Heippa ja kiitos kommentistasi, kiva kun tulit käymään blogissani! Aika aikaansa kutakin. Minusta on hauskaa ja suorastaan huvittavaa seurata, kuinka pian 1-vuotias esikoiseni istui esim. meidän joululomalla nenä kiinni kirjassa kaikkialla, vieressään 76-vuotias isoäitinsä, myös nenä kiinni kirjassa :) Onhan se hyvä, että mekin ehdittiin ahmia kirjoja ennen lasten syntymää, kyllä se aika taas koittaa, eiks je?

Löysin juuri blogisi ja palaan ehdottomasti paremmalla ajalla lukemaan lisää. Muutaman jutun jo silmäilinkin. Paljon tuttuja asioita...

Sama ongelma on lukemisen kanssa kuin sinulla, että aika ei tahdo riittää. Olen ollut melkoinen lukutoukka ennen perhe-elämää, joten sinänsä tämä lukemattomuus on aika kummallista. Lomilla sitten istunkin tiiviisti kirjan ääressä.

Dekkarit olisi kyllä hyviä erityisesti äänikirjoina. Meidän kirjastossa vaan on aika suppea valikoima...

Minäkin olen tosi innostunut tällä hetkellä blogeista ja blogeista. Kai jokainen käyttää vapaa-aikansa siihen mistä tykkää. Hauskaa että sanoit sen äänen.
Mun mielestä pullantuoksuisuus ei välttämättä tee hyvää äitiä/isää vaan lapsen tarpeiden huomioiminen. Ja siihen vaikuttaa olennaisesti kodin perintö. Joku psykologi sanoi että näyttelemme omassa perheessämme niitä näytelmiä, joita olemme lapsuudessa nähneet.

Mä priorisoin usein lukemisen netin ja telkkarin edelle. Seuraan uutisia ja luen ajankohtaisia artikkeleita työni puolesta työpäivien aikana. Vapaa-ajalla, iltaisin ja viikonloppuisin, tartun ennemmin kirjaan kuin padiin tai kaukosäätimeen.

Perheessämme on ollut vuosikymmenen ajan pieniä lapsia, arjen kiirettä ja univelkaa, joten tietenkään en lue kuten ennen lapsia. (Jolloin luin koko ajan, tunteja kerrallaan, monta kirjaa viikossa.) Mutta luen aina kun se on mahdollista. Pienissä erissä. Joskus muut lähtevät aamulla aikaisin ja minä menen töihin vähän myöhemmin. Silloin luen aamiaisen ääressä. Jos iltasella ei ole harrastusmenoja, istun usein keittiönpöydän ääressä lukemassa iltaruoan jälkeen sen hetken, kun lapset katsovat telkkaria tai leikkivät. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, luen usein tunnin verran joko sängyssä tai ihanan hiljaisessa olohuoneessa. Harmi, etten jaksa valvoa kovin myöhään. Uni menee prioriteeteissa lukemisenkin edelle. Viikonloppuisin ehtii tietenkin lukea vielä vähän enemmän. Usein yksinkertaisesti kävelen vaivihkaa yläkertaan, kun muu perhe touhuilee alhaalla, heittäydyn sängylle ja uppoudun kirjaan. Kerran lukutoukka, aina lukutoukka. :-)

p.s. Lahiri on ihana. Mun lempikirjailija.

Tsemppiä opintojen loppurutistukseen! Itse asiassa minulta taisi unohtua muutama äänikirja tuosta 10:n joukosta. Esim. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa antoi mulle hersyvät naurut monella työmatkalla. Sen sijaan huono kokemus mulle tuli yhdestä Bo Carpelanin romaanista, siinä oli niin monimutkaista kieltä. Sitä kuunnellessa aloin jossain liikennevaloissa kerran melkein pilkkiä.

Luin paljon enemmän silloin kun lapset oli pieniä... silloin ei kyllä ollut mobiililaitteita, joten netissä ei roikuttu samalla tavalla. Opiskelin, olin yrittäjä ja meillä oli 3 pientä lasta. Mutta mulla oli kirja koko ajan auki.Siis kun hämmensin puuroa, join kahvia, kuorin perunoita, leivoin... Kun lapsille oli luettu iltasatu, ja saatu ajoissa nukkumaan, niin taas mä luin. Aina, kun oli hetki että pystyi lukea, mä olin nenä kiinni kirjassa... En kylläkään enää!! Ja nuorempana kun kävelin lukioon talvella (3km) niin mä luin kävellessä... Ihmettelen kyllä kovasti tätä näin jälkikäteen?!?
Ja kiitos kirjavinkistä. Tulvaniitty pitääkin kaivaa jostakin. :)
Mukavaa viikonjatkoa!

Just viime viikoilla kirjoittelin omaan blogiini postauksen lukemisesta: "Äidin oma aika Ilkka Remeksen seurassa" ja totesin, että mun tahti on suurin piirtein kirja vuodessa. Ja sekin jouluna Remeksen seurassa.

Aika pitkälti jaan tuon aikakysymyksen. Toki, jos jättäisi netin käytön vähemmälle niin olisi aikaa lukea. Toistaiseksi netti menee kumminkin edelle, koska pidän niin blogien lukemisesta, kirjoittamisesta, keskusteluista kuin fabosta, twitteristä, nettilehdistä (uutisten lukemisesta) ja muutamasta keskustelupalstasta. (Ei kuitenkaan vauva-palstat, kiitosta vain.)

Ja kiitti kirjavinkistä! Ehkäpä voisi tuotakin joskus lukea.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että vanhemmuus tulee osaksi opittuna (siis se omien vanhempien malli) ja sitä joko tekee samalla tavalla tai sitten haluaa tehdä päinvastoin, osa persoonaa ja omaa vanhemmuutta tulee perintönä ja osaa pystyy hallitsemaan itse. Ja kyllä ajattelisin ettei kaikista vain ole pullantuoksuisiksi kotiäideiksi tai -iseiksi ja se on ok. Toki joistakin ei kyllä ole vanhemmiksi ollenkaan, mutta (valitettavasti) biologiseen vanhemmuuteen ei tarvita "ajokorttia".. :(

Mukavaa viikkoa sinnekin! Valitettavasti tuo sun kuvaus sopii minuun.. ja mobiililaitteisiin. Kun laitan ruokaa, leivon, jos siirryn julkisilla paikasta toiseen roikun kännykällä netissä. Hoitelen työasioita "on the go", luen uutisia, blogeja, Facea, Instaa, Twitteriä. Ennen mobiilinettiä seurasimme vähemmän kanavia mutta kenties syvemmin?

Mun pitää saada lukea joka päivä, edes vähän. Luen aamulla ennen töihin menoa samalla kun juon kupin teetä, töiden jälkeen kun lapset menee leikkimään, illalla ennen nukkumaanmenoa. Viime vuonna luin 67 kirjaa. Välillä on vaikea löytää hyvää luettavaa, siksi kaipaan kovasti kirjavinkkejä, joten kiitos tästä Tulvaniitty-suosittelusta. (Blogissani on kirjavinkkejä muille lukijoille!)

Minulle Lahiri onkin ihan uusi kirjailija, täytyy tutustua hänen tuotantoonsa. Minä luen bussilla ja junalla matkustaessa (eli työkeikoille mennessä) ja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Olen nyt vähentänyt netin käyttöä iltaisin eli esim. blogien ja somen selaamista ja saanut taas lukuaikaa itselleni. Ja se on ihanaa!

Mä olen löytänyt lukemisen uudelleen sitten teinivuosien ja olen vallan koukussa dekkareihin. :D Suoraan katos ponitalli-kirjoista Wallandereihin.. :D

Yksi mun tuttu käyttää myös tosi paljon sähköisiä kirjoja ja sellaista lukulaitetta. Hmmm... Pitäisiköhän sitä itsekin alkaa moderniksi? ;)

Mä luen luvattoman vähän, mutta iltaisinkin on kotona niin paljon puuhaa, ettei vaan ehdi. Olen innostunut sähköisistä kirjoista, joita luen kännykällä sängyssä (Elisa Kirja). Vaihdan pohjan mustaksi ja tekstin valkoiseksi, jolloin se ei häiritse vieressä nukkuvaa, jos mies on ehtinyt jo nukahtaa.

Voihan älyvempaimet.. Sillä aiemmin luin kirjoja kaikissa väleissä,käsilaukussa oli mukana kirja, saatoin kokata ja lukea.Lukeminen on rauhoittavaa, älyvempaivet eivät. Kaikkeen ei ole aikaa ja missä arvotus... Kysynpä vaan miten olen niin heikko, sillä rakastan sitä pysähtymisentunnetta minkä kirja antaa....

Ja haaste on muistissa, vinkkaan sinulle sitten kun se on ilmoilla. Nyt vielä muutamia rästipostauksia ensin. :)

Ihanaa päivää.