Rakastan syksyä ja sen luonnetta, värejä ja ääniä. Se antaa minulle voimaa omalla karulla tavallaan. Huomaan että pohdin tänään tulevaa ja olevaa, ensimmäisen syysmyrskyn hakatessa pisaroita ikkunaan.

Mietin eläämää itsessään. Huomaan että suurin iloa tuova asia, omaan arkeeni kaikessa hullunmyllyssäkin, on lapset ja koti. Ja mietin jopa kuinka koti ja sen merkitys onkaan kasvanut teini-ikää lähestyvän esikoiseni myötä, arkisesti ajateltuna kohta nuorinkaan ei viljele pikku legoja ympäriinsä. Saan vallattua itsenäistä elämääni hiukan lisää itselleni, sitä mikä pikkulapisarjesta puuttui lähes kokonaan. 

Kuuntelen kun lapset kysyvät asoita joita en kuvitellutkaan heidän edes pohtivan. Mahtava ja kaikkivoipa mustavalkoisuus paistaa heidän mielipiteistään :-). Omissa ajatuksissani on jo paljon enemmän suvaitsevaisuutta ja niitä harmaan sävyjä, aikuisuutta, luonnollisesti. Omissa pienissä ja arkisissa päätöksissäni tai suuremmissa asioissa myös, huomaan että jo peilaan monelta kantilta kuinka tämä vaikuttaa minuun, puolisooni, lapsiini tai vanhempiini ja myös ystäviini. Kodin sisälläkään en voi tehdä päätöstä josta muut kärsivät, vaan on otettava huomioon erilaiset toiveet ja tarpeet, ne itselle epämieluisatkin.

Tommi Toijan, Maailmanpuhaltaja on paljonpuhuva ja ajatuksia herättävä teos. Se on herkkä, se on lapsellinen, se on luottavainen, se on päättäväinen. Haluan tähän päivään puhaltaa luottamusta tulevaisuuteen ja vahvuutta tehdä päätöksiä. Päätökset voivat olla vaikeita tai kipeitä tai ne voivat olla lamauttaviakin, mutta vahvuus tehdä päätös on voimavara. Päätökset ovat monesti myös iloisia, ihania ja rauhoittavia, niistä ammennamme voimaa tulevaan.

Tämä kirjoitus ei ole poliittinen kannanotto suuntaan jos toiseenkaan (vaikka juuri tänään Suomi pysähtyykin yleislakon kaltaiseen mielenilmaukseen). Tarkoitus on avata silmät suuriksi ja antaa aikaa miettiä, edes hetki. Miettiä jotain kaunista ja hyvää muistoa tai miettiä kuinka voisin auttaa tai parantaa jotain asiaa, joka ei ole kunnossa. Suuria asioita siis, sitä isompaa kuvaa ja kokonaisuutta. Tai niitä pieniä hetkiä jotka kuitenkin ovat merkityksellisimpiä.

Toivottavasti luottavaisena ja päättäväisenä herkän lapsellisinkin ja avoimin silmin, Maailmanpuhaltajan tavoin, voimme katsoa niin mennyttä kuin tulevaakin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Erja Taipale on valaistus- ja sisustussuunnittelija. Blogissa kerrotaan valosta ja sisustamisesta niin ammattilaisen, kuin kolmen pojan äidin silmin.

Blogiarkisto

Kategoriat