Törmäsin toisessa perheblogissa (tarkemmin sanottuna Karelandissa) taas hauskaan haasteeseen: verkkarimutsihaasteeseen. Blogin kirjoittaja, Karoliina, haastoi toiset äidit julkaisemaan kuvan itsestä tyypillisimmillään kotona ja ihmisten ilmoilla. Tärkeintä kuville on, että ne ovat rehellisiä.

Näin rennon viikonlopun jälkeen haaste innosti! Minä nimittäin olen aika eri näköinen kotona ja töissä. Lisäksi ulkoinen olemukseni on muuttunut tässä vuosien varrella.

Tulkaapa muutkin mukaan haasteeseen - olisi hauskaa tutustua jokaisen äiti-bloggaajaan arkiminään ja virallisempaan olemukseen!

Olin melko pitkään lasten kanssa kotona hoitovapaalla. Niihin aikoihin elämäni pyöri akselilla makuuhuone-keittiö-kylppäri-leikkipuisto, joissa esiinnyin enimmäkseen verkkareissa, fleeceissä ja ulkona tietenkin säänkestävissä ulkoiluvaatteissa.

Tämä kuva kiteyttää senaikaisen todellisuuden mainiosti. Se on vuodelta 2007, jolloin Hipu oli kolmevuotias ja Hessu vähän yli puolivuotias. Olemme ilmeisesti juuri tulleet ulkoa, koska minulla on edelleen ulkoilupuvun housut jalassa.
 

lastenhuoneessa
Käytin rillejä alkuvuoteen 2013 asti kunnes kävin silmäleikkauksessa.

Nykyäänkin kotona viihdyn mukavissa vaatteissa. Koska olen koko aikuisikäni pysynyt suunnilleen samoissa mitoissa (ja koska olen hamsteri, enkä laita vaatteita tarpeeksi usein kierrätykseen) minulla on jemmassa uskomaton määrä vanhoja verkkareita ja huppareita.

Tämä on viime aikoina ollut kotona lempiasuni. Verkkarit ovat vuodelta 2005, jolloin ostin ne jostain vaatekojusta kylän markkinoilta. Huppari on tuore investointi, joka löytyi Intian basaarista viime kesänä. Kuvan näppäsin eilen illalla saunan jälkeen.

 

 

verkkarit
Kas, tämähän on samalla belfie :)

Töissä panostan ulkonäkööni huomattavasti enemmän. Vaikka meillä duunissa vallitsee business casual -pukukoodi, on työssäni usein edustustilanteita, joissa jakupuku on välttämätön. Lisäksi yritän toisinaan "ylipukeutua" töissä ollakseni uskottava. Se antaa itseluottamusta, ainakin enemmän kuin alipukeutuminen.

Kansainvälisissä ympyröissä jakkupuku on varma valinta, erityisesti kokousmatkoilla Keski-Euroopassa. Tanskassa monet ottavat onneksi rennommin ja farkutkin ovat siellä ihan hyväksyttävä toimistovaate.

Nämä kuvat ovat suhteellisen tuoreita, molemmat otettu kuukauden sisällä.

 

 

 

 

bisnesnainen
Omistan kolme housupukua ja sekalaisen valikoiman hameita, suoria housuja ja irtojakkuja. Vas. housupuku Gerard Darel, oik. Gerry Weber, molemmat ostettu Stockalta kauan sitten. Työvaatteisiin voisin panostaa enemmänkin. Ostan niitä harvoin, mutta vähän laadukaampia.

Koti- ja työpukeutumiseni kuvaa koti- ja työminäni eroja. Kotona en juurikaan meikkaa enkä mieti ulkonäköäni, vaan olen vain oma itseni. Kotivaatteissa mukavuus on tärkeintä. Nautin kovasti viikonlopuista ja etätyöpäivistä, kun voi relata, eikä tarvitse laittautua.

Toisaalta hoitovapaan loppupuolella yksi asia, jota aloin ikävöidä työelämästä oli juuri kauniit, asialliset työvaatteet. Viihdyin hyvin kotona mutta pelkäksi kotirouvaksi minusta ei olisi. Ruoanlaitto, sotkujen järjesteleminen ja pyykinpesu ei pitkän päälle riittäisi minulle päätehtäväksi. Oltuani tarpeeksi kauan kotona oli mukavaa taas solahtaa jakkupukuun, laittaa ripsiväriä ja poskipunaa, viettää päivät aikuisten maailmassa ja hyödyntää lahjojaan työssä, jossa olen hyvä.

 

 

Kommentit (2)

Se on aivan totta, että kotona ollessa kaipaa hiukan "laittautumista". Täällä Turkissa ei kukaan oikeastaan kulje verkkareissa tai tukka pystyssä, joten itsekin joutuu hiukan katsomaan peiliin ennen kauppaan lähtöä. Suomessahan pienemmissä kaupungeissä melkein kuljetaan verkkareissa joka paikkaan. Minäkään en kotimaassa näe mitään pahaa verkkareissa kauppaan menossa, mutta täällä ei tulisi mielenkään.

Joo, se on jännää että ulkomailla verkkarit ovat liikuntavaate mutta meillä päin yleisesti hyväksytty joka paikan asuste. Jotain selittämättömiä kulttuurieroja tässä on taustalla...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram