Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä ei yhtä perinteisistä juhapäivistä taaskaan vietetty erityisen perinteisellä tavalla. Aloin pohtia, olenko jotenkin anti-perinne-ihminen? Jouluna olimme Thaimaassa, pääsiäisenä siivosimme lastenhuoneita ja nyt vappuna... kävin koiran kanssa lenkillä, pesin pyykkiä, ja kävin kuntosalilla sekä järvessä uimassa.

En mitenkään tietoisesti vastusta erilaisia juhlapyhiä, mutta syystä tai toisesta emme yleensä erityisesti juhlista niitä. Kuten vaikka vappu: söimme toki munkkeja ja joimme simaa, kotona oli ilmapalloja (jääneet lasten synttäreiltä) ja serpentiiniäkin (se tosin jäi pakkaukseen) mutta mutta.. Vaikka olemme molemmat ylioppilaita, emme ole ikinä käyneet katsomassa Mantan lakitusta tai viettäneet vapunpäivää Ullanlinnanmäellä. En ole koskaan halunnut sinne mukaan kauheaan ryysikseen. Saan ihmisjoukoista ihan tarpeekseni viikolla töissä.

Meille nämä ylimääräiset vapaat ovat aikaa, jolloin voi tehdä sellaisia hommia, joihin ei arjen tiimellyksessä aika riitä. Kuten vaikkapa matkustaa, hoitaa isompia kotihommia tai tehdä huolella ja nautiskellen sellaisia asioita, jotka arjessa pitää suorittaa kello kädessä ja hutiloiden.

Olen joskus miettinyt, menettävätkö lapsemme jotain siinä, että emme ilmeisesti juhli yhtä paljon kuin moni muu perhe. Olisi se varmaan hienoa kuulua johonkin porukkaan, joka vuodesta toiseen säästä riippumatta vappubrunssilla poksauttaa kuohuviinipullon samassa paikassa samaan aikaan.

Perinteet synnyttävät parhammillaan kauniita muistoja. Omassa lapsuudenkodissani esimerkiksi kynttilänvalo, musiikki ja äidin tekemät maustesilakat tekevät joulun. Meidän lapsille ei ole muodostunut samanlaisia muuttumattomia, vuodesta toiseen toistuvia jouluperinteitä, sillä olemme viettäneet joulut vuorotellen molemmissa mummoloissa. Näin joka joulu on ollut hieman erilainen.

Ymmärrän kyllä, mikä perinteissä on kaunista. Kun tekee jotain samalla tavalla samaan aikaan kuin edellisvuonna ja samaan aikaan kuin moni muu suomalainen - ja parhaimmillaan vieläpä samalla tavalla kuin edeltävät sukupolvet - on mahdollista uudistaa onnellisia muistoja, elää ne uudelleen ja samalla liittyä yhteen muiden kanssa.

Perinteet ovat nykyisessä pirstaloituneessa yhteiskunnassa sitä liimaa, joka yhdistää kansakuntaa. On äärimmäisen yhteisöllistä, kun joulurauha julistetaan Suomen Turusta joka vuosi samaan aikaan ja moni suomalainen katselee sitä, tai kun vappuna moni joko katselee vappumarssia tai osallistuu siihen.

Perinteiden tuomaa yhteisöllisyyttä tarvitaan, sillä nykymaailmassa on entistä vähemmän asioita, jotka yhdistävät eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa eläviä ihmisiä. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaiset yhdisti ihan vain puoli yhdeksän uutiset - se oli virtuaalinen leirinuotio, jonka äärelle kansakunta kokoontui iltaisin. Nykyään yhä harvempi erityisesti nuorista katsoo iltauutisia. Uutiset kulutetaan mobiilisti pitkin päivää sitä myöten, kun ne syntyvät.

Kaikesta huolimatta perinnejuhlat eivät oikein ole minun juttuni. En koe, että saisin niistä niin paljon, että viitsisin vaivautua niiden vuoksi. Käytän mieluiten vähäisen, ylimääräisen vapaa-aikani sellaisiin arkisiin juttuihin, jotka tuovat itselleni ja usein myös perheelle onnea ja iloa. Kuten vaikkapa huolelliseen yläkropan treeniin kuntosalilla, jossa sai tänään huhkia ihanassa rauhassa ilman jonoja laitteisiin. Se taitaa sitten olla minun tapani juhlistaa työn juhlaa, vappua: laitoin lihakset töihin!

Osallistun näillä kuvilla jälleen linkkirinkiin, tällä kertaa kansainväliseen sellaiseen: Kim Klassenin Friday Finds -kuvahaasteeseen. Se kokoaa yhteen kaikenlaisia juttuja, joita osallistujat ovat löytäneet, tajunneet tai paljastaneet kuluneen viikon ajalta. Oma löytöni oli tämä pohdiskelu perinteiden merkityksestä.

Oletko sinä perinneihminen? Vietetäänkö perheessäsi monia kansallisia juhlia perinteikkäästi?

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

-----
In Finland almost the whole nation has celebrated yesterday and today the May Day, the 1st of May with balloons, decorations, champagne brunches and traditional delicacies. Except from my family.
For some reason I'm not very keen on traditions. I don't have anything against them or against people who cherish tradition. It's just that I don't bother to go through all the fuss for these traditional celebrations. Instead I went to the gym today and got to train in peace because most other people were out drinking sparkling wine... :)

Are you a traditional person? Do you value traditions?
Today I’m linking up with Kim Klassen’s Friday Finds which is a link party about what we've found, discovered, or uncovered throughout this past week. I've discovered the joy of exercise, once more.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (36)

Meillä Joulu on todella iso perinnejuhla, muuten ei ole paljon näitä perinteitä juhlistettu. Toisaalta oishan se ihan kiva välillä, mutta menee näinkin :) Sitten meillä on keksitty ihan omiakin perinteitä :D

Sula on hyvä asenne - minunkin mielestäni juhlaa on se, että voi vapaalla tehdä sitä mikä huvittaa. Ja jos huvittaa siivota ulkovarastoa juhannuspäivänä, kannattaa se ehdottomasti tehdä =)

Samaa mieltä. Nyt kun ajattelen, nin kyllähän meidänkin lapsille noita hyviä muistoja, omia perinteitä muodostuu: jouluaattoa on vietetty perinteisesti, vaikkakin sitten kahden eri perheen perinteiden mukaan vuorotellen. Silloin kun ollaan oltu kotona, olen kyllä nähnyt vaivaa jouluperinteiden eteen: on kuusi, kynttilöitä, jouluruoat ja pukki...
Meidän lasten muita perinteitä ovat varmaan virpominen pääsiäisenä, joka on molemmille hirmu tärkeää sekä lomareissut mummolaan. Kesäaikaan toistuvia, hyviä, meille tärkeitä hetkiä ovat pyöräretket uimarannalle ja ateriat terassilla.
Voi olla, että näitä monia juhlapyhiä vietämme hiukan arkisesti mutta kuten sanottu, meillä kiireetön, yhteinen puuhailu kotona on sen verran harvinaista, että se on itse asiassa silkkaa juhlaa!

Minunkin mielestäni oman perheen näköiset omat perinteet ovat hyvä juttu. Juhla ei maistuisi juhlalta, jos se olisi jotenkin pakkopullaa. Jos meillä ei näitä vuodenaikariittejä vietetäkään, niin esim. lasten synttärit ovat isoja merkkipäiviä, joita lapset osaavat odottaa jo kauan etukäteen. Niiden eteen nähdään vaivaa.
Vapaaehtoistyö on tosiaan todella antoisaa - voin suositella. Tällä hetkellä mentoroin mutta aikaisemmin olen ollut mukana SPR:n ystäväpalvelussa ja saattaa olla että syksyllä jatkan sitä. Kävimme sen puitteissa lasten kanssa ulkoiluttamassa läheisen vanhainkodin asukkaita.

Aika lailla samalla tavalla meilläkin sujui vappu tosin ilman kaupunki- tai tivolireissuja. Lähinnä mietin onko meno liian arkista mutta toisaalta juuri sitä meillä on liian vähän: tavallista, kiireetöntä perhearkea.
Kivaa uutta viikkoa!

Ai tää oli hyvä, Meillä ei kyllä kans perinteitä niin kovin noudateta, eikä ole lapsuudenkodissanikaan noudatettu. En koe jääneeni mistään paitsi :) Usein nää ylimääräiset pyhät pyhitetään tekemättömien asioiden hoitamiseen tai sitten nautitaan vapaista ihan keskenämme.

Minulla on tosiaan ihan sama olo. Kun viikot ovat niin täynnä kaikenlaista - ihmisiä, aktiviteetteja ja hulinaa - haluaa vapaapäivinä vain rauhoittua kotona perheen parissa ilman sen kummempaa hössötystä.
Meidän perinteisiin ei kuulu tivolikeikka mutta joka kesä pitää lasten edelleen päästä huvipuistoon jossain vaiheessa - ja yleensä useampaankin =)

Olet aivan oikeassa! Minä hoidin tänään lihaskuntoharjoittelun kotona kahvakuulan kera mutta muuten suurin osa päivästä vietettiin ulkona auringosta nauttien.
Kiva kun tulit kommentoimaan, mukavaa uutta viikkoa! :)

Noin se tuntuu olevan monessa perheessä: molempien vanhempien lapsuudenkodeista tuodaan yhteiseen kotiin omia perinteitä ja sitten niistä syntyy uusi, oman perheen näköinen kokonaisuus. Ja hyvä näin. Tuskin kumpikaan puolisokaan haluaisi suoraan solahtaa toisen lapsuusmuistoihin :)

Kivaa kuulla, että muitakin perheen omien juttujen kannattajia löytyy + pakkoperinteiden vastustajia. Rauhallinen, stressitön kotoilu on meille sen verran harvinaista, että ylimääräisinä vapaina on ihanaa rentoutua sen merkeissä.

Me itse asiassa vietettiin perinteinen joulu myös niinä vuosina kun lähdettiin pyhiksi Thaimaahan - vietimme sen viikkoa etukäteen! Se oli mielestäni ihan loistava idea ja tuntui aivan joululta: meillä oli joulukuusi, kynttilöitä, kuunneltiin joululauluja ja syötiin jouluruokia. Ja joulupukkikin oli Korvatunturille asti saanut tiedon, että meille pitää tuoda lahjat etukäteen. Niinpä hän piipahti molempina kerroilla meillä lahjakeikalla.
Näiden kokemusten perusteella alkoi vankasti tuntua, että joulu on puhtaasti sopimuskysymys ja sitä kannattaa viettää silloin kuin haluaa sekä juuri niin kuin haluaa. No, joulurauhan julistusta ei tuolloin viikkoa ennen kuullut, mutta se ei lapsille paljoa merkinnyt ;)

Itse olen vähän kantanut huolta siitä, että me ei olla kovin kovia juhlimaan. Juhlathan ovat tärkeitä koska ne rikkovat tylsän arjen ja luovat siihen säihkettä - juhlan jälkeen jaksaa arkea taas paremmin.
Joulua meillä juhlitaan ja lasten syntymäpäiviä. Toki usein pitkinä viikonloppuina yritämme tehdä jotain kivaa ja spesiaalia, esim. käydä ulkona syömässä viikonloppumatkalla.
Nykyinen elämäntilanne vaon on sellainen, että yhteinen, kotoinen ja kiireetön arki on itse asiassa aika kortilla, ainakin minulle. Kun ehdin olla iltaisin vain muutaman tunnin kotona, oikein odotan viikonloppuja, jolloin voin hautautua rauhassa kodin seinien sisälle...

You look great!! That's what I need to do! Seriously! I think I need a coach to get me going.....sigh.
Thanks so much for stopping by my blog!!

Meillä vietetään juhlia meidän o:mien perinteiden mukaisesti - ei välttämättä niin kuin muut. Vappu on meillä mennyt aina niin, että vappuaattona illalla me juhlimme isännän kanssa sen suhupullon poksautuksen verran perinteisin ylioppilasmeiningein Turun taidemuseonmäellä ja silloin tapaamme siellä ystäviä ja tuttuja. Mutta emme ole sinne ryysikseen koskaan vieneet lapsia - vappupäivä on sitten vietetty lapsiperheen ehdoin: on käyty tivolissa (kauheita reissuja ja nekin siirsimme jossain vaiheessa vapun jälkeisille päiville), syöty kotona ja nautittu yhdessäolosta joko vain perheen tai sitten myös ystävien kanssa. Syöty hyvin - mutta juotu vähemmän. Lasten läsnäollessa ei olla juovuksissa - se on ollut mottoni. Nyt kun lapset ovat jo kotoa lähteneet, onkin keksittävä isännän kanssa uudet jutut. Tänään on aika hyvältä tuntunut vain olla kotona ja ottaa välillä päivätirsat;)
Kivaa viikonloppua teille!

Kyllä mäkin noista sun sanoistasi tunnistan itseäni, vaikka toisaalta olenkin perinteiden vaalija.:) Esim. viime viikon retropostauksestani paljastui, että siivosin meidän ulkovaraston juhannuspäivänä!:) No, siitä tulee mulle vähän sellainen olo, että nyt ei varmaan pitäisi, mutta toisaalta, kun on aikaa ja inspis siivoamiseen iskee, niin miks ei.;D
Kyllä teidänkin lapsilla varmasti on perinteitä esim. koulussa niitä kertyy kuitenkin jo aikamoinen tukku.:) Loistokirjoitus jälleen!:)

Opiskeluaikana vappua juhlittiin pitkällä kaavalla ja voi miten hauskoja muistoja niistä ajoista onkaan. Vauhti on sittemmin vähitellen hiipunut (ehkä ihan hyvä). Vappuaattona meillä paistetaan munkkeja (lasten suuresti arvostama perinne). Ulliksen ruuhka (ja tunnelma) jää meiltä väliin, mutta vappulounaalla kävimme herkuttelemassa. Sitten siirryttiinkin pihatöihin, että työn merkeissä meilläkin. Loppujen lopuksi meillä on suht vähän perinteitä, jotka joka vuosi suoritettaisiin saman kaavan mukaan. Jouluaatto on se voimallisin. Ja juhannus jotenkin vaan kuuluu viettää maalla veden äärellä, vaikka kaupunkijuhannuksiakin on kokeiltu. Pysyvyyttä voi saada niin monenlaisilla asioilla, eikä perinteiden tarvitse aina olla ne samat kuin miljoonalla muullakin suomalaisella.

Meillä on perheessä paljon perinteitä, joita kyllä myös uudistetaan jatkuvasti. Uusiakin keksitään. Ollaan taidettu opettaa lapsetkin juhlimaan kaikenlaista ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin vähän turhankin innokkaasti. Osaavat nimittäin kysellä perinteiden perään jo hyvissä ajoin ja huolehtia näin, että ei päästä lipeämään ruodusta :D. Jokainen tyylillään, enkä kyllä suostu muista juhlapyhistä stressaamaan kuin joulusta. Sitä ei voi välttää ;).

Meillä sekä vaalitaan perinteitä että heitetään niitä romukoppaan. Osa juhlatavoistamme on perua lapsuudenkodeistamme, osa taas nyt omissa perheissä muodostuneita perinteitä. Niin tai näin, niin vietetään juhlapäiviä niinkuin itse parhaimmaksi ja mieluisimmaksi koemme. Lapsille tuntuu tärkeimmiltä ne meidän omat perinteiksi tulleet jutut. Sekä juhlapyhiin liittyvät että muutenvaan tavaksi/perinteeksi tulleet jutut. Tyypeille on yhtä tärkeää että noita tuo jokaiselle 10 kindermunaa ja se että keväisin mennään katsomaan sammakonkutua lähiojassa :)

Ei kai ole oikeaa tapaa juhlia juhlapäivinä. Tuo salilla käyminen tekisi itsellekin hyvää pääsiäis- ja vappuherkkujen jälkeen :) Näyttäisi tulevan myös aurinkoinen päivä, joten josko vaikka kävelylenkille suuntaisi näin alkuun :)

Meillä on perinteitä, mutta niitä ei toteuteta "orjallisesti" joka vuosi. Lähinnä pääsiäinen, vappu ja juhannus menee ylimääräisestä vapaasta kotosalla nauttien. Joulu ehkä juhlista se perinteikkäin. Tosin ollaan pari joulua vietetty Phuketissa ja Krabilla; se oli ihanaa! ❤️ Viime jouluna haaveilin oikeen kunnon perhejoulusta, ja isäntä joutui työreissulle :(
Perinteitä on, mutta tosiaan meidän maailma ei kaadu siihen, ettei aina tehdä samalla tavalla :)

Täällä tunnustautuu perinneihminen. Meillä juhlitaan joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus, sekä muistetaan itsenäisyyspäivä. Tietyt perinteet seuraavat vuodesta toiseen, toisia taas tuunataan tilanteen mukaan. MInusta tätä elämän rikkautta on juurikin se, että kukin tekee tavallaan ja siten kuin omalle perheelle ja siihen hetkeen sopii.

Luin aikaisemmasta postauksestasi vapaaehtoistyöstäsi. Se kuulosti ja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja mahtavalta avulta. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä. Hieman erilaista kylläkin.

Täällä vietetään osa juhlista perinteisesti, mutta esim. Vappu ei niin perinteisesti. Lapsetkin ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että munkit ja sima riittivät hyvin sekä jokavuotinen tivolikeikka. :) Ehkä siis jotain perinteitä tähänkin vappuun löytyy.
Minulla on vähän samanlainen olo kuin sinulla eli tykkään tehdä ylimääräisinä vapaina asioita rauhassa ja nauttia ilman kauheaa hössötystä. Sitä kyllä riittää muutenkin. :)
Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

Aika tutulta kuulostaa. Meillä ei ole "pakkoperinteitä", mutta sellaisia väljiä ja omia kylläkin. Esimerkiksi joulupäivä on meillä pyjamapäivä, joka oli lasten lempparijuttu kun olivat pieniä! Vappuna ostettiin aina "kesän" ensimmäiset irtojäätelöt, pääsiäisenä suklaamunia "ilmestyi" pupun tuomana sinne-sun-tänne. Juhlapyhät ja vapaapäivät oli (ja on) rauhaisaa ja mukavaa yhdessäoloa. Sellaista perhetössyttelyä :)

Mä just eilen huokaisin miehelle, että arkivapaat on ihan parasta: palkallinen vapaapäivä, jolloin voi purkaa rästejä :D Eilen imuroin huoltoon menevän auton kun vaihdettiin turvaistuimet toiseen autoon ja samalla isompiin, kitkin kukkaistutuksia, siivosin pihaa, ulkoilutettiin lapsia ja siivosin keittiön herkkukaapeista vajaita paketteja ja kovettuneita karkkeja muovikassillisen... Olen asunut pääkaupunkiseudulla yli 20 vuotta enkä ole kertaakaan käynyt Mantan lakituksessa, Ulliksella piipahdin 2002 kun odotin esikoistani ja järkytyin sitä kännisten opiskelijoiden määrää... Simaa tein, munkit ostettiin, eilen grillattiin ja lapsilla on foliopallot. Siinä se :D

Meillä noteerataan jollain lailla suurin osa juhlista, osa kevyesti ja osa enemmän juhlien. Tyypillisin tapa juhlia on ruoka :) ja seuraavana seura ja koristeet. Juhlan viettotyyli saattaa vähän vaihdella vuosittain. Joulua vietetään sukulaisten kanssa, uutta vuotta naapurien kanssa pihalla, laskiainen noteerataan pulkkamäellä ja etenkin laskiaispullilla, pääsiäisenä syödään lammasta ja etsitään suklaamunia, vappuna yleensä tavataan ystäviä ja käydään brunssilla, juhannus vietetään anoppilassa jos sää sallii ja halloweenina meillä on yleensä isommat bileet.

Mä en ole myöskään kovin perinneihminen. Joulu on ainut juhla, milloin perinteet näkyy meillä, mutta vain hyvin vähän.

Tuli kateellinen olo, kun katsoin näitä kuvia. Mä olen ollut 10 päivää kipeänä enkä ole päässyt liikkumaan. Tuntuu, että räjähdän!

Kiitos lohdullisesta kommentistasi =) Me itse asiassa käytiin myös ystävien luona kylässä, eli päivä oli paljon tavallista mukavampi, mutta ei varsinaisesti _juhla_ vaan ihan kuin kiva perus-sunnuntai. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram