Odotan koulun päätyttyä bussia omiin ajatuksiini vajonneena. Yhtäkkiä kuulen vierestäni pienen äänen:

- Mä oisin voinu mennä neuvolaan äidin kanssa, mut haluun mieluummin mennä kotiin.

Käännyn ihmetellen ja näen pienen vaaleatukkaisen tytön, FC Barcelonan reppu selässään. Nyökkään hänelle iloisena piristyksestä:

- Onko sulla joku erityinen syy?

- Mä haluun kotiin, mun pikkusiskon luo.

Siitä juttu sitten lähtee. En ole edes kertonut nimeäni, kun minulle kerrotaan jo hymy huulilla ilouutinen: marraskuussa tulossa on toinenkin pikkusisko.

Sen jälkeen mennään muuhun perheeseen. Siihen, miten tänä vuonna juttukaverini sai vihdoin oman huoneen. Siihen, miten reppu painaa, onhan siinä kokonaiset viisi kirjaa, läksyjäkin jo ja kaikkea. Lopulta uskallan kysyä:

- Millä luokalla sä oot nyt?

- Ykkösellä, minulle vastataan pää pystyssä.

Niin arvelinkin. Kukaan muu kuin ykkösluokkalainen ei voi olla näin iloinen ja avoin. 

En usein mieti, miten paljon arvostan ekaluokkalaisia, mutta sinä päivänä se tuli taas mieleeni. Arvoastan heitä, arvostan todella. Suorastaan olen heille kateellinen.

Miksi? Päätin laatia siitä listan. Tässä ei todellakaan ole mainittu kaikkia hyviä, ihania puolia heissä, mutta muutamia ainakin.

Eli arvostan ensimmäisen luokan oppilaita, koska...

  1. He luottavat. Kaikki myöhempien luokkien oppilaat eivät haluaisi kertoa asioistaan niin avoimesti. Minä ainakin mietin, että "toi varmaan uskoo et mä oon hullu, jos kerron sille oikeen mielipiteeni tästä tai tästä asiasta".
    Ekaluokkalaiset, ainakin useimmat heistä, luottavat muihin ja - mikä tärkeintä - itseensä niin, että uskaltavat tuoda esille juuri sen, mitä itse ajattelevat. Ominaisuus, jonka vahvistamisesta haaveilen. Minulla se vaatii työtä. Heillä se on itsestäänselvyys.
  2. Heidän ystävyytensä on jotakin korvaamatonta. En tiedä mitään muuta ikäryhmää, joka tulisi moikkaamaan helpommin, oikeasti kiinnostuneena siitä, mitä sinulle kuuluu.
    Ekaluokkalaiset välittävät, ovat empaattisia. He tekevät sen pienillä asioilla. Yksi “moi Venla” ja hymy ruokalassa, toinen “arvaa mitä, me saadaan koira” -tokaisu, kun sidomme kenkiä välitunnille mentäessä, ja tulen hyvin iloiseksi. He välittävät.
  3. He ovat vilpittömiä. Itse olen jo kyllästänyt itseni sarkasmilla, ironialla ja jopa hiukan pessimismillä. He eivät.
    Ekaluokkalaiset tarkoittavat mitä sanovat. Ja sanovat mitä tarkoittavat. He eivät ole vielä niitä, jotka huutelevat kirosanoja ja näyttävät keskaria “ihan läpällään”. He eivät valehtele.
    Jotkut sanovat heitä lapsellisiksi, mutta minusta vilpittömyys on oikea sana. Me isommat, meidän juttumme, eivät ole vielä tahranneet heitä siihen kiroilun, kaksimielisyyden ja ulkonäköpaineiden liemeen, missä itse elämme.
  4. He ovat rohkeita ja uskovat kaikesta hyvää. Jos itse olisin hiljaa jupisevan, minua viisi vuotta vanhemman ja reilusti isomman tytön kanssa bussipysäkillä, alkaisinko juttusille? En. Hivuttautuisin salaa kauemmas hänestä.
    Miettisinkö, että meistähän vopi tulla vielä parhaat kaverukset? No en. Katsoisin poispäin ja teeskentelisin ettei minua olekaan. Näpräilisin kännykkää.
    Mutta minulle, minulle tultiin juuri tuossa tilanteessa juttelemaan. Vaikka tyttö olisi voinut tehdä juuri niinkuin minä tekisin, hän ei tehnyt.
    Nostan hattua. Hänellä oli alkanut koulu vähän aikaa sitten. Hän oli varmasti vielä hiukan hämmentynyt kaikesta uudesta. Ja silti hän halusi tulla juttelemaan.
    Upeaa. En pystyisi samaan. Tuo on sellaista rohkeutta, jota minulla ei enää ole. Avoimuutta. Iloisuutta. Ekaluokkalaisuutta.

Ekaluokkalaiset, teillä on ollut kohta kaksi viikkoa koulua. Toivon, että olette viihtyneet. Toivon, ettei teille ole sattunut mitään. Toivon, että pysytte samanlaisina vielä pitkän aikaa. Te olette ihania.  

Ja sinä, juttukaverini, kiitos siitä, että tulit juttelemaan! Paransit päiväni. Sait minut hymyilemään.

Kiitos, aurinkoinen kiitos, eikä vain sinulle, vaan kaikille teille. Tsemppiä lopun koulun ajaksi yhdeltä kuudesluokan tytöltä, käytävänperän naulakoilta.

Terveisin, Venla

// Venlan tunika on Noshin naisten mallistosta ja leggarit Ellokselta. //

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

P. S. Olethan ottanut osaa arvontaan, jossa voit voittaa jännän fantasiakirjapaketin? Osallistua voit 31.8. asti.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram