Olen saavuttanut jo kunnioitettavan keski-iän, mutta en vieläkään ole oppinut olemaan luonnollisesti kauluspaidassa. Tajusin tämän tammikuussa, kun valikoin tammi-maaliskuun vaatteita 333-projektin ensimmäiselle jaksolle. Kauluspaidan sijaan tykkään yleensä käyttää trikoopaitoja jakkujen ja bleisereiden alla.

Päätin selättää henkisen rajoitteeni ja valkkasin tietoisesti alkuvuoden vaatevalikoimaan mukaan yhden (huom. yhden! - siinäkin oli tarpeeksi) valkoisen kauluspaidan. Ajattelin, että nyt kasvaisin viimein aikuiseksi ja oppisin käyttämään sitä näin pikkupakon edessä, koska vaatteita on vain vähän tarjolla.

(333-projektissa ideana on valikoida 33 vaatekappaletta, joita käytän kolmen kuukauden eli yhden "sesongin" ajan. Kolmen kuukauden kuluttua valitaan uudelle kaudelle toiset 33 vaatetta. Matkan varrella tajuaa, kuinka vähillä vaatteilla oikeasti pärjää ja samalla tulee laittaneeksi kierrätykseen turhat vaatteet.)
Totta, olenhan minä tuota "viralliseksi" mieltämääni vaatetta muutaman kerran käyttänytkin.
Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
Päätin julkaista kuvia niistä asuyhdistelmistä, joita olen projektin ensimmäisen jakson aikana käyttänyt todistaakseni, että vuosia vanhoissa vaatteissakin voi elää. Tässä postauksessa on muutamia väkinäisiä "ylijäämäasuyhdistelmiä", joihin olen päätynyt, koska ehdin kyllästynä neule-twinsetteihini ja lempijakkuihini.

Ylläolevassa asussa on mukana ikivanha, KappAhlista ostamani paita, joka on kauluspaidoistani se, jota käytän eniten koska se on vähän paksumpaa puuvillan ja trikoon sekoitusta, eikä sitä tarvitse silittää. Kauluspaidoissani isoin käytön este on itse asiassa tuo silittäminen.

Minä olen perheessämme päävastuussa pyykkirumbasta, mikä tarkoittaa sitä, että meillä kone pyörii lauantaisin ja sunnuntaisin kolmisen kertaa päivässä ja yleensä muutaman kerran viikollakin. Neljän hengen pyykkien peseminen sekä puhtaiden vaatekasojen järjesteleminen on minulle tarpeeksi - en mistään hinnasta halua viettää kodinhoitohuoneessa yhtään enemmän aikaa kuin on pakko! Siksi meidän perheen jäsenet käyttävät neuleita, collegea, trikoota, farkkua ja mitä tahansa, mitä ei tarvitse silittää (tai toisinaan kuljemme ryppyisinä, ei sitä voi kieltää).

On suorastaan huvittavaa, kuinka toisen lempivaate voi olla toisen inhokki. Tyylikäs Annu esimerkiksi on aivan ihastunut kauluspaitoihin ja tuntee itsensä niissä luontevaksi. Ehkä minäkin vielä joskus saavtan vastaavan henkisen tason... Annun ajatuksista alun perin sainkin idean kauluspaidan käytön opettelemiseen (ja tähän postaukseen) - kiitos vain inspiraatiosta!
Ylläolevassa asussani on samat rakkaat Dieselin farkut kuin tässä postauksessa ja samat Mekasta ostetut saappaat kuin täällä punaisen jakun kanssa. Musta bleiseri on eräs harvoista laatuvaatteistani, osa Gerry Weber -housupukua. Se taitaa olla pian kymmenkunta vuotta vanha. Ompelija on kerran muuttanut sen malliakin. Mielestäni on hauskaa, kuinka pienillä jutuilla tuo sama asu itse asiassa muuntui moneksi - ensin ilman bleiseriä, sitten bleiserin kanssa mutta ilman huivia ja lopulta bleiserin ja huivin kera. (Jos on vain vähän mistä valita, oppii olemaan iloinen pienistä asioista.)
Tämä toinen jämäyhdistelmä, jonka kuvasin jo vähän aikaa sitten, on toinen esimerkki vaatteiden muuntautumiskyvystä. Siinä on sama liivi ja huivi kuin tässä postauksessa mutta samat suorat housut kuin näissä kuvissa. Itse yllätyin, kuinka erilainen lopputulos olikaan.
Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
Olen kiitollinen, että tämä kiireinen maaliskuu on pian ohi. Vauhtia on nyt hieman liikaa jopa minun makuuni: ensi viikon loppuun mennessä matkakilometrejä on parissa viikossa kertynyt tuhansia akselilla Lontoo - Väli-Suomi - Kööpenhamina. Matkojen välissä ohjelmassa on ollut ja tulee olemaan toimistopäiviä, ystävien tapaamista ja Hessun 8-vuotissynttärit.

Olen itse asiassa jo vähän kyllästynyt tähän 333-projektiin. Tajusin sen juuri, kun purin Lontoon-matkan laukkua ja pakkasin tämän viikonlopun matkaa varten. On sittenkin aika tylsää pyörittää samoja vaatteita viikosta toiseen... (Olen vain muutaman kerran poikennut projektista: ystävänpäivän häissä ja tänä viikonloppuna hautajaisissa. Sen sijaan esim. ensi viikon työmatkalle Kööpenhaminaan menen kiltisti tuossa ylläolevassa mustassa bleiserissä sekä samassa mekossa, jonka valikoin mukaan tammi-maaliskuun vaatekaapilliseeni.)

Oikeastaan minun tekisi mieli jättää koko projekti kesken, lyödä hanskat tiskiin. En kuitenkaan kehtaa tehdä sitä mm. koska olen pitänyt täällä blogissa meteliä aiheesta. Siksi onkin tosi mukavaa, että alkaa olla maaliskuun loppu - pian pääsen valikoimaan uudet kuteet huhti-kesäkuulle - jeeeeee!!!
Tavallaan jo kaipaan rauhallista hetkeä kodinhoitohuoneessa, jolloin ehtisi matkojen välillä taas pestä pyykkiä sen lisäksi, että vain purkaa ja pakkaa laukkua. Varmaan mieskin sitä arvostaisi. Kunhan tämä reissujakso on ohi, taidan linnoittautua kokonaiseksi viikonlopuksi kodinhoitohuoneeseen. Saatan jopa silittää! (Mutta mitään en lupaa.)
Mukavaa maaliskuun loppua sinulle!
----
This is one of the last Outfit Of The Day -posts presenting the clothes which I've selected to January-March collection as a part of my 333-project. (The 333-project  means that I'll try to survive with 33 pieces of clothes and shoes for three months and then will select another 33 for the next 3 months. This means that I will only wear 132 pieces during 2015.)
For some reason I'm not comfortable in a white collar shirt even though it's a basic element in business clothing. With the help of this ongoing project I'm learning to like it.
In fact I'm already kind of sick of this project which I'd like to quit. After all it's a bit boring to wear the same outfits week after week for three months. Therefore I can't wait to select new set of clothes for April!
Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram