Valmisruoat tai sotkuinen koti eivät kuulu suomalaiseen jouluidylliin. Väittäisin kuitenkin, että monissa perheissä ne kuuluvat joulun todellisuuteen.

Tulin aatonaattona töistä kotiin iltapäivällä. Lattiat ja nurkat oli onneksi jynssätty puhtaaksi, joulusiivouksen kun hoitivat siivoojat viikonloppuna. Mies ja lapset olivat ostaneet jouluruoat.

Minun vastuulleni kuului tuoda juustoja ja kaloja herkkukaupasta. Koska en jaksanut ängetä Stockmannin ryysikseen, ajauduin lähikauppaan, jonka tuoretiskiltä löytyi yhtä sun toista maukasta.

Nyt joulunaikaan olemme mässäilleet noita herkkuja, lueskelleet, pelanneet lautapeliä ja pleikkaria, ulkoiluttaneet koiraa tuulessa ja sateessa. On ollut tosi rentoa ja mukavaa.

Olen aina kärsinyt omatunnon tuskia siitä, että meillä ei siivota kaappien nurkkia jouluksi. Leivon aika vähän joululeivonnaisia (eniten yleensä jo loka-marraskuussa.) En edes kuvittele, että kokkaisin itse jotain laatikoita, pilkkoisin punajuurta rosolliin tai marinoisin silakoita, vaikka omassa lapsuudenkodissani äiti aina teki niin.

Tänä jouluna vilkaisin makuuhuoneisiin hetkeä ennen kuin joulupukki kolkutti ovelle ja huomasin, että sängyt olivat petaamatta, kuten aina. Poskeni punastuivat hetkeksi, mutta sitten unohdin koko jutun.

Millaisia muistoja lapsi saa tällaisesta joulusta? Mikä merkitys lapsen joulunvietossa on itsetehdyillä ruoilla, leivonnaisilla tai siistillä kodilla? Mikä lapsen mielestä joulussa on tärkeää ja mukavaa? 

Pyysin 11-vuotiasta tytärtäni kirjoittamaan tähän ajatuksiaan joulunvietosta:

--------

Joulu ja joulunvietto. Ne merkitsevät eri-ikäisille lapsille eri asioita.

Viisivuotiaana joulu oli mielestäni synttäreiden lisäksi paras päivä vuodesta, koska silloin sai lahjoja. Uusia barbeja, jotka viikon päästä unohtuivat, koska aloin miettiä, mitä saisin synttärilahjaksi.

En tiedä yhtään, mikä teki lahjakrääsästä minun silmissäni niin ihanaa. Tiedän vain sen, että inhosin pehmeitä tai pieniä paketteja, mitä suurempi sitä parempi.

Minulle tulee pehmeän lahjan saadessani vieläkin jostain muistin perukoilta sellainen olo, että voi ei, nyt sain jotain tosi tylsää ja tyhmää. Vaikka lopuksi sieltä tulee yksi joulun parhaista lahjoista.

Kuten tekstistä näkyy, tavaran merkitys joulussa oli minulle pienempänä hyvin suuri. Yhdessä kavereiden ja pikkuveljen kanssa käytiin läpi lahjalehtisiä, ja unelmoitiin kaikki. En voinut käsittää, kun isä totesi, että hänelle olisi kyllä itselleen aivan se ja sama, vaikka hän ei saisi lahjan lahjaa. Miten iskä saattoi ajatella niin! Joulun koko ideahan on lahjojen saaminen!

Nyt olen eri kannalla. En odota enää pukkia niin paljon. Tärkeintä joulussa on se tunnelma, että kaikilla on kiva olla, eikä kukaan stressaa mistään. Voi rauhassa hengähtää.

Aiemmin tekstissä äiti mietti, millaisia muistoja saamme sellaisista jouluista, kun kaikki ei ole omin kätösin pakerrettua. Vastaus on, että en minä ainakaan muista mitään kielteistä tai ahdistavaa. En oikeastaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Ruokaa se lanttulaatikko on, oli se lanttu sitten kasvanut oman sukutilan maalla, tai jossain muualla. Yhtä paljon minä sitä söin. Ja syön nytkin.

Joulusiivous on taas kyllä aina ollut mielestäni turha ja ärsyttävä perinne. On se tietysti kiva kun on siistiä, mutta en minä ainakaan haluaisi sitä murehtia, sottapytty kun olen.

Onneksi meillä kävivät siivojat, niin ei tarvitse niin paljon siivota. Ei kyllä minua haittaisi, vaikka ei siivottaisikaan. Onneksi äiti ei motkottanut niistä lakanoista. En kyllä olisi millään jaksanut pedata sänkyä.

Mikä merkitys minulle on itsetehdyillä ruoilla ja leivonnaisilla? Ovathan ne kivoja.

Isoäiti ja mummi ainakin tekevät tosi hyvää jouluruokaa. Pidän niistä, tietysti, mutta ne mutkistavat joulun tekemistä. Jos ei ole aikaa, ainakaan liikaa. Silloin tulee helposti hiukan ahdistuneeksi, ja sen purkaa sitten perheenjäseniin.

Kaupasta ostetutkin ovat tosi hyviä, ne tekevät kyllä kauppansa. Jouluruoat ovat aina jouluruokaa, jos niitä syödään jouluna. Jos niitä sanotaan jouluruoaksi.   


Mikä on joulussa tärkeää ja mukavaa? Ei enää lahjat. Saan niitä vuosi vuodelta vähän vähemmän, kun minusta on ilmeisesti kasvanut tällainen tuhma tyttö. Ei se lahjattomuus minua haittaa.

Joulussa ovat nyt tärkeitä muut asiat, kuten se, että on hyvää jouluruokaa, jota saa ottaa paljon. Ja kyllähän ne kaupan laatikot ovat hyvää jouluruokaa. Tärkeämpää vielä on se jouluinen tunnelma, tunnelma siitä, että on juhlapäivä.

Mukavin hetki joulussa oli se, kun pukki oli jo lähtenyt, kun lahjat oltiin avattu, ja syvennyin lukemaan kummilta saamaani kirjaa. Silloin oli rauhaisaa, kaikki olivat iloisia ja onnellisia, eikä ollut kiire mihinkään tai pakko tehdä mitään.

Sitä on aito joulu. Ei krääsää ja suvun traditioiden mukaan valmistettuja ruokia, vaan se raukea onnellinen tunnelma, joka säilyy seuraavaan päivään. Kun valvotaan myöhään ja kaikki tekevät sitä mistä pitävät. Se oli joulun paras hetkeni, eikä siihen liittynyt siivottu koti tai itsetehdyt ruoat. Minun jouluni on joulu niitä ilmankin. 

------

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (12)

Heli / Taikasaappaat

Olipa kypsä ja hyvä kirjoitus lapseltasi! Kaikkien jouluhössöttäjien pitäisi tuo lukea ja miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Niin monessa perheessä joulustressi menee överiksi ja joulupyhinä stressi purkautuu kiukutteluna. Kun kaikki pitää olla niin täydellistä. Itse olen paljon viime aikoina purkanut "pitäisi" - ajatuksia omasta elämästä. Miksi pitäisi? Siksikö koska niin on aina tehty? Vai voinko itse luoda oman ajatukseni ja voinkin tehdä eri tavoin kuin on aiemmin tehty tai kuinka yleisesti tehdään?

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Olen samaa mieltä - tyttö on jo varsinainen sanaseppo ja tuntuu ymmärtävän elämästä paljon enemmän kuin moni aikuinenkaan <3
Minäkin olen tänä syksynä miettinyt paljon näitä pakkoja ja pitäisi-asioita, tehnyt siis samaa ajatustyötä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että armollisuus itselle alkaa pienistä asioista - asenteista.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Joulutontun apuri

Kirjoittajat -äiti ja tytär - ovat asian ytimessä. Asia on todellakin niin että tärkeintä juhlassa on tunnelma missä sitä saatu viettää. Ei se onko perunalaatikko kotona tehty vai kaupan. Valmistajaa ei muista vuosien jälkeen, tunnelman voi muistaa.

Rva Kepponen

Olipa hyvä kirjoitus. Sen innoittamana kysyin lapsiltani, että mikä oli parasta joulussa. Ainoa saamani vastaus oli, että lahjat. Myös siltä 11-vuotiaalta. Ilmeisesti pojat kypsyvät hitaammin :D Meillä oli kyllä suurimmaksi osaksi aineettomia lahjoja, mutta lahjat olivat joka tapauksessa joulun kohokohta.

Meillä joulua yritetään viettää rennosti ja stressittömästi. Joulusiivousta tehdessämme pojat kysyivät, että keitä meille tulee kylään. Kun kerroin, että ei ketään, pojat huudahtivat yhteen ääneen: "Eihän meidän sitten tarvitse siivota, jos ei tule vieraita!" :D Ihan pikkasen silti siistimme alakertaa.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Pojat on poikia =) Meilläkin kuopukselle pukin vierailu oli ehdottomasti kohokohta. Ja vierailun jälkeen aattoilta, kun sai luukuttaa kauan kaivattua Minecraftia...

Minäkään en nyt jouluksi jaksanut stressata siivoamisesta ja järjestelystä, vaan olen vain lorvaillut oikein perusteellisesti...koska meille ei tullut vieraita jouluksi...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kirsi/Raitoja

Hyvä kirjoitus tyttäreltäsi. Väittäisin, että tällä hetkellä meidän lapsille nuo lahjat tuntuvat olevan tärkeimpiä, toivottavasti heilläkin on joskun toinen ääni kellossa. Itse menin kyllä tänä vuonna joulun suhteen siitä missä aita on matalin ja luulen, että mies kantoi siisteydestä ja ruuista enempi stressiä kuin minä. Jos hän ei olisi ollut aatonaattona kotona, veikkaisin, että meillä olisi ollut astetta sotkuisempaa aattona. Ja noista joululeivonnaisista. Itsekin leivon aina tortut ja piparit hyvissä ajoin ennen joulua ja kiintiö niihin on tullut täyteen eikä näitä meillä enää aattopyödästä löydy.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Luulen että lahjojen suhteen ikävuosien merkitys on valtava. Esim. meidän 8-vuotiaalle lahjat olivat edelleen ehdottomasti se tärkein :)
Huomaahan moni aikuinen itsestäänkin tämän ikävuosien vaikutuksen lahjojen tärkeyteen. Monelle meistä lahjat eivät ole enää tärkeitä, koska vuosien myötä on jo kertynyt niin paljon kaikkea, ettei mitään uutta tarvitse. (En tosin ole varma, voiko aikuisen suhtautumista tavaraan suoraan verrata lapseen, ehkä ei...)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

tokyogirl

Arvovalintoja. Että keskittyykö itseensä ja työhönsä vai luoko lapsille muistoja, joissa vaikka yhdessä on kokattu jouluruokia. Lapsen kirjoitus tuntui kuin uraäidin ohjaamalta. Sanon näin , koska äiti varmasti haluaisi minun ajattelevan näin. Olen kolmen lapsen äitinä aika varma, että lahjat ovat 11-vuotiaalle tärkeitä. Samoin itsetehty ruoka, joulu tai ei. Lapsiraukat vain sopeutuvat kaikkeen; myös siihen, että äidin ura on hänelle tärkein.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos palautteesta!
Itse en lähtisi vain toisen henkilön blogin (nimen) perusteella arvioimaan, onko kirjoittajalle ura tärkein  tai lapsia tärkeämpi. Olen valinnut blogini nimeksi Uraäidin Ruuhkavuodet, koska eräs blogini tavoite on mm. kärjistämällä herättää keskustelua menestyvien naisten mahdollisuuksista työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Mielestäni kommenttisi on hieman armoton ja ajattelematon. Jos sinun perheessäsi lahjat tai itsetehty ruoka ovat lapselle tärkeitä, en lähtisi sen perusteella tekemään yleistyksiä tai vetämään johtopäätöksiä toisten perheistä.

Pohdin itsekin, kuinka paljon kysymyksenasattelu ja oma tekstini vaikutti tytön pohdintoihin. Toki vanhempien arvot ja ajatukset vaikuttavat lapsiin, sitä ei voi kiistää.

Toivon omalla esimerkilläni osoittavani lapsille, että myös nainen voi menestyä työelämässä: löytää työn jossa on hyvä - jossa voi hyödyntää lahjojaan, oppia uutta, kokea onnistumisen elämyksiä ja tuntea, että osaamista arvostetaan.
Mielestäni ei ole huono asia, jos lapset saavat esimerkin työstään pitävästä aikuisesta. Se ehkä kannustaa heitä etsimään rohkeasti elämässään sitä omaa juttuaan - työtä, joka on kivaa ja josta vielä maksetaan.
Työhön panostaminen toki on helposti muusta elämästä pois. Minulla se on pois ensisijaisesti kodinhoidosta, sillä en halua tinkiä perheen yhdessäolosta tai omista harrastuksistani.
Mielestäni tämä valinta ei viime kädessä ole huono juttu. Siivoojat voivat siivota kotini ja tehdas tehdä lanttulaatikkoni, mutta kukaan muu ei ole lapsilleni äiti eikä hoida työtäni yhtä hyvin kuin minä.
Kiitos vielä ajatuksia herättävästä kommentistasi sekä hyvää loppuvuotta sinulle ja perheellesi!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Minna M

Entisenä lapsena sanoisin, että pahinta joulussa oli itsetehty ruoka. Olin nirso lapsi ja vaikka meillä oli taidolla ja perinteisesti tehtyjä jouluruoka, niin minä en niistä koskaan lapsena tykännyt. Kysyin omalta 9-vuotiaalta pojalta, mikä joulussa on parasta. Hän alkoi muistelemaan toissa joulua Keski-suomessa, jossa oli lunta. Jouluun mahtui paljon luistelua ja mäenlaskua. Se oli kuulemma parasta. Mukavaa ja rentoa joulunodotusta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram