Aloitin juuri Monikulttuurinen opetus- ja ohjaus-opinnot. Heti ensimmäisenä tehtävänä oli pohtia omaa kulttuuri-identiteettiä suhteessa muihin kulttuureihin ja kulttuurien moninaisuutta suomalaisilla työpaikoilla. Kuinka pystyttäisiin edistämään eri kulttuuritaustaisia sopeutumaan paremmin suomalaisille työpaikoille? Tällaisia ajatuksia heräsi. 

Suomalainen kulttuuri on tänä päivänä yksilökeskeistä. Kysyttäessä tärkeimpiä arvoja, esiin nousevat perhe ja ystävät, mutta suomalainen tarvitsee ympärilleen omaa tilaa. Lapset opetetaan itsenäistymään jo pienestä pitäen ja yleensä viimeistään parikymppisinä muutetaan omaan kotiin. 2000-luvulla vain harvoin samassa taloudessa asuu useampi sukupolvi. Silti yleinen kokemuksemme on, että suomalaisille ovat läheiset ihmiset hyvin tärkeitä. Kun tätä tarkastellaan ulkoapäin jostakin yhteisökeskeisestä kulttuurista käsin, voi asetelma ja arvot tuntua kovin ristiriitaisilta keskenään.

Se mikä kulttuurista näkyy ulospäin käyttäytymisenä, on vain jäävuoren huippu, noin 90% kulttuurista on näkymättömiä uskomuksia, arvoja ja ajatusmalleja. Jotta voimme ymmärtää muita, on meidän ensin ymmärrettävä itseämme ja omaa kulttuuriamme. Oma kokemukseni on, että kulttuurimme sirpaloituu. Suomalaiseen kansallisidentiteettiin kuuluu minun näkemykseni mukaan sisukkuus, ahkeruus ja rehellisyys. Nämä ovat ne arvot, jotka minulle kotona opetettiin. Nämä ovat myös arvoja, jotka mielletään tärkeiksi perusperiaatteiksi monessa muussakin maassa.  Kysymys suomalaisuudesta on siis mutkikas.

Ulkomailla reissatessa ei voi olla välttymättä kulttuurisilta yhteentörmäyksiltä. Suomalaisena ulkomailla arvostan omassa kotimaassani puhtautta, turvallisuuden tunnetta ja omaa tilaa. Nautin kuitenkin suuresti uuden näkemisestä ja kokemisesta ja kohtaamisista ihmisten kanssa. Kokemuksieni mukaan kulttuurisista taustoista riippumatta ympäri maailmaa meitä ihmisiä yhdistää ystävällisyys. Hymy on globaalisti käytössä oleva viestinnän väline. ”Hymyile niin ne luulee että tajusit”. Vaikka kieli on vieras ja elekieli vähintäänkin hämmentävää, vastapuoli vastaa yleensä hymyyn hymyllä. Ihmiset siis kommunikoivat, eivät kulttuurit. 

Uuteen työpaikkaan meno on aina jännittävää. Puhumattakaan tilanteesta, jossa ei puhuisi samaa kieltä työyhteisön kanssa. Asiakastyössä olen ollut tilanteissa, joissa yhteistä kieltä ei ole. Aina ei ole ollut tulkkia saatavilla, joten asia on pitänyt yrittää selvittää muilla keinoilla. Nykyään meillä on onneksi tekniikka apunamme, kiitokset mm. Google kääntäjälle. Tekniikkaa tärkeämpää kohtaamisessa on kuitenkin ollut hymy ja silmiin katsominen, kuunteleminen. Keskittyminen toiseen ihmiseen, hänen kehonkieleensä, ilmeisiin ja eleisiin. Tahtoon kommunikoida.

Maailmalla liikkuu useita tarinoita siitä, kuinka jalkapallo on yhdistänyt ihmisiä, joilla ei ole ollut yhteistä kieltä. Jalkapalloa pelataan todennäköisesti kaikkialla maailmassa kulttuurista riippumatta jossain muodossa. Jalkapallon pelaamisessa on kyse dialogisuudesta parhaimmillaan. Puhutaan ns. interkulttuurisuudesta. Niin jalkapallon pelaamisessa kuin uudessa työyhteisössä toimimisessa on kyse myönteisestä asenteesta ja avoimesta mielestä. Kulttuuri määrittyy sen mukaan, miten ihmiset sen määrittelevät. Minun näkemykseni taas on jatkoa tähän ajatukseen: määrittelen ihmisen hänen käyttäytymisensä mukaan. Jos ihminen käyttäytyy ikävästi, sillä ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa vaan kyse on hänestä ihmisenä. Jokainen tekee itse omat valintansa huolimatta siitä mistä maasta on kotoisin. 

Rauhallista joulunaikaa kaikille kansoille ♥️

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Voimarunoja kuvien kera. Pyrkimys pysähtyä ihan vain hengittelemään ja katsomaan ympärille avoimin mielin, nähdä elämän kauneus. Kannustaa luottamaan itseensä ja omiin kykyihin, tekemään unelmista totta <3

Hae blogista