen - ihanat lapset! Mulle tuli heti mieleen tuosta joululahjarumbasta se, miten ihmiset osoittavat rakkauttaan eri tavoilla, yksi tapahan on lahjojen antaminen (esim lapsi kerää kukkakimpun, tai askartelee joulukalenterin). Itse olen ihan selvästi sellainen, joka osoittaa arvostustaan lahjoilla, ja nautin lahjojen etsimisestä. Lahjat eivät ole kalliita, esim tänään ostin kirpparilta siskolle joululahjaksi fleece-takin! Kysymys ei siis minulla ole statuksesta, vaan siitä, että löytyy jotain sopivaa saajalle. Nautiskelen kaupungilla kiertämisestä, ja saatan jo heinäkuussa ostaa jollekulle joululahjan, jos näen jotain sopivaa (yeah, I'm one of those people... :) ). Tykkään myös korttien lähettämisesta, mutta olen myös jättänyt kaikki kortit lähettämättä, jos on tuntunut ettei aika riitä.

Pakkolahjoiksi annan esim serviettejä, tai pieniä ruokakoreja, tai vaikka keksipaketin, ettei jää kenellekään turhaa nurkkiin seisomaan.

Ja niistä elämyksistä, sitä kannattaa varmaan toitottaa kaikille uudestaan ja uudestaan, että se jää mieleen, ja mielletään 'oikeaksi' lahjaksi. Yhteen kertaan sanominen ei ehkä riitä - älä siis anna periksi :)

Ja korteista, mitäs jos lähettäisi kortin spostilla, ja lahjoittaisi korteista säästyneen rahan hyväntekeväisyyteen, vaikka Unicefille tms? Ystävät ovat tätä tehneet, ja arvostan itse kyseistä elettä paljon - säästyyhän siinä luonnonvarojakin, kun ei heitetä niin paljon paperia roskiin.

Tulipas tästä sekava ja pitkä kommentti, mutta kun herätit ajatuksia!

Mervi

Moi Mervi ja kiitos paljon viestistä! Minusta tuo on juuri sitä joulumieltä: että antaa lahjan toista ilahduttaakseen, kun löytää jotain sopivaa. Itselle vain on tuntunut kasaantuvan jouluun enemmän niitä pakkoja. Ei ole sama asia, jos yrittää väkisin keksiä lahjaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea ja vaeltaa sellaisten listojen kanssa ahdistuneena joululahjaostoksilla. Kortit olemme ystäville lähettäneet sähköisenä jo kauan. Tuo 50 vastaanottajan korttilista koostuu enimmäkseen sukulaisista, joita emme tavoita meilillä. Ihanaa joulunodotusta sinulle, pysytään yhteyksissä!

Alan ymmärtää miksi inhoat joulua :)
Annan yhden vaihtoehdon joulukorteille, tein tällä tavalla itse viime vuonna. Lahjoitin hyvänlaisen summan hyväntekeväisyyteen. Sitten lähetin sähköpostin kaikille, joille muuten olisin lähettänyt kortin. Kerroin siinä, että oli antanut korttirahat tänä vuonna SPR:n kriisirahastoon ja toivotin hyvää joulua. Lähetin vain pari "oikeaa" korttia, sellaisille vanhoille ihmisille jotka eivät sähköpostia tai tietokonetta käytä. Tämä osoittautui tosi toimivaksi systeemiksi, monet kiittelivät ratkaisua eivätkä yhtään kaivanneet niitä paperikortteja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram