Olen viime perjantain jälkeen valehtelematta melkein koko vapaa-aikani trimmannut koiraa. Tänään tuli valmista!

Napsua on "siunattu" valtavalla turkin kasvuvauhdilla. Turkki on pakko leikata lyhyeksi vähintään kolmen kuukauden välein. Lisäksi siistin koiran naaman, korvat sekä tassunpohjat ja leikkaan kynnet joka viikko.

Ostin trimmerin jo ennen kuin koira muutti meille, sillä olin vakaasti päättänyt hoitaa turkkihommat aina omin voimin. Tässä vajaan vuoden aikana Napsu on kuitenkin käynyt kaksi kertaa ammatti-trimmaajalla. Edelliskerran trimmasimme sen kuitenkin tytön kanssa saksilla huhtikuun alussa ja taas, jo parin kuukauden kuluttua koira alkoi olla lampaan näköinen.

Tämän urakan jälkeen todella arvostan ammattilaisten työtä. Hankin omat trimmausvälineet alun perin säästösyistä, mutta enää en tiedä, onko muutaman kympin säästö tällaisen vaivan arvoinen (vaikka joka penni onkin nyt hyvä panna talteen nyt, kun meillä on vähän taloudellisesti tiukkaa).

Seuraavat seikat kirkastuivat minulle nyt, kun ajoin koiran ensimmäisen kerran itse koneella. Toivottavasti niistä on sinulle apua.

  1. VARAA LOPUTTOMASTI AIKAA JA OLE MÄÄRÄTIETOINEN. Minulla meni koko trimmaus-urakkaan kolme iltaa ja yhteensä noin kuusi tuntia. Ammattilaiselta menee noin puolet siitä.
    Ero johtuu ammattilaisen otteista: he käsittelevät vastaanhangoittelevaa koiraa niin varmasti ja määrätietoisesti, että homma edistyy nopeasti, vaikka asiakas ei olisikaan kovin yhteistyökykyinen. 
    Minun sen sijaan täytyi pitää välillä taukoja ihan henkeä vetääkseni ja hikeä pyyhkiäkseni. Lisäksi jätin hankalimmat paikat eli mahan, pepun ja sukupuolielinten ympäristön viimeiseksi.
  2. KÄYTÄ APUVOIMIA JA VARAA KOIRALLE RUNSAASTI LEMPINAMEJA. Kahtena ensimmäisenä iltana lapset auttoivat minua urakassa: tyttö ajeli, minä pidin kiinni ja poika syötti Napsulle puolikkaiksi murrettuja Trick&Treat -makupaloja. Ne ovat käteviä, sillä puolikkaina palkintonameja menee kuitenkin vain kohtuullinen määrä, eikä koira trimmauksen aikana pääse syömään itseään ähkyksi. Herkkujen avulla homma edistyi edes jotenkin.

    Tänään jouduin viimeistelemään trimmausurakan yksin, ja apulaisia tuli kyllä ikävä. Napsu rauhoittui ja työ edistyi paremmin vasta sen jälkeen, kun annoin otukselle puolivälissä mutusteltavaksi Trick&Treat -possurullan sekä lopuksi kiitin kaveria Racinel Primal -rouhepatukalla. Nämä em. namit ovat kaikki Napsun lemppareita.

  3. HANKI KONEESEEN PARI ERI TERÄÄ JA KAMPOJA. Minulla on käytössäni Andiksen trimmeri ja siihen vakioterä, joka jättää 1,5 mm sängen. Käytin perusterää vain tassunpohjiin, ja esimerkiksi tassut sekä pepun ajelin 3 mm kamman kanssa.
    Muuhun kroppaan käytimme Andiksen keraamista, kaikista pisintä terää, joka jättää turkin 16 mm mittaiseksi. Keraaminen terä on ihan huippuväline! Se ei kuumene ollenkaan samalla lailla kuin metalliterä. 
  4. KOKEILE ERI AJOSUUNTIA. Oppikirjojen mukaan turkki pitäisi varmaan ajaa johdonmukaisesti samaan suuntaan, joko myötä- tai vastakarvaan. Silloin ajojälki on tasaista.
    Minä kuitenkin lopppuvaiheessa hoksasin, että koira suvaitsee konetta paremmin, jos ajaa välillä myötäkarvaan. Kaikkein parhaiten homma onnistui, kun käytin lyhyintä terää ja viimeistelin turkkia käsivaralta niin, että terä ei ollenkaan koskettanut ihoon.
  5. MUISTA, ETTÄ KONE EI KOKONAAN KORVAA SAKSIA. Kun kokeilin ekan kerran siistiä Napsun tassut koneella luulin, että viikonloppurutiinini nopeutuivat lopullisesti - koneella kun työ sujuu noin sata kertaa sukkelammin saksiin verrattuna. Vähänpä tiesin.
    Napsu ei millään antanut ajaa koneella esimerkiksi mahaa huolimatta siitä, että kumartelin ja vääntelin itseäni mitä kummallisimpiin, epäergonomisiin asentoihin. Maha ja pippelin ympärys oli siis pakko viimeistellä saksilla. Myös tassunpohjakarvat saa paljon lyhyeksi klipsimällä ajamisen sijaan.
    Australian labradoodlen trimmiin kuuluu, että naamaa ja häntää ei ajella koneella, vaan niihin kuuluu jäädä pitempi karva, vaikka muu kroppa oliskin lyhyemmässä kuosissa. Nämä alueet siis on joka tapauksessa  hoidettava hitaammalla menetelmällä.

Napsu ei ole mikään näyttelykoira, nämä ohjeet siis soveltuvat vain tavalliselle kotitrimmaajalle, jonka tavoite on pitää koira perussiistinä. Meidän karvakorva oli pakko ajaa nyt, koska sillä alkoi olla tukala olo kesäkeleillä. Lisäksi olemme harjailleet koiraa turhan laiskasti ja sille oli päässyt muodostumaan takkuja erityisesti kaulaan, kainaloihin ja valjaiden alle jääviin kohtiin.

Napsu käyttää Rukka Form Polar Y-valjaita, jotka ovat ihan mainiot sen vuoksi, että niissä on reilusti säätövaraa. Näitä valjaita ei kuitenkaan ole pehmustettu muualta kuin mahapuolelta. Niinpä Napsun pumpulinpehmeä turkki huopuu helposti valjaiden alta.

Saattaa olla, että kokeilen kotitrimmaamista uudelleen vielä näin kesäaikaan, kun urakan voi hoitaa ulkona terassilla. Ja vaikka lopputulos ei kaikkialta ole mielestäni aivan täydellinen, lohduttelen itseäni sillä, että jo parin viikon kuluttua Napsu alkaa olla saman, vanhan rentun näköinen, sen turkki kun kasvaa niin nopeasti takaisin. (Tämän takia ammattilaistyö menee aika nopeasti hukkaan...)

Millaisia kokemuksia sinulla on koiran trimmaamisesta?


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Vierailija

Meillä on pieni villakoira, jonka myös itse trimmaamme. Se on todella hikistä hommaa. Koira ei panna mielellään tassujen karvoja lyhentää. Korvien sisältä on todella vaikea nyppiä karvat.
Kynsien lyhentäminen on vaikeaa, minä annan herkkupaloja, isäntä lyhentää.
Meillä ei ole mikään näyttelykoira, joten itse yritämme lyhentää koissumme karvat. Säästöä tuossakin hommassa tulee, hermot joskus kyllä menee ja selkämme väsyy.
Kokonaisuudessa ei mikään helppo homma !!!

Malva
Liittynyt27.11.2014

Meillä on myös villakoira joka trimmataan kotona. Minusta ammattilaisen tekemänä se oli  aivan liian kallista kotikoiralle. Meillä on työnjako niin että mies hoitaa naama- ja tassuosat saksilla ja minä sitten koneella muut. Takkuja on aina sen verran ettei koneella voi vain surautella menemään vaan joutuu kierteleen ja kaarteleen. Nyt kun koira on 11v sujuu homma jo melko vaivattomasti :)

Tsemppiä!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Teillähän on fiksu työnjako! Meillä ei mies osallistu koiran turkinhoitoon, koska hän ei alun perin koiraa halunnutkaan ;-) Tyttö sen sijaan nyppii korvat, itse en ole koskaan joutunut tekemään sitä. Olen ymmärtänyt, että myös tämä asia tosiaan helpottaa iän myötä. Sitä odotellessa...

Kiitos tsempeistä =)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram